Runojani

Olen kirjoittanut runoja ihan lapsesta saakka, oikeastaan siitä saakka kun opin kirjoittamaan. Myöhemmin, alkaessani laulaa bändeissä, olen tehnyt myös sanoituksia. Sävellyksiä olen myös tehnyt mutta enemmän sanoituksia.

Laitan tähän muutaman runoni, jotka ovat jostain syystä muodostuneet itselleni tärkeimmiksi.

Myötätuulessa

Myötätuulessa kulkevat kurjet

Puut varjoineen
repeytyvät siruiksi

Tuulessa tapaa hahmo toisen;
Löytää, kietoutuu, sulautuu
koskettaa ikuisuutta
jäädäkseen sen viitan alle.

Metsässä vanha kuusi
naavainen
peittää vaipallaan
yksinäisyyden siemenen, hyväilee uneen.

Myötätuulessa sulautuu hahmo toiseen.

Ajatusteni ääni

Istun illalla yksin
taivas on tuulesta juopunut
puu juo kasteen viiniä
eikä kuule lokin valitusta.

Istun illalla yksin
selkäni takana
uneliaat pensaat
taivaankannella
lintu kiihdyttää itseään vauhtiin.

Istun illalla yksin
tuulen leikki tiivistyy pisaroiksi;

Ensi kertaa kuulen
yksinäisessä koivussa
ajatusteni äänen.

Hopeasiipi

Lapsena minä lauloin heleästi

kaikkien korvien kuulla.

Nyt laulan vain mielessäni
kun usva-aamu aukeaa auringoksi
kun yön samettiportti
sulkeutuu juovaksi horisonttiin.

Kun kaunis lintu hopeasiipi
lehahtaa ylläni lentoon.

Nainen usvassa

Levoton taivas poskilleen
varjojen naista piirtää

Usva vihreänä kumartuu
kiinni pitämään;

Ei vielä yö
eikä aamukaan
vaan ei kiirehtiä tähdet
tahdo tanssiaan.

Rantahiekkaa raapii
kuoriaisen askel.

Peittää jo tyhjyys
päivän selän
hyväilyllään nukuttaa.

On jo kiire huominen tavoittaa
ei tahdo nainen onneaan kadottaa.

Ambulanssi

Purppuranpunaisella taivaalla
ajelehtii pilvien loppumaton jono

auringonsäteet työntävät miekkansa hahtuvakerroksen läpi

valaisten pimeimmänkin metsän kolkan.

Kiven takana enkeli
siivet repaleisina
katsoo taivaalle
ja toteaa, että ambulanssi on tulossa.

 

Prinsessa

Nainen unimaailmassaan
leijuu lintuna taivaalla
hyppää korkealta
syöksyy alas
kunnes siivet alkavat kantaa.

Nainen
herää vessaan
lyö varpaansa ovenkarmiin
tarkistaa onko kello soimassa.

Nainen unimaailmassaan
ihailee isoa sinistä, smaragdisilmäistä kissaa
ja käy lähimarketista ostamassa punaista villalankaa
lentäen.

Nainen unimaailmassaan
kulkee suurkaupungissa näkymättömänä
ihmisten läpi
kunnes  suurisilmäinen lapsi
huomaa ja sanoo;

Äiti katso, prinsessa.

Prinsessa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s