Miten saavuttaa sisäinen harmonia?

Tätä olen miettinyt suunnilleen 14-vuotiaasta asti, kun sisäinen myllerrykseni alkoi. Minulla oli huono itsetunto, en tiennyt yhtään kuka olin. Olin täysin ulkoaohjautuva, olin helposti kaikille mieliksi että minusta pidettäisiin. Sllaisillekin joista en oikeasti pitänyt. En vain arvostanut itseäni niin paljon, että olisin sitä tajunnut. Rakastin itseäni niin vähän, että mielestäni ihan kuka vaan olisi voinut olla kiintymykseni arvoinen.

Annoin vuosikymmeniä ihmisten kohdella itseäni huonosti, koska en pitänyt itseäni juuri minkään arvoisena. Syyllistin ja mitätöin itseäni, eli pahoinpitelin itse itseäni henkisesti. En keksinyt itsestäni juuri mitään hyvää sanottavaa. Muille esitin kilttiä ja hyväntahtoista ja olin mieliksi, että minusta oli pidetty.

Vasta yli kolmevitosena tajusin, ettei sellaista ihmistä voi rakastaa, joka ei rakasta itseään. Eikä sellainen ihminen voi rakastaa muita. Kohtelin muita yhtä epäoikeudenmukaisesti kuin itseäni. Se oli vaan erilaista. Siinä missä itseäni syyllistin ja mitätöin, muita mielistelin ja esitin ystävää tai rakastavaa kumppania.

Todellisuudessa en juuri edes pitänyt kovinkaan monesta elämässäni olleesta ihmisestä, kaikkein vähiten itsestäni. Muille olin enemmän tai vähemmän epälojaali. En toki kaikille. Elämässäni on aina ollut ihan kourallinen todella läheisiä ihmisiä, jotka ovat mukana edelleen. Ainoastaan heidän seurassa osasin olla aito, oma itseni. Muille vedin roolia, esitin parempaa kuin olen, vaikka sydämessäni saatoin ajatella hlöstä ihan toista mitä sanoin. Minun oli paha olla itseni kanssa.

Minun piti pettyä tarpeeksi monta kertaa tajutakseni tämä kaikki. Ihmisiä tuli ja meni- sekä ystäviä että kumppaneita. Aina vaan olin tyytymätön. Etsin ratkaisua aina toisesta ihmisestä. Ajattelin, että jos löytäisin enemmän hyviä ystäviä sekä sen oikean miehen, olisin onnellinen. Mutta eihän se niin mennyt.

Vasta yli nelikymppisenä päässäni naksahti jokin pois paikoiltaan ollut ratas kohdalleen, ja tajusin vihdoin. Tajusin sen, etten voi rakastaa ketään rakastamatta ensin itseäni. En voi hankkia onnellisea elämää, jossen ole onnellinen ja tyytyväinen omassa päässäni ensin.

Aloin vihdoin työstää asioita oikeasti. Se maksoi minulle monta ihmissuhdetta. mutta ne eivät olleet aitoja. Ne olivat ihmissuhteita joissa en tuntenut oloani hyväksi, mutta vanhaan tapaani yritin vain miellyttää että minusta pidettäisiin, vaikka minun oli paha olla.

Tie eheytymiseen ja itseni rakastamiseen oli pitkä ja kivinen. Ihan ensin minun piti karsia elämästäni ne ihmiset, joiden seurassa minun ei ollut hyvä olla. Kun aloin pikkuhiljaa rakastaa itseäni, aloin ihmetellä että hyvänen aika, miten ihmeessä olen voinut kohdella itseäni niin huonosti! Olen suostunut olemaan ihmissuhteissa joissa minua käytetään jollain tavalla hyväksi- yleensä hyväntahtoisuuttani ja empatiakykyäni. Kun tajusin tämän kaiken, olisin voinut hakata päätäni seinään aika pitkään.

En kuitenkaan tehnyt sitä, vaan aloin tutustua itseeni, ja vetää rajoja. Aloin miettiä, miten haluan itseäni kohdeltavan. Entisestä joojoo-naisesta (joka kiristelee mielessään hampaitaan kun taaskaan ei uskaltanut sanoa ei, ettei toinen vaan hylkäisi) tulikin ”hmm, täytyy miettiä asiaa”-nainen.

Ei mennyt kovinkaan kauaa, kunnes aitouteni ansiosta annoinkin oikeasti hyville tyypeille mahdollisuuden oppia tuntemaan minut, ja kiintyä minuun. Sain ihan oikeita ystäviä ja pari vuotta sen jälkeen, hankkiuduttuani eroon itselleni henkisesti vahingollisesta ihmissuhteesta, huomasin että se oikeahan olikin ollut jo pari vuotta elämässäni, musiikkiharrastukseni kautta.

Nyt olen ollut tämän Herra Oikean kanssa naimisissa kolme viikkoa, ja minulla on liuta ystäviä. Rakastan itseäni ja haluan itselleni hyvää. Kohtelen muita kuten toivon muiden kohtelevan itseäni, sillä rakkaus synnyttää rakkautta. Olen oppinut rakastamaan itseni lisäksi muita. Vuosikymmenien mittainen matka on saavuttanut välietappinsa.

Mutta ei tämä matka vielä loppu ole. Olen vasta puolivälissä. Avioliitto on mitä parhain tapa oppia tuntemaan itseään ja toista vielä entistä enemmän, ja kehittyä sitä kautta ihmisenä. Usein oppi tulee kantapään kautta, mutta se kuitenkin tulee. Nyt se oppi ei mene harakoille, eikä ole kuin helmiä sioille. Nyt todella opin virheistäni, ja sitä mukaa alan koko ajan rakastamaan sekä itseäni että läheisiäni entistä enemmän.

Olen vihdoin tullut kotiin.

 

 

harmony-1229893_960_720.jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s