Käytöstavat tuntemattomia kohdattaessa

Olen useasti ihmetellyt, miksi ihmeessä niin monet ihmiset ovat töykeitä ja jopa agressiivisia tuntemattomia kohtaan. Mistä ihmeestä on joillekin tullut se luulo, ettei tuntemattomille tarvitsisi olla kohtelias ja ystävällinen? Jos joku tahattomasti mokaa liikenteessä, näytetään helposti keskisormea happaman naaman kera. Jos tönäisee jotain toista ihmistä jossain, ei läheskään kaikki pyydä anteeksi. Ihan kauppareissullakin voi kohdata avointa vihamielisyyttä ja negatiivisuutta tuikituntemattomien osalta.

Minut on kerran jopa tönäisty kirppiksellä kumoon kärryillä kun sovitin kenkiä. En ollut tönäisijän tiellä, vaan ihan käytävän reunassa. Kun nousin ylös ja katsoin tönäisijää, hän katseli muualle. Kun sanoin, että anteeksi rouva, huomasitteko että tönäisitte minut kumoon, nainen nosti leuan pystyyn tuhahtaen, ja katseli edelleen muualle. Jatkoin matkaani ihmetellen hänen käytöstään.

Kerran olin lapseni kanssa terveyskeskuksessa, menossa neuvolaan, Poikani oli kaksivuotiass. Hänellä oli sillon vaaleat, vähän olkapäiden alapuolelle ulottuvat luonnonkiharat hiukset. Kun otin pipon lapseni päästä, eräs vanhempi rouva sanoi minulle, että hän ei pidä pitkistä hiuksista pojilla kun pitkähiuksinen mies näyttää ihan homolta. Kyseessä oli kalliin näköiseen turkkiin pukeutunut rouva. Tyrmistyin niin etten saanut suutani auki, ja hän siitä sitten lähtikin. Jäin aukomaan suutani kuin kala kuivalla maalla, olin jäätynyt täysin. En voi vieläkään ymmärtää tuota käytöstä.

Tilanteita voi olla vaikka kuin paljon erilaisia, silti hyvien käytöstapojen puutetta näkee valitettavan usein. Näistä ihmisistä moni kasvattaa lapsiaan, tulevaisuuden aikuisia. Opettavatko he lapsensakin esimerkillään käyttäytymään yhtä huonosti kuin itse tekevät?

Tämä sama teema toistuu usein. Minäminäminä. Vain minä olen tärkeä, muilla ei ole mitään väliä. Etuillaan, kävellään suoraan päin, ajetaan ostoskärryillä päälle, pamautetaan ovi toisen nenän edestä kiinni. Ei pyydetä anteeksi vaan joko ei sanota mitään, mulkaistaan pahasti tai jopa tiuskaistaan.

Yksi käsittämättömimmistä ikinä kohtaamistani tapauksista sattui muutama vuosi sitten Lidlissä. Olin ostoksilla, minulla oli ostoskärryt. Puhelimeni soi. Siirryin aivan käytävän oikeaan reunaan. Vieressäni oli muutama lavallinen limuja. Äkkiä takaani kuuluu ” Väistä!” Ja taas kohta ”Väistä!” Takanani oli nainen ostoskärryjen kanssa. Ihmettelin, koska käytävä oli tosi leveä, ja ketään muuta ei ollut missään. Väistin kuitenkin, siirryin kärreineni keskelle käytävää, että hän pääsi etenemään takaani suoraa linjaa eteenpäin, käytävän reunaa. Hän parkkeerasi kärrynsä kohtaan joka oli noin 3 m sen kohdan jälkeen missä minä olin ollut, ja otti siitä kohdasta muutaman limupullon. Tajusin, että hän halusi vain mennä suoraan kärryllään, ei mennä ohitseni. Ymmärrän siirtymään pyytämisen, jos ei muuten pääse ohitse, mutta tässä ei ollut siitä kyse. Ei tullut myöskään kiitosta kun väistin.

Olen myös liikkunut julkisilla kävelykepin tai kynärsauvan kanssa, polvituki joko toisessa tai molemmissa polvissa. Vaikka olen pyytänyt päästä istumaan invapaikalle jossa istuu terve ihminen, en ole useinkaan päässyt. Muutaman kerran invapaikalla istunut on vain katsonut ikkunasta ulos, sanomatta mitään. Ja sitten vähän ajan päästä jäänyt pois- ei keppiä tai muita apuvälineitä, eli ei invapaikalle kuuluva henkilö.

Haha, nyt joku voi nauraa, että muuta maalle, mielensäpahoittaja!! 😀 Me teimme niin! 😀 Ja vielä vähän pk-seudun ulkopuolelle, pienehköön kaupunkiin jossa ei ole isoja ruuhkia tai ihmismassoja kuin perjantai-iltaisin kaupoissa. Minä en silloin niihin mene, vaan päivisin kuten muutkin eläkeläiset. 😀

En vaan voi käsittää käytöstapojen puutetta. Tai jopa suoranaista agressiivisuutta, sitäkin olen kohdannut.  Kun lapseni oli pieni, sain yllättävän usein kuulla Helsingissä vaunujen/rattaiden kanssa kaupoissa liikkuessani, että ei rattaiden kanssa kannata kaupassa käydä, ne vievät liikaa tilaa ja ovat kaikkien tiellä!!

Tiedän että minun pitäisi vain kovettaa itseni ja olla välittämättä. Näinhän kaikkia herkkiä kehotetaan. Siltikin, vaikka mielensä pahoittaminen olisi täysin aiheellista. Täytyisi vaan sopeutua vieraiden ihmsten töykeyteen ja agressiivisuuteen. Me äänestimme jaloillamme ja muutimme pois ruuhkasuomesta, mutta moni varmasti vain sopeutuu.

En vaan millään ymmärrä, miksi? Miksi huonoihin käytöstapoihin pitää sopeutua? Missä vaiheessa meistä ihmisistä on tulut toistemme vihollisia? Itse omaan käsittääkseni ihan tavalliset käytöstavat- annan muille tilaa, pyydän anteeksi jos tönäisen, väistän jos olen oikeasti jonkun tiellä, annan istumapaikan liikuntarajoitteiselle jos itselläni parempi vaihe menossa jne. Mikä ihme siinä on niin vaikeaa? Sitä jään miettimään.

Joskus nuorempana sanoin hyvin ärhäkästi takaisin ja komentoin muutenkin  napakasti ihmisten huonoa käytöstä. Se on ollut aina minulle kaikkein tehokkain tapa millä saan vedettyä herneen (tai arbuusi) omaan hajuelimeen. Mutta ihan tässä parisen vuotta sitten tajusin, että ei se olekaan oikea tapa toimia. Silloinhan minun provokatiivinen käytökseni olisi saanut vastaavasti taas toisen osapuolen provosoitumaan minun käytöksestäni. Olenkin opetellut pysymään rauhallisena, ja tilanteesta riippuen joko poistumaan paikalta ja jättämään asian omaan arvoonsa. Tai sitten kertomaan tuntemuksistani rehellisesti mutta rakentavasti, käyttäytymättä itse huonosti. Se on kai sitä elämänkokemuksen tuomaa harkintakykyä. No joo, myönnettäköön että kotona en ihan aina käyttäydy noin aikuismaisesti, varsinkaan jos olen väsynyt, nälkäinen tai molempia.

Olen kokenut vieraiden ihmisten keskuudessa tyyneyden ja rehellisyyden hyväksi menettelytavaksi. Esim. jos vaikka joku asiakaspalvelija on selkeästi töykeä eikä käyttäydy tavalla jolla pitäisi, saatan sanoa, että sinä olet asiakaspalveluammatissa, pidätkö sinä oikeasti työstäsi? Kun nyt ei oikein tunnu siltä. Kerran sain yhden pienen kangaskaupan omistajan kanssa aikaan pitkän ja aivan ihanan keskustelun. Se lähti siitä, kun menin ostamaan tietyn levyistä kuminauhaa, joka oli häneltä loppu. Hän sitten alkoi kysellä tyyliin ” mitä sä muka siitä olet tekevinäsi” ja ”miksei nämä muut muka nyt sitten rouvalle kelpaa” tms. ylimielistä käytöstä. Kun kysyin pitääkö hän työstään, hän alkoi kertoa minulle vaikeuksistaan. Ymmärsin ja kuuntelin häntä. Sen jälkeen sain aina hyvää palvelua, ja jäin juttelemaan jos hänellä ei ollut asiakkaita. Hän oli erittäin mukava ihminen, erittäin stressiherkkä vain. Aina ei kuitenkaan ole aikaa jäädä kuntelemaan ohikulkijoiden murheita. Silloin pienetkin epäoikeudenmukaisuudet patoutuvat päähäni.

Tuntuu jotenkin jopa pelottavalta, että ihan tavallisen, ns. kunnolliset aikuiset ihmiset eivät aina osaa käyttäytyä vieraita kohtaan hillityn kohteliaasti, hyviä käytöstapoja noudattaen. Jos vieraita kohtaan ollaan agressiivisia, millaisia ollaan sitten läheisille?

Miten voi olla mahdollista, että oikeasti todella fiksutkin ihmiset käyttäytyvät töykeästi ja epäkohteliaasti? Tämän huomasin myös silloin kun olin töissä sairaalassa. Miten ihminen voi olla älykäs ilman että on myös tunneälykäs? Itse kun en ole kovinkaan fiksu muuten kuin tunneälyltäni ehkä, niin en vaan millään kykene sitä ymmärtämään. Mutta jos niin ei olisi, ei varmaankaan olisi sotia, tai muutenkaan pahuutta.

Haha, no nyt meni kyllä minulla jo ehkä jutut vähän överiksi. Miten minä aina pääsenkin pohdiskeluissani tuohon samaan kysymykseen että olisiko sotia. 😀

No oli tai ei, siitä huolimatta minä toivoisin, että ihmiset osaisivat käyttäytyä tuntemattomia kohdatessaan. Minä lupaan että ainakin yritän. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s