Toivon puu

Terveyttä ja hyvinvointia sekä liikunnan merkitystä korostetaan aina ja kaikkialla mediassa. Itse suhtaudun tuohon vähän ristiriitaisesti. Tottakai se terveelle onkin noin. Mutta kyllä sairaskin voi tuntea olonsa sisäisesti hyväksi vaikkei pystyisikään harrastamaan liikuntaa, kuin hidasta kävelyä vähän, huonoimpina päivinä talon ympäri.

Mielen hyvinvointi on minusta vähintään yhtä tärkeää kuin fyysinen. Tai itselleni jopa tärkeämpää. Kun on terve itsetunto ja elämässä perusasiat mallillaan sekä tarpeeksi mielekästä tekemistä, voi olla onnellinen. Voi olla itselleen armollinen ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Voi myös jaksamisensa mukaan huolehtia itsestään. Terveet elämäntavat sekä riittävä uni ja oikeanlainen ravinto jne. ( Itse huolehdin muusta mutta käryttely pitää taas vaihteeksi koittaa lopettaa, kesällä mökillä, ennen häitä sen teen, koska sieltä on pitkä matka kauppaan tai kioskille)

Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi ei mielestäni vaadi täydellistä terveyttä. Kaikki on mielestä kiinni. Jos ei ole koskaan ollut terve, ei sitä osaa edes kaivata. Kyllä minä joskus mietin millaista olisi kyetä esim.juoksemaan tai tanssimaan tuntikausia tai harrastamaan jotain ihanan vauhdikasta jumppaa tms. Mutta kaipaako pingviini siipiä? Sureeko puu pudotamiaan lehtiä? Haluaisiko norsu olla joutsen, tai joutsen olla norsu?

Minusta ihan kuka vaan voi olla onnellinen, jos on vaan jotenkin mahdollista saada elämänsä perusasiat kuntoon. Ihan kaikkea ei voi kuitenkaan saada. Minä olen onnellinen yhdestä tai jopa kahdesta todella hyvävointisesta päivästä viikossa, ja että vielä pystyn jonkin verran kävelemään omin jaloin.

Nyt kun olen kuntoutustuella, joka epäilemättä muuttuuu jossain vaiheessa työkyvyttömyyseläkkeeksi, minun on mahdollista nostaa elämänlaatuani huolehtimalla juurikin psyykkisestä hyvinvoinnistani sekä tekemällä mahdollisuuksieni mukaan niitä asioita joista pidän. Onneksi niitä on jokaiselle voinnille, paremmalla voinnilla ystävien tapaamista, kirppismyyntiä tai shoppailukierroksia kirppiksillä, ja huonommalla bloggaamista ja lempisarjojen katselua sekä neulomista.

Aina ei onnellisuus ole kiinni omasta elämänasenteesta tietenkään. On paljon olosuhteita joissa kokonaisvaltainen onnellisus ei ole mahdollista mitenkään. Mutta entä jos mielen perukoilla olisi kasvamassa pienenpieni Toivon puun taimi, joka saisi ihmisen luottamaan, että huomenna, ensi viikolla tai kymmenen vuoden päästä asiat voivat olla paremmin?

Tuli toivon puusta mieleen, että istutin saamamme virpomisoksat, kun ne alkoivat maljakossa tehdä lehtiä ja juuria enkä raaskinut laittaa niitä roskikseen kuolemaan. Kaksi kolmesta ei jaksanut pinnistää, mutta yksi niistä jaksoi. Siellä se nyt kasvaa, meidän pihamme perällä, ja tekee lehtiä, vielä pari pientä värikästä höyhentä kiinni varressaan. Se on minun toivon puuni, ja kantaa nimeä Paju, kuten minäkin vielä vähän aikaa, elokuun viidenteen saakka. 🙂

 

20170515_115838.jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s