Uusia mekkoja ja alusvaateongelmia

20170519154328_98345 (3)Dress Lily mekko 2

En tänään vielä jaksanut ottaa päivän tyyli-kuvaa, olen edelleen aika poikki viikonlopusta. Ehkäpä huomenna sitten. 🙂

Tänään posti toi pari alemekkoa. Kumpikin oli kyllä kivoja, tuon alimmaisen kanssa pitää vaan käyttää jotain siloittavaa alusvaatetta, on sen verran myötäilevä: 😀

Täytyykin kirjoittaa ihan ajan kanssa vielä enemmän alusvaatteista. Olen huomannut, että tavallista ohuempi, pehmeämpi ja hauraampi EDS-ihoni aiheuttaa vähän ongelmia alusvaatteiden kanssa joita usein käytetään pin up-ja rockabillytyylisten mekkojen kanssa. Olen kokeillut montaa korsettia, kaikki hiertävät ihoni verille, ja yhtenä päivänä joku kylkiluistani subluksoitui todella kipeästi korsetin takia- EDS-juttuja sekin. Olen nyt käyttänyt vyötäröliiviä, sekin tekee kipeät painaumat, muttei sentään niin pahoja vaurioita tule kuin korseteista.

Olen miettinyt tämäntyylisiä vartalonmuotoiluliivejä, mutta ainakin nuo lahkeelliset mallit voi olla hankala pukea näillä nuljuavilla EDS-nivelillä.

http://www.liivia.org/yoga.htm

Materiaalin pitäisi olla todella joustavaa ja pukemisen helppoa, mutta silti pitäisi myös olla tukea, ja mistään ei saisi painaa tai puristaa, eikä mielellään olla edes saumoja. Voi olla melkoisen vaikea yhtälö. 😀 Mutta jos joku tietää ratkaisun, saa toki ehdottaa. Sitä ennen taidan jättää korsetit sun muut väliin, ja käyttää ihan tavallisia, nykyaikaisia alusvaatteita. 🙂

Miss Garage girl- kilpailussa

En osaa sanoin kuvailla, miten upea lauantainen kisapäivä oli! Meillä oli aivan uskomaton yhteishenki, en ole koskaan aiemmin ollut noin isossa naisporukassa jossa olisi noin positiivinen henki! Ei kyräilyä, piikittelyä tai kateutta, vaan toisten kannustamista, halauksia, iloa ja paljon naurua sekä onnen kyyneliä.

Jännitykseni meni ohi aika pian. Tai no, se jännitti eniten, kestävätkö ripseni paikoillaan, liima oli aivan surkeaa, ja koko ajan jostakin repsotti! Onneksi ripset kuitenkin kestivät!

Lavalla olo oli aivan ihanaa, nautin joka sekunnista! Wallu Valpio oli niin symppis juontaja, että haastatteluosuus ei jännittänyt yhtään.

En sijoittunut kärkikolmikkoon, mutta se jo oli aivan huippua että pääsin finaaliin yli 200 hakijan joukosta!

Illan kruunasi teinivuosieni lempibändi, Dingo! Mahtavaa miten yleisö villiintyi ja lauloi mukana, vielä vuosikymmenien jälkeen Dingon kulta-ajoista! Itsekin tuli laulettua mukana. Oma lempibiisini on aina ollut kaunis slovari Kulkuri ja kaunotar, sekin onneksi kuultiin.

Yövyimme Ruukin alueella olevassa 1700-luvun loppupuolella rakennetussa majatalossa joka oli entisöity hienosti, huone oli todella viihtyisä ja sängyt pehmeitä.

Kun nousin eilen autosta kotipihassa, meinasin lentää nenälleni! Matkan aikana olikin tullut ihan valtava lihasheikkous! Osasin tosin sitä odotellakin. Kepin kanssa köpöttelin eilen, kun koivet olivat kuin halkopökkelöt. Ruoka, vesi ja lepo onneksi auttoivat, ja nyt on jo parempi olo. Tosin vieläkin on lihasheikkoutta, keppi apuna tänäänkin. Tiedän että kun lepään nämä päivät ennen lauantaisia häitämme, olen taas kunnossa. Ja jos en ole, käytän apuvälineitä. 🙂 Ihan sama köpöttelenkö rollaattorilla vihittäväksi, kunhan minusta tulee rouva!

Tässä kuvia lauantailta.

20170729_094107
Kisakampaukseni, joka tehtiin Parturi.kampaamo Twisterissä Hyvinkäällä.

https://www.facebook.com/Twister-193610550661880/

20170729_181926
Minä kisalookissani.

20170729_181645

Jenni (vas.) Ja Sini Marianna.

kisakuva6
Wilhelmina (vas.) ja Tuija

kisakuva8
Titta Riinan helmat hulmuavat.

FB_IMG_1501439443922
Minä valokeilassa.

20170729_181818
Helka ja minä odottelemassa lavalle pääsyä.

FB_IMG_1501439430330
Muotinäytös

FB_IMG_1501439379810
Wallu Valpion haastateltavana Jenni.

FB_IMG_1501431217177

Keskellä voittaja Tuija, vasemmalla 1. perintöprinsessa Heli, oikealla 2. perintöprinsessa Titta Riina.

FB_IMG_1501431223149

Vasemmalta 1.perintöprinsessa Heli, Miss Garage girl Tuija, Miss Sydänten Garage Girl Riina, 2. perintöprinsessa Titta Riina, yleisön suosikki ja lehdistön ihannetyttö Wilhelmina ja Miss Fairie lashes Helka. Helka pääsee Fairie lashesin ripsimalliksi!

kisakuva7.jpg
Miss Garage Girl 2017, Ihana Tuija! ❤

FB_IMG_1501739467817.jpg

Keskellä illan juontaja Wallu Valpio, hänen vieressään kisan järjestäjä, Pin up Garagen omistaja Heidi Niemi. Oikeassa reunassa yksi kisan tuomareista ja sponsoreista, Anumati Naturals-luonnonkodmetiikkasarja kehittäjä Anu Ruohosto.

Luulenpa että kisa oli minulle Once in lifetime-kokemus, päivä oli EDS-potilaalle sen verran rankka fyysisesti, ja lihasvoimien palautumiseen menee päiviä. Mutta kokemus oli niin upea, että muistelen sitä vielä vanhana kiikkustuolissakin, ja olen todella onnellinen että sain kokea tuon kaiken, ja ennenkaikkea sain tutustua aivan ihaniin ihmisiin!

Liityin Garage Girl Clubiin jossa osa finalisteista myös ovat jäseninä, joten osaa heistä tulen onneksi näkemään jatkossakin! ❤

Täällä lisää Garage Girl Clubin exlusive-jäsenyydestä.

https://www.pinupgarage.fi/garage-girl-club/

Nyt lepoa, ja valmistautumista ensi lauantaisiin häihimme! ❤

 

 

 

Tunnelmia ennen Miss Garage Girl-kisaa

Vaikka olen esiintynyt yli 40 vuoden ajan, silti joka kerta jännittää. On hermostunut olo ja juoksuttaa vessassa, maha sekaisin. Esiintymistilanteessa jännitys on kuitenkin aina poispyyhkäisty, nautin joka hetkestä ihan täysillä! Sitten kun se on ohi, tulee olo että joko se loppui! Tahtoo tätä lisää! Ja sitten taas kohta esiinnyn. Ja jännitän. Ja tahdon lisää. 😂

Esiintyminen on ainakin minulle kuin koukuttavaa, mutta tavallaan positiivista huumetta, sillä siitä ei ole haittaa.

Tämä esiintyminen on kuitenkin erilainen kuin aiemmat, koska olen valokeilassa vain hetken, verrattuna vaikka kuoron tai bändin tai duomme keikkaan. Välillä käväisee ihan vain ohimennen mielessä että mitä ihmettä minä teen Pin up-kisassa, en ole Pin up-malli enkä edes pitkän linjjan harrastaja, vaan aloittelija. Ja lisäksi 45-vuotias. Enkä ole koskaan, nuorempanakaan osallistunut mihinkään kisaan, ellei karaokekisoja lasketa.

Miss Garage Girl-kisan idea onkin juuri se ettei siinä tarvitse olla nuori eikä mallinmitoissa, vaan siinä on nimenomaan eri ikäisiä ja kokoisia naisia. Idea on aivan mahtava! Jokaikinen nainen saa laittautua ihanaan Pin Up-mekkoon ja korkkareihin! Siinä ajatuksessa olen todella vahvasti mukana!

Jännittää vähän sekin, miten jaksan, kun päivä on pitkä. Täytyy vaan levätä aina kun voi, ja ottaa särkylääkkeet mukaan jos lihas-tai nivelkivut yllättävät. Onneksi lääkkeet auttavat! Sunnuntaina voikin sitten levätä.

Tein koemeikin tänään, kynnet on laitettu ja ylimääräiset ihokarvat poistettu.

Ostin tämän geelimäisen rajausvärin eilen, voin suositella lämpimästi! Ei taatusti leviä, kesti jopa eiliset päiväunet leviämättä.

20170727_125641

Nähdään huomenna Strömforsin Ruukissa Rock’n’bike-festareilla, saa tulla moikkaamaan!

20170728_164200.jpg

20170728_163739

Ps. Vielä ihan hetki aikaa äänestää Miss Garage Girl kisassa, vaikka minua jos haluaa. 🙂

https://www.pinupgarage.fi/2017/06/kuka-miss-garage-girl-2017/

6 (1)

Nirppanokka-prinsessa

Olin ainut lapsi. Kaikki pyöri vain minun ympärilläni. Koulussa tosin en ollut mitään. Silti minusta kasvoi nirppanokka-prinsessa, jonka elämän tärkein henkilö oli hän itse. Erään poikaryhmän pitkään jatkunut kiusaaminen ei sitä muuttanut, pikemminkin vahvisti. Koska he haukkuivat minua rumaksi, aloin kapinoimaan ulkoisen olemukseni tavalla joka karkoitti suurimman osan ihmisistä jotka ehkä muuten olisivat lähestyneet minua. Teininä hiukseni olivat mustavalkoiset ja pukeuduin aina mustiin. Hiuksissani oli aina vähintään puoli pulloa hiuslakkaa ja kasvoillani vahvaakin vahvempi meikki.En hymyillyt kuin ihan lähimpieni seurassa. Olin suorastaan pelottava.

Myöhemmin tyylit vaihtelivat,joskus hillitymmiksikin. Yksi vaan pysyi -koskaan en jaksanut juurikaan kuunnella mitä muilla oli sanottavana, odotin vaan puheenvuoroa, että pääsisin puhumaan itsestäni, Kun muutuin jossain vaiheessa rumasta ankanpoikasesta joutseneksi, se vain lisäsi vettä myllyyni. Aloin kertoa kaikille, missä minua oli taas kehuttu. Kun huomasin osaavani laulaa, aloin kehua itseäni myös vaivihkaa sen osalta. Todellisuudessa olin vain ihan perusnätti nuori nainen, ja laulutaitoni oli ihan normi-musiikkiluokkalaisen tasoa. Minulla ei kuitenkaan ollut muutakaan. Oli vain pohjattoman huono itsetunto, ja tyhjä kuori sen päällä.

Minulla ei ollut yli nelikympiseksi asti kuin ihan pari kolme ystävää. Yritin kyllä tutustua, mutta kukaan ei halunnut ystävystyä kanssani, koska ei malttanut odottaa niin kauaa että olisi päässyt kovan kuoreni alle, josta löytyi herkkä runotyttö. En paljastanut sitä kuin ihan muutamalle läheiselleni.

Parisuhteeni olivat enemmän tai vähemmän katastrofeja. Ajattelin, ettei miehet olleet tarpeeksi hyviä minulle, ja että ennemmin tai myöhemmin se unelmien prinssi ratsastaisi eteeni valkoisella ratsullaan. Niin ei kuitenkaan käynyt, ainoastaan paheni. Ensimmäinen avioliittoni päätyi eroon kun olin 27-vuotias. 10 kk sen jälkeen törmäsin  manipuloivaan pirttihirmuun, joka yritti määrätä miten pukeudun, mitä syön, keitä tapaan, mitä katson teeveestä ja jopa ajatuksiani. Henkisen väkivallan lisäksi esiintyi myös fyysistä. Kun olin menossa työkaverieni kanssa syömään, kuulin meneväni heiluttamaan persettäni, vaikken pystynyt edes sikiämään. Kotiin tullessa ja sänkyyn kömpiessäni minut potkaistiin päin seinää.

En ymmärtänyt. Olin jo mielestäni oppinut läksyni, ja olin alkanut tajuamaan, että toista pitää kuunnella ja toiselle pitää olla hyvä. Yritin kaikkeni miellyttääkseni miestä. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Kerta toisensa jälkeen sain kuulla olevani huora.

Irroittautuminen tästä suhteesta oli äärimmäisen vaikeaa. Mies oli kuin huume, joka onnistui koukuttamaan minut itseensä, käyttäytymällä aina kuin unelma, kun olin lähteä. Lopulta silmäni aukesivat, pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja painoin kaasua.

Huomasin muuttuneeni, enkä huonoon suuntaan. Olin oppinut kuuntelemaan muita, ja olemaan kiinnostunut myös muista ihmisistä kuin itsestäni. En enää korostanut joka välissä (olemattomia) saavutuksiani, että toinen alkaisi arvostaa minua. Ajattelin, että kärsimykseni jalosti minua, ja ehkä tarvitsinkin juuri sitä. Ilman kaikkia kokemuksuani en olisi se ihminen, joka minusta oli tullut.

Meni kuitenkin vielä 10 pitkää vuotta elämän ristiaallokossa ennen onnen saapumista. Ystävät tulivat ja menivät, ja vaikka suhteita oli vain muutama pitkä, olin aina onneton. En ymmärtänyt, mitä pahaa olin tehnyt.

Lopulta, ollessani 41-vuotias, tajusin että onni löytyy ihan läheltä, oman bändini kosketinsoittajasta, josta oli tullut myös hyvä ystäväni. Hän oli ja on ensimmäinen oikeasti hyvä mies koko aikuisen elämäni aikana. Tajusin, etten olisi yhtään nuorempana ollut hänelle tarpeeksi hyvä. Aiemmissa suhteissani nirppanokka-prinsessa nosti aina, kuin huomaamatta päätään. Olin yliherkkä pikku marttyyri, joka syytti itseään kaikista toisen vioista eikä osannut rakastaa itseään -eikä tämän vuoksi ketään muutakaan.

Lopulta tajusin, että minun onneni on omissa käsissäni. Olin kantapään kautta oppinut että pelkkä oma hyvyys ei riitä, täytyy myös vähän katsoa, kenelle on hyvä. Ei kannata antaa helmiä sioille. Itseään pitää myös muistaa rakastaa, ja valita myös hyvä kumppani!

Olin onnellinen miehen kanssa, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja olen vieläkin, 3,5 vuotta myöhemmin.

Sen jälkeen huomasin, että kyllä minä ystäviä saan. Piti vaan katsoa siinäkin, kenestä odottaa ystävää. Vasta kun osasin olla muille hyvä, osasin vaatia samaa myös itselleni. Pikkuhiljaa jyvät karsiutuivat akanoista. Nyt minulla on aivan ihania ystäviä.

Minusta elämä on koulua. Meidän täytyy koittaa kehittyä yhä rakastavammiksi, jalommiksi, lojaalimmiksi ja epäitsekkäämmiksi. Täytyy myös opetella olemaan terveesti itsekäs, mutta samalla nöyrä. Silloin vasta pystymme olemaan onnellisia.

Jos kykenee kohtelemaan muita kuten toivoisi muiden kohtelevan itseään, vetää puoleensa samanlaisia ihmisiä. Täyty rakastaa itseään ja oppia olemaan hyvä itselleen, että voi olla aidosti hyvä muille.

Parisuhde ei toki ole kaikille se ainut tapa saavuttaa onnellisuus. Myös yksin voi olla onnellinen, se riippuu ihan luonteesta. Minä olen aina ollut hyvin perhe-ja parisuhdekeskeinen ihminen.

En vaihtaisi päivääkään elämästäni pois. Minua on haukuttu, lyöty ja alistettu. Mutta nirppanokka-prinsessan tilalle on tullut empaattinen, myös toisille puheenvuoron antava valoisa ekstrovertti. Siperia opetti. En olisi oppinut vähemmällä, joku ehkä olisi. Minä olin paksukalloinen.

Nyt olen menossa 1,5 viikon päästä naimisiin Sen Oikean kanssa, minulla on ihana 8-vuotias poika, oma talo rakkaani kanssa, ihania ystäviä ja ainakin osan viikosta ihan hyvä vointi. Ja muiksi päiviksi hyvä kipulääkitys ja Netflix täynnä katsottavaa.

Paremmin ei voisi olla. Nirppanokka-prinsessa on kadonnut ikiajoiksi.

Ps. Vielä ehtii muutaman päivän äänestää Miss Garage Girl-kisassa, vaikka minua nrolla 6, jos siltä tuntuu. Nykyään olen ihan siedettävä ihminen. 😀

https://www.pinupgarage.fi/2017/06/kuka-miss-garage-girl-2017/

Kesäloman alku

20170723_21161020170724_133241

Miehen kesäloma alkoi viime perjantaina vauhdikkaasti, musta upea mersu haki hänet polttareihin. Itse en moisista perusta. Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ollut cruising-ilta ystävieni seurassa sekä esiintyminen Ruukki-Picnic-tapahtumassa muiden Miss Carage Girl-finalistien kanssa kävivät minulle ikäänkuin polttareista. Minä en jostain syystä pidä kauheasti yllätyksistä vaan haluan aina tietää etukäteen mitä tapahtuu.

Kun mieheni toipui polttariväsymyksestään, lähdimme ajamaan tänne Itä-Suomeen eilen iltapäivällä. Tänään lähdemme vuorokaudeksi ystäviemme mökille tuohon puolen tunnin matkan päähän. Sen jälkeen alkaakin sitten häävalmistelut kovalla tohinalla!

Niiden välillä, ensi viikonloppuna poikkeamme Strömforsin Ruukissa järjestettävillä Rock’n’bike-festareilla. Siellä on mahtavan musiikin lisäksi vihdoin Miss Garage Girl- -kilpailun finaali, jossa minutkin sitten tosiaan nähdään. Vielä ei jännitä, ja minähän omaan paljon esiintymiskokemusta jo lapsena alkaneen lauluharrastukseni myötä. Mutta luulen, että kisapäivänä on kyllä perhosia vatsassa!

Finaaliin pääsy on yksi elämäni upeimmista kokemuksista! En usko että kisaan enää tämän jälkeen, eli tämä tulee olemaan täysin uniikki kokemus! Tai no, vannomatta paras tietty…

Tässä kuvia illanvietostamme ystävien kanssa. He ovat tehneet kesämökkinsä talliin ihanan tilan sadepäivien varalle!

20170724_16471320170724_16561420170724_17545220170724_175431

20170724_18402120170724_18403520170724_19032920170724_19040320170724_190728

Ai niin, vielä on muutama päivä aikaa äänestää Miss Garage Girl-kisan yleisöäänestyksessä! Voittajan valitsee tuomaristo, mutta kisassa valitaan myös yleisön suosikki, ja hänen valintaansa voitte te vaikuttaa! Ja jos joku haluaa äänestää minua, numeroni on sitten 6. 😉

https://www.pinupgarage.fi/2017/06/kuka-miss-garage-girl-2017/

 

 

 

Kirppislöytöjä

20170721_171325.jpg20272018_10213812225889053_1019565956_n20251055_10213812321771450_1687649027_o

Täytyypä jakaa kanssanne nämä kirppislöydöt! Turkoosi, valkopilkulinen polkadot-kynämekko, 20 e ja soljelliset, mustat platform-korkkarit, peräti 1 euro!! Melkeinpä aloin hyperventiloida kun näin nämä kengät! En oikeastaan pysty kävllä noilla metriäkään- kun käytin niitä kuvauksessa, meinasin kompastua betonilaattaan ja lentää nenälleni! Eli ilmeisesti ei kantsi laittaa näitä ensi viikolla Rock´n´bike -festareilla pidettävään Miss Garage Girl 2017-finaaliin!

By the way, vielä on hetki aikaa äänestää :

https://www.pinupgarage.fi/2017/06/kuka-miss-garage-girl-2017/

Suskicropped-suski-2017-07-8.jpgcropped-20170712_223423.jpgMinä miss garage girlissä20170711_13143520170602_16180920170530_11151720170511_154236Suski-louhetar3

6 (1).jpg

Pin up/Rockabilly/vintage/50´s-tyylinen pukeutuminen

Jokaisella ns.fiftarilla on oma tyylinsä, kuten myös ns. nykyaikaistakin muotia noudattavilla. Kahta samanlaista ei ole, eikä tarvitsekaan. Itse sotken sekaisin nykyaikaa ja mennyttä aikaa, mutta olen huomannut, että oma tyylini on ainakin useinmiten aika rock. Eli kaikkein sievimmät jutut eivät välttämättä ole minua varten, noin niinkuin kieli poskessa ilmaistuna. Toisaalta pidän naisellisistakin jutuista, kunhan on kuitenkin edes vähän ”asennetta” mukana. 😀

Tässä Cherry Dollface kertoo vinkkejä, miten tuoda vaikutteita em.tyyleistä, ihan omaan arkityyliinsä. Jos se vain on mahdollista, osahan tietty joutuu käyttämään työasua, tai työ ja harrastukset ovat sellaisia joihin em.tyylinen pukeutuminen ei sovellu. Itsehän olen ihan kotikissana, niin voin pukeutua ihan miten itse lystään. Tosin lyhyitä shortseja en käytä koskaan, en tunne oloani niissä enää tällä iällä kovinkaan mukavaksi. Itselleni onkin hyvin tärkeää, että tunnen oloni hyväksi vaatteissani, ja mielestäni se onkin ehkä tärkein kriteeri, kun valitsen asua.

Tässä Cherry kertoo itselleni kaikkein mieluisimmasta, eli rockabillyhenkisestä tyylistä:

Cherry kertoo tässä, miten kylmällä säällä voi pukeutua rockabillyhenkisesti:

Itse aloitin uuden pukeutumistyylini viime talvena helmikuussa. Hankin vintagehenkisen, leveähelmaisen villakangastakin heti kättelyssä. Käytin suht tummia ja pitkähihaisia kellomekkoja neuletakin ja saapikkaiden kanssa, usein myös kynähameita tai -mekkoja. Halterneck-mekkojakin käytin esim. viihteellä, yhdistäen mekkoon esim.neuleboleron.

Tässä Cherry neuvoo miten voi pukeutua ko.tyylejä noudattaen, mutta edullisesti:

Itsehän oman pienen budjetin. Ostan suurimman osan vaatteistani fb-kirppiksiltä, nimeltä Säännötön pin up Kirppis ja Pin up kirppis. Lisäksi käyn paljon kirppiksillä ”livenä”. Kaikilla paikkakunnilla ei kirppiksiltä löydä kovinkaan paljon hyväkuntoista vaatetta, mutta varsinkin Uudenmaan alueella on monta isoa kirppistä joista löytää hyväkuntoisia vatteita edullisesti. Omat suosikkini ovat Viirin Kirppis Nurmijärven Klaukkalassa, Akseli Espoon Mankkaalla, Tingi & Tongi Hyvinkäällä sekä Femmatorit sekä Tuusulassa että Riihimäellä. Kello-tai kynämekkoja olen löytänyt vain pari, eli niitä ei kovin usein tule vastaan. Mutta kynähameita, polkadot-kuvioisia hameita, mekkoja tai puseroita sekä huiveja sekä erilaisia boleroita löydän todella usein. Myöskin vintagelaukkuja olen löytänyt paljon. Korkeavyötäröisiä farkkuja löytää joskus, kuten myös  vintagetakkeja että kellohelmaisia pidempiä takkeja.

em.tyylisiä vaatteita myyviä nettikauppoja on paljon. Tässä listaan joitakin niistä. Juuri nyt on muuten ale-aika!

https://helmathulmuten.wordpress.com/2017/04/21/linkkeja/

Tässä helppo fiftarilook:

http://www.emp.fi/blog/vaatteet_ja_tyyli/vaatteet_ja_muut_tuotteet/helppo-ja-raikas-fiftarilook/

Juuri nyt fifitarihenkinen pukeutuminen on muotia, eli sitä löytää myös vaikka ihan Zalandolta:

https://www.zalando.fi/fiftarityyli/

Minulla on tänään kotipäivä-eilen pidettiin tyttöjen kanssa vaatevaihtarit, ja olen vieläkin ihan sippi. Vaatteiden sovittelu käy työstä! Laitoin ihan vaan pikameikin, että saan näyttää ystävältäni eilen vaihtarina saamani ruutupaidan sekä kirppikseltä 50 sentillä löytämäni korvikset. 🙂

20170721_134008.jpg

 

Päivän tyyli

20170719_100747.jpg

Tänään olen sonnustautunut yhteen helpoimmista rockabilly/50’s-henkisistä tyyleistäni. Prätkärotsi, korkeavyötäröiset farkut ja huivi päällä, takana sykerö. Meikkikin hyvin nopea, tyyliin meikkipuuteri, poskipuna, rajaus ja punainen huulikiilto. Toimii aina kun ei jaksa miettiä sen kummemmin habitustaan. Tänään en jaksa, väsyttää ja koskee niveliä ja lihaksia, äkkiä vaan hoitamaan pakolliset asiat, sitten loppupäiväksi petiin katsomaan Orange is new blackia. Ehkä ihan pikkuriikkimen karkkipussi. 😂

Suuria juttuja & Marilyn Monroe-huulipunaa

Poikani on ollut isälllään vasta 5 päivää, mutta nyt on jo ikävä, oli niiin ihanaa olla hänen kanssaan 5 viikkoa. Tänään soitellaan, ovat Virossa lomailemassa. Poika on saanut sieltä paikallisia kavereitakin, ja isänsä on opettanut hänelle vähän kieltä. Ihanaa!

Pian ei kyllä ehdi juurikaan ikävöidä, kun on tulossa pari ison isoa juttua! Ensi viikon viikonlopuna on vihdoin Pin up Garagen järjestämä Miss Garage Girl-kisa Strömforsin Ruukissa Ruotsinpyhtäällä, Rock´n´bike-festareilla!! Tästä lippuja:

https://www.tiketti.fi/Ruukki-Rock-n-Bike-Festival-2017-Stromforsin-Ruukki-lippuja/47160

Tästä pääsee äänestämään omaa suosikkiaan kisassa! Minä olen nro 6. 🙂

https://www.pinupgarage.fi/2017/06/kuka-miss-garage-girl-2017/

Tässä esittelytekstini kisassa:

https://www.pinupgarage.fi/2017/06/esittelyssa-kilpailija-numero-6-susanne/

Sitten viikko kisan jälkeen on meidän häät, vihdoin ja viimein! Käsittämätöntä että ne ovat jo niin lähellä, kun niitä on suunniteltu kuitenkin jo toista vuotta. 🙂

Häämekkoni vaihtui viime metreillä alkuperäiseen- hankin toisen mekon joka olisi kyllä ollut juhlavampi, mutta värit eivät ihan sopineet sinivalkoiseen väriteemaan. Päätin kuitenkin käyttää alkuperäistä häihin hankkimaani mekkoa. Aluksi ajattelin, että se on liian arkinen, kun on vaan ”ihan tavallinen” kellomekko. Mutta kukkateema ja pitsihanskat, sifonkibolero, saumasukat, juhlakampaus vintagetiaroineen , helmikorut sekä tietty ihanat Minna Parikan kengät tekevät tyylistä kokonaisuudessaan erittäinkin juhlavan! Pidän häätyylini vielä kuitenkin salaisuutena, laitan sitten kuvia Suuresta päivästä. ❤

Tällä viikolla olen ollut tosi väsynyt, kröhöm, veikkaan että sillä on osuutensa asiaan, että lauantaiset lapsivapaan aloittajaiset venähtivät, kävimme ekaa kertaa täälä uudessa kotikaupungissamme laulamassa karaokea. Eilen tuntui vata että alkaa olo olla normaali. Nyt voikin sitten loppukesän pippalot ottaa rauhallisesti- ehkä. 😀

Eilisiltana minua väsytti jo 21 aikaan kovasti, mutta oli pitkästä aikaa niin kovat EDS-kivut alaraajoissa, etten saanut kivulta millään unta. Onneksi löydin yhden lääkkeen joka auttoi. Nyt ei auta kuin toivoa että EDS:n aiheuttama väsymys ja kivut pysyisivät mahdollisimman  pitkään poissa, kun on näitä suuria juttuja tulossa!

Ensi viikonloppuna alkaa miehelläni loma, lähdemme viikonlopun aikana Itä-Suomeen mökille, järjestelemään häitä. Tosin ehdimme relatakin, heti alkuviikosta menemme kyläilemään 30 km päässä olevalle ystäviemme mökille. Siellä meillä on tapana aina musisoida, viime vuonna kuistikonsertti venähti aamuseiskaan saakka! En laskenut montako biisiä lauloimme, mutta kymmeniä niitä oli! 🙂

Ensi viikon loppupuolella tulemme muutamaksi päiväksi kotiin, sitten alkaa kisavalmistelut, hiusten värjäykset, kynsien lakkaukset yms.jutut. Kisapäivän aamuna menen kampaajalle laitattamaan hiukseni, eli yksi stressi vähemmän! Meinaan meikata itse, olen onneksi jo oppinut tekemään pin up-meikin ihan kohtuullisesti, tämän noin puolen vuoden aikana jonka olen sitä harjoitellut. Jopa kissarajaus luonnistuu jo! Kestävää nestemäistä Macin huulipunaa jota suunnittelin kisoihin en voikaan hankkia ennen kisaa, koska budjettivaje, mutta onneksi Max Factorin Marilyn Monroe-sarjan huulipunat myös kestävät ihan hyvin. Nämä ovat kyllä aivan ihania!

MaxFactor-MarilynMonroe-Red-Lipsticks-1234

Tällä viikolla on edessä vielä osa talon siivouksesta, että on sitten kiva tulla käväisemään siistissä kodissa ennen kisaa. Tänään pitäisi silittää aika monta koneellista pyykkiä…kyllä, nämä ovat inhokkikotitöitäni!! 😀 Silittämisessä menen siitä missä aita on matalin, eli silitän vain omat mekkoni ja miehen paidat, housut, pojan trikoopaidat ja miehen t-paidat sekä meidän kaikkien alusvaatteita en silitä koskaan. Lakanat myöskin vaan oion suht siisteiksi. 🙂

Ai niin, onhan meillä vielä tässä ennen mökille lähtöä, huomenna tulossa muutaman parin ystäväni kanssa vaatekutsut, jossa myymme, ostamme ja vaihtelemme pin up/vintage/rockabillyhenkisiä vaatteita. Itselläni on on isot kassilliset kassilliset sekä kenkiä sekä vaatteita odottamassa huomista. 🙂

Ei elämäni ole aina naminamia

Minulta on joitakin kertoja kysytty, miten jaksan aina olla niin positiivinen, vaikka minulla on invalidisoiva, etenevä sairaus, en pysty enää ikinä tekemään työtä kuin keikkaluonteisesti, ja eikö sulla ole koskaan huonoja päiviä. Ja miten jaksat aina laittautua.

En ole aina positiivinen. Minulla on huonoja päiviä. Viimeksi tänään, kun postilaatikosta löytyi 170 euron ylinopeussakko. Sakko tuli oikealla sakkorysäpaikalla, ensin 80 rajoitus, heti perään 60 rajoitus, ja samantien kamera. En yksinkertaisesti ehtinyt hiljentää. Minulla oli 12 km/h ylinopeutta, mutta siitä vähennetään aina automaattisesti 7 km/h. Eli 5 km/h ylinopeutta. Sain siitä 170 e sakkoa vaikka tuloni ovat määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen takia minimaaliset. Sakot vain ovat kallistuneet. Yleensä ajan aina rajoitusten mukaan, mutta reaktionopeuteni oli tuolloin väsymyksen takia tavallista hitaampi. Myös astianpesukoneen hajoaminen otti koteloon. Sen lisäksi jätin ajokorttini postiin, ja pankkiautomaattikin oli rikki, ja piti kiireessä etsiä toinen- siinäkään toinen korttini ei toiminut ollenkaan, ja toinen toimi mutta 20 euron setelit olivat loppuneet.

Plus monta muuta juttua. Sählään liikaa, koska minulla on 99,9% varmasti AD/HD, lisäksi EDS vaikuttaa muistiin. Sanoja unohtuu ja tavarat on hukassa. Välilä aloitan monta juttua samaan aikaan ja osa jää kesken. Siihen päälle emotionaalinen herkkyys- pienetkin asiat saattavat masentaa minut päivän ajaksi, esim. harmit ja kivut.

Silti tiedän aina että seuraava päivä on parempi. Paha kipu-, väsymys-,  ja muu ketutus on  seuraavana päivänä lähes aina poissa, ja mieli taas valoisa.

En myöskään aina laittaudu, yleensä vain 3 päivänä viikossa. Joskus saatan ihan huvikseni meikata ja ottaa kuvan jostain asustani, koska se piristää minua. Silti kuljen kotona ihan normaaleissa kotivaatteissa, usein tunikoissa ja legginseissä, ilman meikkiä.

Osaan myös olla joskus ärsyttävä. En ole hyvä kestämään kritiikkiä ellei se ole todella rakentavaa- tai vaikka olisikin, saata pahoittaa mieleni.

Olen siisteysfriikki mutta terveyteni ei anna minun pitää yllä sellaista siisteystasoa mitä pitäisin jos olisin täysin terve. Se ärsyttää ja turhauttaa. Väsymys ärsyttää myös, koska joudun usein vaan makaamaan vaikka haluaisin puuhailla kaikenlaista, ja harrastaa.

Välillä tulevaisuus pelotttaa, kun en tiedä kuinka kauan kävelen omilla jaloillani, kun pahan yliliikkuvuden ja pehmeiden sidekudosten takia nivelrikkopolviini ei voida koskaan laittaa keinoniveliä.

En ole mikään yli-ihminen. Osaan kuitenkin, kaikesta huolimatta aika usein ola itselleni armollinen ja levätä , kun kuntoni sitä vaatii.

Ei minun elämäni ole pelkkää naminamia. Ei kenenkään elämä ole. Silti aika nopeasti sopeudun, ja elämä alkaa näyttää taas valoisalta. minulla on peruspositiivinen elämänasenne, putoan aina jaloilleni kuin kissa.

Ei parisuhteenikaan ole aina naminamia. Kyllä me joskus riitelemme, ihan kuten suurin osa muistakin pareista. Kumpikin osaa kuitenkin mennä itseensä, nähdä asiat toisen kannalta ja tulla puolitiehen vastaan. Kumpikaan ei murjota. Puhumme asiat nopeasti selviksi.  Emme juuri koskaan ole antaneet auringon laskea vihamme ylle. Viihdymme yhdessä ja ymmärrämme toisiamme.

Ajoittaisista matalapaineista huolimatta en haluaisi olla kukaan toinen, enkä haluaisi elämäni olevan yhtään erilainen kuin se on. Olen muuttunut nimenomaan mieheni kanssa ollessani paljon parempaan suuntaan, kuten hänkin. Täydennämme toisiamme, ja muutumme toistemme ansiosta koko ajan paremmiksi ihmisiksi. Joskus tulee takapakkia, mutta aina sieltä noustaan.

En minä yleensä kauaa pohjamudissa viihdy. Lintu kaipaa taivaalle ja kala veteen. Minun ajatukseni lentävät kuin lintu, ja joskus uivat syvissä vesissä. Olen moniumotteinen persoona-elämyshakuinen erityisherkkä.

Olen samaan aikaan sosiaalinen ja erakko. Olen joskus hyväntuulinen, mutta se saattaa muuttua hetkessä kun tulee jokin takaisku. ja toisinpäin myös.

Minulla on päätön huumorintaju, ja osaan nauraa itselleni ja sähläykselleni.Puhelimeni on hukassa monta kerta päivässä, yhtenä päivänä se löytyi kenkätelineestä.

Puhun liikaa. Mutta olen opetellut myös antamaan puheenvuorin muille. Vasta sen jälkeen aloin saada ystäviä enemmän kuin ne pari kolme jotka ovat kulkeneet aina rinnallani.

Olen iloinen, surullinen, hassu tai joskus ihan täysin hulvaton. Mutta silti elämä on minusta suurimmaksi osaksi aika kivaa. 😀

En halua kuitenkaan keskittyä blogissani ongelmiini, sillä päiväkirja on eri asia. Haluan etupäässä antaa ideoita tyylijutuissa, ja myös ehkä ajattelemisen aiheita. Huoleni jaan lähimpieni kanssa.

Aika usein minä olen kuitenkin ihan tasapainoinen ja levollinekin.

Kanssani elämä ei koskaan ole tylsää, sanoo mieheni. 😀