Menneisyyden haamuja

10987651_10206320934451449_2632131919636013552_n

Itsetunto. Siinä jälleen ollaan. Kun ihannoidaan liikaa mallimaailman kauneusihanteita, tulos on monesti tämä. Joo, onhan mulla muistona mallikansio ja pesti mallitoimistossa. Tosin lähdin sieltä kälppimään hyvin pian koska huomasin että työ on kaukana glamourista. Mallitoimiston kysyi minulta poltatko tupakkaa? Vastasin että kuin korsteeni. Hän siihen että hyvä, koska yhtään et saa lihoa.

Tuosta vähän ajan päästä menin lääkäriin koska minua huimasi ja heikotti. Olin koko ajan väsynyt, ja tuntui kuin olisin kävellyt keinuvan laivan kannella. Lääkäri tutki minut ja otettiin verikokeita. Sen jälkeen lääkäri tuli luokseni vakavana, ja sanoi että epäilee imusolmukesyöpää. Minulla oli paha anemia, olin täysin kuivunut ja minulla oli sydämen vajaatoiminta. Sen jälkeen sanoin, että tuota, voisikohan nämä oireet johtua siitä ettei ole kauheastu tullut syötyä viime aikoina, koska päätin laihduttaa itseni mallin mittoihin ja kokeilla mallin töitä. Se muutti asian. Kävimme lääkärin kanssa pitkän keskustelun siitä pitäisikö minun jäädä sairaalaan hoidettavaksi kuntoon. En halunnut, en vaikka lääkäri kuinka suostutteli. Lääkäri sanoi, että yhdellä ehdolla hän päästää minut kotiin. Ja se on, että ala taas syödä. Minä lupasin.

Se oli kamalaa. Yritin kyllä, mutta joka aterian jälkeen näin itseni yhä lihavampana, suorastaan valaana. Eräänä iltana menin kauppaan ja ostin suklaalevyn, ison sipsipussin, karkkipussin ja tiikerikakun. Vedin ne puolessa tunnissa. Yritin oksentaa sen jälkeen, mutta siitä ei tullut mitään. Minä en ole koskaan osannut oksentaa tahdostani riippuen, edes työntämällä sormet kurkkuuni. Se kokeilu jäi siihen, onneksi.

Puolen vuoden päästä painoin viisi kiloa enemmän. Ja siitä puolen vuoden päästä taas viisi. Minulla oli taustalla avioero, joka käsittääkseni laukaisi syömishäiriöni.

Jotenkin minä vaan toivuin, ilman ammattiapua, jota en suostunut ottamaan vastaan.

Voi niitä nuoria naisia tänäkin päivänä, jotka pitävät itseään lihavina vaikka ovat 170 cm pitkiä ja painavat 40-48 kiloa. Kunpa he tajuaisivat, että laihuus, bmi alle 17 ei ole tie onneen. Se on tie jatkuvaan ahdistukseen, pahimmassa tapauksessa kuolemaan.

Hyvät ihmiset, muistakaa syödä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s