Kotipäivän mietteitä

Tänään olen viettänyt kotipäivää. Olin eilen liikaa jaloilani ja sököt polvet suuttuivat, nyt täytyy niitä koittaa lepytelä. Ei voi kyllä sanoa että olisin kamalan kauaa malttanut kotonakaan paikoillani pysyä, itselleni ominaiseen tapaan minulla on koko ajan ollut pari kolme projektia meneillään, joita olen vuorotellen tehnyt. Olen hinnoitellut kirppisvaatteita, silittänyt niitä, koittanut ekaa kertaa elämässäni tuunata yhtä mekkoa jonka pilasin hankaamalla tupareissa tullutta punkkutahraa. Sen lisäksi olen törsännyt nettikirppiksillä, mutta vastapainoksi myös myynyt niillä itsekin, sen edestä mitä olen ostanutkin. Näin ei tule niin iso morkkis ostamisesta. Ai kun ostan jotain, myyn jotain, tai ostan niillä rahoilla joita olen nyynneistä saanut. Ja koska lääkitysten takia olen lihonut, niin se onkin fiksu ja edullinen tapa päästä eroon liian pienistä vaatteista ja saada sopivampaa tilalle.

Olen kuunnellut tänään tuntikausia minun ja mieheni suuren idolin, Kai Chydeniuksen sävellyksiä. En kyllä upeampaa musiikkia ihan äkkiä osaa sanoa! Paitsi Stray Cats. Mutta ne painivatkin onneksi ihan täysin eri sarjassa, ha ha.

Kun kuulin kappaleen joka tulee ensi kesänä soimaan häissämme vihkimisen jälkeen tämän kauden VOF-issa esiintyneen, kuvankauniin ja upeaäänisen Mariella Pudaksen laulamana, purskahdin itkuun, eikä itkusta meinannut tulla loppua. Ajattelin vaan meitä rakkaani kanssa kävelemässä mökkilaituria pitkin, onnesta soikeana, avioparina. Ja Mariellaa laulamassa sitä, aivan uskomattoman kaunista kappaletta jonka kerron vasta häiden jälkeen. Totesin, että minun täytyy hankkia ripsenpidennykset ja vedenkestävä eyliner. Tulen itkemään häissä useampaan otteeseen. Minun tekemäni häätanssimme kuullessani itkuni tosin saattaa muuttua Vain elämää-henkiseksi ”apua-yhyy-toi -laulaa-mun -biisiä-itkuksi.Mutta sitä en kenellekään tule myöntämään. En nimittäin kykene katsomaan sitä ohjelmaa sen itkemisen takia, se menee minusta jotenkin hienoisesti överiksi, vaikka megahypersuperherkkis itse olenkin. Mutta uskon että vain elämää-kyynelien sekaan sekoittuu kuitenkin  myös onnen kyyneliä. Ja tiedän. En mitenkään jaksaisi odottaa, vielä kolme kuukautta!!

Tajusin eilen, miksi minun on nyt niin helppo olla ymmärtäväinen ja lempeä, ja stressitön. Koska en ole töissä. Olen omassa pienessä maailmassa, jossa on vain ihmisistä joista pidän. Kaikkein eniten minua on töissäkäymisessä aina ärsyttänyt ihmiset joista ei pidä. Vaikka olen ekstrovertti, pidän hyvin harvoista ihmisistä. Nimittäin vain positiivisista ja mukavista, välittömistä ihmisistä. Työkavereitaan ei voinut koskaan valita, sitä joutui vaan sopeutumaan, vaikka vaistosi Järjettömän määrän negatiivista energiaa ihmisten välillä. Se uuvutti aina minua enemmän kuin itse työ, joka tosin oli fyysiesti hyvin raskasta minulle sidekudossairauteni vuoksi.

Siksi halusimme muuttaa maalle, mutta hyvien palveluiden ja liikenneyhteyksien ääreen, että täällä ei ole niin paljon ihmisiä. Pk-seudulla asuessani vaistosin joka paikassa ihmisten tunteet. Ja ne mykät ja neutraalit, viivasuiset tuntemattomat ihmiset joita tuli massoittain oikealta ja vasemmalta, koko ajan, nekin ahdistivat minua. Olin jo kauan halunnut hieman väljemmille vesille.

Erityisherkkä ekstrovertti ei ole todellakaan mikään kovin helppo luonnetyyppi, nimittäin ainakaan hänelle itselleen. Erityisherkistä arviolta 70% on introverttejä. Minun kaltaisiani vain 30%. Erityisherkkä ekstrovertti on erittäin haavoittuvainen. Hän pitää kaikista ihmisistä ja haluaa heille hyvää, haluaa tutustua suunnilleen kaikkiin ihmisiin joita tapaa. Ei siinä mitään vikaa ole. Mutta kun ainakin minä olen hitusen naivi, uskon aina kaikista hyvää. Niin monta kertaa olen saanut pettyä, niin miesten kuin naisten suhteen. Silloin on parempi, ettei ole pakko tavata ketään josta ei pidä, esim. työkuvioissa. Erityisherkkänä ekstroverttina elämä on tavallaan pelottavaa mutta samalla jännää. Onneksi olen kuitenkin luonnetyypiltäni elämyshakuinen erityisherkkä.

Näillä mietteillä vietän tänään polvienlepuuttelupäivää.

Ainiin, käykääpäs muuten laikkaamassa Mariellaa!

https://www.facebook.com/mariellavirallinen/?fref=ts

20170425_202239

Ps. Oli muuten sairaan hyvää lakua!

Yksi kommentti artikkeliin ”Kotipäivän mietteitä

  1. Awwww kiitos sinä ihana kauniista sanoistasi. En millään malta odottaa Teidän päivää ❤ Pillitetään sit yhdessä. Mun täytyy harjoitella teille osoitettuja kappaleita todella paljon, ettei se kuulosta pelkältä ulvomiselta. Tsemppiä järjestelyihin!
    -M

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s