Olenko MINÄ oikeasti äiti?

Nyt kun poikani on ollut luonani kuukauden, huomaan etten ole ehtinyt juurikaan pohdiskella. En tiedä onko se välttämättä huono asia, sillä vähemmänkin voisi pohdiskella. Toisaalta se on taas ollut vapauttavaa, kun ajattelun sijasta olenkin joko katsellut trampalla pomppivaa poikaa, potkinut hänen kanssaan palloa sen mitä romupolvillani voi, pelannut sadepäivinä Unoa ja muita pelejä ja katsellut koko perheen leffoja, tai ihan vaan nauttinut lapseni seurasta.

On ollut ihanaa, ja tavallaan huoletonta, harmonista ja kerrassaan rentouttavaa. Lämpiminä päivinä olemme lojuneet retro- puutarhakeinussamme, ilman mitään aikatauluja. Olemme syöneet kun on ollut nälkä, menneet nukkumaan kun väsyttää ja heränneet kun silmät aukeaa. Kerrassaan ihanaa kiireettömyyttä. Minulla on mahdollisuus tähän koko loppuelämäni.

Vaikka minusta ei tule koskaan tervettä, eivätkä kipuni koskaan mene ohi, päinvastoin, silti nautin elämästä tällaisenaan, silloin kun terveyteni on siedettävä. Kun ei ole, armahdan itseäni ja lepään, katsellen netflixistä yleensä jotain kevyttä, useinmiten scifiä, ei mitään örkkijuttuja vaan vaikka aikamatkailua. Sekö kevyttä? Minulle on. 😀

Olen joka päivä onnellinen lapsestani, ja vieläkin joskut tulee mieleen, että MINÄ olen äiti! Minä jolta poistettiin munasarjat jättikystien vuoksi 24-vuotiaana! MINÄ joka kärsin kaikkiaan 18 vuotta lapsettomuudesta. En ennen kystiakaan tullut raskaaksi, vaikka siihen olisi pitänyt olla mahdollisuus jo pitkään.

Joka ikinen päivä ajattelen edelleen että onko tämä totta! Mutta kun tuo poika on jo 8 v., niin alan pikkuhiljaa uskoa. Jälkikäteen ajateltuna kaikki meni juuri oikein, eihän minulla vielä nuorena ollut EDS-diagnoosia. Kun poikaani on käytetty luovutettua munasolua, niin hänellä ei voi sitä olla, onneksi! Silti olen hänet kantanut ja synnyttänyt, minä, joka luulin 18 vuotta etten sitä saisi koskaan kokea. Edelleen joka kerta kun poikani kutsuu minua äidiksi, ajattelen, olenko minä ihan oikeast äiti? Minä, joka lukemattomina öinä itkin itseni uneen ajatellen ettei kukaan ikinä tule kutsumaan minua äidiksi. Minä, joka seurasin kun ystävistäni tuli äitejä. Minä, tyhjine syleineni esitin reipasta kun minulle ihmeteltiin, miksette ihmeessä jo hanki lapsia? Oli ihan uskomatonta, miten monet silloin kyselivät asiasta. Kenellekään en kertonut totuutta, koska en halunnut, tuntui liian pahalta. Eron jälkeen, 27-vuotiaana, kysselyt onneksi loppuivat. Mutta tuska ei.

Mutta totta se on, tuo poika on MINUN ikioma lapseni. Ei näytä minulta, mutta luonne on ihan käsittämättömän samanlainen kuin minulla- erityisherkkä, peruspositiivinen, empaattinen, joskin vähän jääräpää joskus. 😀

received_10213696422514041

received_10213696374592843
received_10213696380152982received_1021369637723290920170711_222108received_10213696394233334received_10213696387873175

Kun minusta, auttajasta tulikin autettava, ystäväpiiri meni osittain uusiksi. Tavllaan erottui jyvät akanoista. Vain ne, jotka eivät tarvinneet minua vain kuuntelemaan huoliaan tai auttamaan muuten, jäivät, sillä en pysty enkä jaksa enää henkisestikään läheskään yhtä paljon kuin vielä pari kolme vuotta sitten, kun EDS etenee koko ajan.

Pari aika huolestuttavaakin uutta terveysjuttua on ilmennyt, mutta tutkin ensin, hutkin sitten. 😀 Eli en ala suotta stressata. Stressi on minusta ihan turha tunne. Yritän luopua mahdolllisimman pitkälti kaikesta stressaamisesta. Ja kiireestä, nyt kun minulla on siihen oikeasti mahdollisuus.

Olen päättänyt myös, että rakastan itseäni ja kohtelen itseäni hyvin, aina ja joka tilanteessa. Ja otan vastaan vain ihmisiä joista saan positiivista energiaa ja henkiset akkuni latautuvat.

Kukaan ei voi rakastaa sinua yhtä paljon kuin sinä itse. Eikä myöskään vihata. Minä päätin että rakastan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s