Endorfiinihumala

Kun synnytin poikani, olin endorfiinihumalassa. Saan itselleni samansuuntaisen fiiliksen, tosin huomattavasti miedompana, musiikin tekemisestä yhdessä mieheni kanssa. Joillekin se tulee juoksemisesta, mutta minä kun en voi juosta, niin onneksi minulla on sitten muita tapoja päästä endorfiinipöllyyn. Nyt olen sellaisessa nimittäin.

Sävelsin ja sanoitin vähän aikaa sitten, en muista oliko tällä vai viime viikolla, tosi pitkästä aikaa biisin jota en heittänytkään roskiin liiallisen huonouden takia. Suurin osa biisi-ideoistani siis päätyy roskiin. Mutta tämä olikin toteuttamiskelpoinen, ensimmäinen yli kolmeen vuoteen.

Tuossa äsken mies sai taustat valmiiksi, koneella tehdyt, ja lauloin sitä juuri ensimmäistä kertaa. Se fiilis on huikea. Itse sävellän alkeellisella pianonsoittotaidollani melodian, mies toteuttaa sitten kaiken muun. Itse olen luova, mies toteuttaja, eli täydennämme toisiamme. Yhdessä saamme aikaan kappaleita, jotka ovat meidän lapsiamme, kissojen lisäksi, ihmislapsiin kun olen jo vähän yli-ikäinen, ja systeemeitäkin puuttuu kropasta vähän liikaa. 😀

Toteutamme kappaleen Louhetar-bändimme kanssa, jonka perustimme viime vuonna sen jälkeen kun pitkäaikaine bändimme Hydra hajosi. Lähiaikoina avautuvat Louhettaren kotisivut sekä julkaisemme ensimmäisen musiikkivideon. Kappaleessa on minun sanani ja mieheni sävellys.

Mutta ei. Siihen endorfiinimyrskyyn joka tulee kun kuulee uuden biisin ekaa kertaa kokonaisena, vaikkakin vielä koneversiona, ei turru koskaan. Kyllä se on ainakin todella kaukainen sukulainen sille tunteelle kuin sai lapsen.

Kaikkein kummallisinta ainakin minulla biisinteossa on se, etten voi pättää, että nyt teen biisin. En millään. Sitä ei vain synny. Kaikki biisit syntyvät minulla itsekseen. Ne vain tulevat ikään kuin intuitionomaisesti päähän yhtenä rytimällä, niin että on pakko päästä samantien pianon ääreen. Tai kynän ja paperin, jos pukkaa pelkkiä sanoja ilman säveltä. Sitäkään ei voi koskaan tietää. Mutta onneksi mieheni osaa säveltää pelkkiä sanoituksiakin. ❤

Kukaan läheiseni ei ihmettele, jos alan yhtäkkiä sinkoilla paikasta toiseen kuin tuli pepun alla, ja hoen kynä ja paperi, kynä ja paperi! He vain etsivät ne minulle valmiiksi, koska tietävät että inspis tulee itsekseen. Sanoituksen, josta tulee Louhettaren ensimmäinen julkaistava biisi ja musavideo, tein 15-vuotiaana työharjoittelupaikkani pukuhuoneessa.

Musiikki. Sen tekemisen riemua ei sairauteni voi minulta viedä. Laulukyky voi kuulemma mennä jossain vaiheessa kun lihasvoima ei vaan enää riitä, mutta luovuus ei häviä minnelkään, sitten vaan joku muu laulaa tekemiäni biisejä.

Tästä saan esimakua häissämme 5.8, kun kuulen tekemäni Kajastus-nimisen kappaleen ihan ”Oikean laulajan” esittämänä, se on nimittäin häätanssimme. ❤

Nyt en saa saletisti unta ihan äkkiä koska käyn niin kierroksilla, positiivisilla sellaisilla. ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s