Nirppanokka-prinsessa

Olin ainut lapsi. Kaikki pyöri vain minun ympärilläni. Koulussa tosin en ollut mitään. Silti minusta kasvoi nirppanokka-prinsessa, jonka elämän tärkein henkilö oli hän itse. Erään poikaryhmän pitkään jatkunut kiusaaminen ei sitä muuttanut, pikemminkin vahvisti. Koska he haukkuivat minua rumaksi, aloin kapinoimaan ulkoisen olemukseni tavalla joka karkoitti suurimman osan ihmisistä jotka ehkä muuten olisivat lähestyneet minua. Teininä hiukseni olivat mustavalkoiset ja pukeuduin aina mustiin. Hiuksissani oli aina vähintään puoli pulloa hiuslakkaa ja kasvoillani vahvaakin vahvempi meikki.En hymyillyt kuin ihan lähimpieni seurassa. Olin suorastaan pelottava.

Myöhemmin tyylit vaihtelivat,joskus hillitymmiksikin. Yksi vaan pysyi -koskaan en jaksanut juurikaan kuunnella mitä muilla oli sanottavana, odotin vaan puheenvuoroa, että pääsisin puhumaan itsestäni, Kun muutuin jossain vaiheessa rumasta ankanpoikasesta joutseneksi, se vain lisäsi vettä myllyyni. Aloin kertoa kaikille, missä minua oli taas kehuttu. Kun huomasin osaavani laulaa, aloin kehua itseäni myös vaivihkaa sen osalta. Todellisuudessa olin vain ihan perusnätti nuori nainen, ja laulutaitoni oli ihan normi-musiikkiluokkalaisen tasoa. Minulla ei kuitenkaan ollut muutakaan. Oli vain pohjattoman huono itsetunto, ja tyhjä kuori sen päällä.

Minulla ei ollut yli nelikympiseksi asti kuin ihan pari kolme ystävää. Yritin kyllä tutustua, mutta kukaan ei halunnut ystävystyä kanssani, koska ei malttanut odottaa niin kauaa että olisi päässyt kovan kuoreni alle, josta löytyi herkkä runotyttö. En paljastanut sitä kuin ihan muutamalle läheiselleni.

Parisuhteeni olivat enemmän tai vähemmän katastrofeja. Ajattelin, ettei miehet olleet tarpeeksi hyviä minulle, ja että ennemmin tai myöhemmin se unelmien prinssi ratsastaisi eteeni valkoisella ratsullaan. Niin ei kuitenkaan käynyt, ainoastaan paheni. Ensimmäinen avioliittoni päätyi eroon kun olin 27-vuotias. 10 kk sen jälkeen törmäsin  manipuloivaan pirttihirmuun, joka yritti määrätä miten pukeudun, mitä syön, keitä tapaan, mitä katson teeveestä ja jopa ajatuksiani. Henkisen väkivallan lisäksi esiintyi myös fyysistä. Kun olin menossa työkaverieni kanssa syömään, kuulin meneväni heiluttamaan persettäni, vaikken pystynyt edes sikiämään. Kotiin tullessa ja sänkyyn kömpiessäni minut potkaistiin päin seinää.

En ymmärtänyt. Olin jo mielestäni oppinut läksyni, ja olin alkanut tajuamaan, että toista pitää kuunnella ja toiselle pitää olla hyvä. Yritin kaikkeni miellyttääkseni miestä. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Kerta toisensa jälkeen sain kuulla olevani huora.

Irroittautuminen tästä suhteesta oli äärimmäisen vaikeaa. Mies oli kuin huume, joka onnistui koukuttamaan minut itseensä, käyttäytymällä aina kuin unelma, kun olin lähteä. Lopulta silmäni aukesivat, pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja painoin kaasua.

Huomasin muuttuneeni, enkä huonoon suuntaan. Olin oppinut kuuntelemaan muita, ja olemaan kiinnostunut myös muista ihmisistä kuin itsestäni. En enää korostanut joka välissä (olemattomia) saavutuksiani, että toinen alkaisi arvostaa minua. Ajattelin, että kärsimykseni jalosti minua, ja ehkä tarvitsinkin juuri sitä. Ilman kaikkia kokemuksuani en olisi se ihminen, joka minusta oli tullut.

Meni kuitenkin vielä 10 pitkää vuotta elämän ristiaallokossa ennen onnen saapumista. Ystävät tulivat ja menivät, ja vaikka suhteita oli vain muutama pitkä, olin aina onneton. En ymmärtänyt, mitä pahaa olin tehnyt.

Lopulta, ollessani 41-vuotias, tajusin että onni löytyy ihan läheltä, oman bändini kosketinsoittajasta, josta oli tullut myös hyvä ystäväni. Hän oli ja on ensimmäinen oikeasti hyvä mies koko aikuisen elämäni aikana. Tajusin, etten olisi yhtään nuorempana ollut hänelle tarpeeksi hyvä. Aiemmissa suhteissani nirppanokka-prinsessa nosti aina, kuin huomaamatta päätään. Olin yliherkkä pikku marttyyri, joka syytti itseään kaikista toisen vioista eikä osannut rakastaa itseään -eikä tämän vuoksi ketään muutakaan.

Lopulta tajusin, että minun onneni on omissa käsissäni. Olin kantapään kautta oppinut että pelkkä oma hyvyys ei riitä, täytyy myös vähän katsoa, kenelle on hyvä. Ei kannata antaa helmiä sioille. Itseään pitää myös muistaa rakastaa, ja valita myös hyvä kumppani!

Olin onnellinen miehen kanssa, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja olen vieläkin, 3,5 vuotta myöhemmin.

Sen jälkeen huomasin, että kyllä minä ystäviä saan. Piti vaan katsoa siinäkin, kenestä odottaa ystävää. Vasta kun osasin olla muille hyvä, osasin vaatia samaa myös itselleni. Pikkuhiljaa jyvät karsiutuivat akanoista. Nyt minulla on aivan ihania ystäviä.

Minusta elämä on koulua. Meidän täytyy koittaa kehittyä yhä rakastavammiksi, jalommiksi, lojaalimmiksi ja epäitsekkäämmiksi. Täytyy myös opetella olemaan terveesti itsekäs, mutta samalla nöyrä. Silloin vasta pystymme olemaan onnellisia.

Jos kykenee kohtelemaan muita kuten toivoisi muiden kohtelevan itseään, vetää puoleensa samanlaisia ihmisiä. Täyty rakastaa itseään ja oppia olemaan hyvä itselleen, että voi olla aidosti hyvä muille.

Parisuhde ei toki ole kaikille se ainut tapa saavuttaa onnellisuus. Myös yksin voi olla onnellinen, se riippuu ihan luonteesta. Minä olen aina ollut hyvin perhe-ja parisuhdekeskeinen ihminen.

En vaihtaisi päivääkään elämästäni pois. Minua on haukuttu, lyöty ja alistettu. Mutta nirppanokka-prinsessan tilalle on tullut empaattinen, myös toisille puheenvuoron antava valoisa ekstrovertti. Siperia opetti. En olisi oppinut vähemmällä, joku ehkä olisi. Minä olin paksukalloinen.

Nyt olen menossa 1,5 viikon päästä naimisiin Sen Oikean kanssa, minulla on ihana 8-vuotias poika, oma talo rakkaani kanssa, ihania ystäviä ja ainakin osan viikosta ihan hyvä vointi. Ja muiksi päiviksi hyvä kipulääkitys ja Netflix täynnä katsottavaa.

Paremmin ei voisi olla. Nirppanokka-prinsessa on kadonnut ikiajoiksi.

Ps. Vielä ehtii muutaman päivän äänestää Miss Garage Girl-kisassa, vaikka minua nrolla 6, jos siltä tuntuu. Nykyään olen ihan siedettävä ihminen. 😀

https://www.pinupgarage.fi/2017/06/kuka-miss-garage-girl-2017/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s