Onnellisuuden mittarit

Minulle tulikin flunssa, viisi päivää vaan olin suht terveenä edellisen flunssan jälkeen ennen kuin jo tuli seuraava. No, nyt lepoa, niin ehdin vielä tulemaan kuntoon ennen ensi viikon lauantaina olevia tupareita. Vasta nyt, vaikka muutimme tähän taloon jo viime vuoden kesäkuun alussa. Vasta nyt alkaa talo olla tuparikunnossa ja paikat suht järjestyksessä. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Olen nyt katsellut aikani kuluksi ns. hömppäviihdettä, mm. Bachelor Suomea. Ja minussa heräsi pieni kapinahenki. Tottakai se on ihanaa jos ihminen pystyy pitämään itsensä hyvässä kunnossa liikkumalla, ja jos terveys on tärkeimpiä asioita jotka tekevät onnelliseksi. Mutta jos ei pysty harrastamaan liikuntaa eikä ole terve, eikö voi olla onnellinen?

Perheen moni myös mainitsi yhdeksi onnellisuuden tuottajaksi. Mitä jos ei ole kasvanut ydinperheessä ja itse kärsii lapsettomuudesta. Eikö silloin voi olla onnellinen? Mitä jos ei ole vaihtoehtoja?

Parisuhde mainittiin onnellisuutta tuottavaksi tekijäksi usein. Mitä jos sopivaa kumppania ei vain löydy, etsimisestä huolimatta. Eikö sinkku voi olla onnellinen?

Minusta onnellisuus ei ole kiinni välttämättä mistään ulkoisesta tekijästä. Onnellisuuden voi oppia, vaikkei omassa elämässä toteutuisi mikään onnellisuutta yleensä määrittelevä tekijä.

Jos omasta elämästä puuttuu jotain, voiko ihminen opetella olemaan edes suhteellisen tyytyväinen elämäänsä, niillä eväillä joita on annettu? En nyt tässä meinaa ihan ilmiselviä onnellisuutta estäviä tekijöitä kuten esim. sodan tai väkivallan keskellä eläminen. Mutta meinasin näitä yleisimpiä onnellisuuden mittareita.

Itse olen kohdannut paljon sääliä, varsinkin pitkäaikaisen tahattoman lapsettomuuteni, sairauksieni sekä sen vuoksi ettei minulla ole ollut (ennen vuotta -13) onnea rakkaudessa.

Monet ovat sitä mieltä ettei ole ihan Ok jos sairas nainen ei näytä sairaalta koska tykkää kauniista vaatteista ja laittautumisesta. Tai jos sairas, köyhä tai työtön ei näytä onnettomalta. Puhumattakaan ylipainoisesta tai jollain tapaa liikuntarajoitteisesta tai vammaisesta.

Mitä jos ajattelisikin  niin, ettei SUOSTU olemaan onneton, vaikkei elämä olekaan antanut sitä kaikkea mistä nuorena on haaveillut- terveyttä, uraa, perhettä? Jos olisikin onnellinen paljon pienemmistä asioista? Vaikka siitä että aurinko paistaa, lumet sulavat, muuttolinnut muuttavat takaisin, luonto herää hiljalleen talven jälkeen, tänään on vähemmän kipuja kuin eilen, olikin mukavasti tekemistä ilman työpaikkaa tai että hyvä ystävä soitti? Tai vaikka siksi kun kissa hyppäsi syliin ja nukahti siihen. Tai että fb-kavereilla on paljon ilon ja onnen aiheita elämässään, tai paras ystävä meni naimisiin?

Mitä jos lopettaisikin onnellisuuden mittaamisen tietyillä, yleisillä mittareilla, vaan keksikikin ihan oman onnellisuuden mittarin? Vähenisikö tyytymättömyys ja tahto muuttaa jotenkin omaa elämää? Mitä mieltä olette?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s