Terve itsekkyys

Itsekkyyttä pidetään lähes poikkeuksetta negatiivisena ominaisuutena. Mutta silloin se onkin useinmiten sellaista itsekkyyttä, joka ei ota muita huomioon, vain itsensä. Mutta voiko ihminen olla terveellä tavalla itsekäs?

Minusta voi, ja pitääkin olla. Terve itsekkyys on minusta osa itsensä rakastamista. Terveesti itsekäs ihminen ei auta toisia, jos se vaatii häneltä liikaa vaivaa, aikaa tai rahaa. Avulias ja empaattinen voi olla vaikka olisikin terveesti itsekäs. Sillä pyyteetön avuliaisuus ja empaattisuus lisäävät muiden positiivisia tunteita omaa itseä kohtaan. Kukapa ei haluaisi itselleen hyvää? Palkan toivossa ei silti kannata auttaa, silloin se ei toimi. Mutta yleensä pyyteetön avuliaisuus palkitaan tavalla tai toisella- huomaat että itsekin saat apua muilta helpommin, silloin kun sitä tarvitset.

Terveesti itsekäs osaa myös laittaa rajat. Hän ajattelee muiden ohella myös itseään ja omaa hyvinvointiaan, eikä tee mitään, mikä kuluttaa suhteettomasti hänen omaa energiaansa. Hän osaa sanoa ei.

Hän haluaa että hänen läheisillään on hyvä olla, mutta hän ei halua miellyttää heitä vain siksi että tuntisi itsensä arvokkaaksi, vaan siksi että välittää heistä. Hän lakkaa miellyttämästä, jos toinen ei ole sen arvoinen, ja poistuu hiljaa takavasemmalle. Näin hän karistaa energiasyöpöt elämästään. Sillä jos hän ei voi hyvin, ei voi hänen lähimmäisensäkään. Ja hän ei voi hyvin, jos häntä ei kohdella hyvin.

Hän ei ajattele pelkästään omaa etuaan, kuten perinteisemmällä tavalla itsekäs. Hän ajattelee kaikkien etua. Hän on ystävällinen, sydämellinen, valoisa sekä epäitsekäs ja avulias. Näin hän saa itselleen moninkertaisesti sen mitä pelkästään omaa etuaan ajatteleva itsekäs.

Hän ei käytä kyynärpäätaktiikkaa saadakseen haluamansa, vaan työskentelee sitkeästi tavoitteidensa täyttymiseksi, ilman että kukaan muu joutuu siitä kärsimään.

Hän hoitaa kaikessa oman osuutensa eikä luista vastuusta esim. perheessä, sillä tekemällä oman osansa hän aiheuttaa muille tyytyväisyyttä, ja saa sitä samalla myös itselleen. Hän nauttii palvelusten tekemisestä muille, sillä se lisää muiden häntä kohtaan tuntemaa kiintymystä, ja samalla hänen kintymystään itseään kohtaan.

Terveesti itsekäs ihminen ymmärtää, että kaikki lähtee hänen omasta henkisestä hyvinvoinnistaan. Pelkästään omia etujaan ajava ihminen ei ole sisimmässään tyytyväinen itseensä. vaikka hän sitä kuinka uskottelisi sekä itselleen että muille. Jossain ajatustensa syvimmissä sopukoissa hän tietää tekevänsä väärin, koska ei rakasta itseään niin paljon että pystyisi rakastamaan muitakaan.

Terveesti itsekäs ihminen rakastaa itseään ja haluaa itselleen hyvää. Mutta koko ajan myös muille. ❤

Kriikunahilloa ja punainen vintagemekko

Sain eilen bändimme basistilta tietää, että meidän luumut ovatkin Kriikunoita, joka on luumun alalajike. Lapsuudenkotini pihalla oli myös noita kun olin pieni, mutta luumuiksi me niitä aina kutsuimme. Mutta nyt siis tiedän mitä ne ovat.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kriikuna

Kuten linkissä sanottiin, kriikunat eivät ole kovin makeita ainakaan ennen ekoja pakkasia. Ja niitä emme viitsineet odottaa koska kaikki olivat jo kypsiä ja suurin osa oli jo pudonnut maahan. Mutta niistä tuli aivan mielettömän herkullista hilloa!! Tässä ohje:

http://maistuisvarmaansullekin.blogspot.fi/2012/09/luumu-tai-kriikunahillo.html

20170928_143627

Hillo on kirpeämpää kuin luumuhillo, mutta itse ainakin pidän kriikunahillosta enemmän, siinä on jotain samaa kuin kirsikkahillossa, johon myöskin olen hulluna. Laitoin hilloa eilen illalla myslin päälle, ja kylläpä olisi hyvää! Tässä lähipäivinä aion kokeilla myöskin, miten hillo toimii lettujen kanssa. Sitä ennen täytyy tehdä omenahilloakin, ajattelin että kuorin omenat ja keitän hillosokerin kanssa, jotenkin se ajatus miellyttää enemmän kuin että soseuttaisin ne sosemyllyn kanssa. Varmaan sekin on aika namia lettujen kanssa!

Täytyy miettiä jos hankkisi ensi keväänä jotain marjapensaita. Minä ainakin haluan suurta herkkuani mustaherukoita, niitä on meillä kaupasta ostettuna lähes aina. Tykkään sotkea niitä kreikkalaiseen jogurttiin, myöskin mustaherukkamehusta tykkään, ihan kylmänäkin, eikä vain lämmitettynä flunssassa. 🙂

Karviaispensaasta olemme myös keskustelleet, eritoten punakarviaispensaasta. Karviainen on myöskin kivalla tavalla vähän hapokas marja. Itse tykkään kaikesta vähän happamasta enemmän kuin äitelästä, esim. mansikoissa tai mustikoissa ei ole minun makuuni tarpeeksi happamuutta, vadelmassa on jo sitten huomattavasti enemmän, se on makea olematta ällömakea.

Tänään jaksoin pitkästä aikaa laittautua ja ottaa kuvia. En jaksa kyllä lähteä mihinkään, minulla on nyt jokasyksyiseen tapaan vointi heikentynyt kesästä. Kipuja ei mitenkään kauheasti ole, ihan vaan joskus, mutta lihasheikkous on ihan huomattavaa. Jännittää vähän, miten jaksan olla lauantaina Lahden jenkkiautonäyttelyssä ja iltabileissä. Ihan autolla olen lähdössä kaverini kanssa. Nyt täytyy senkin takia säästellä voimia. Tänään en ole laittautumisen ja kuvailujen lisäksi tehnyt juuri muuta kuin kuvaillut myyntiin meneviä leluja ja vaatteita. Sekin on muuten ihan yllättävän rankkaa puuhaa!

Tässä tämänpäiväisen kuvaussession satoa. Ylläni on viime viikolla kirppikseltä löytämäni vitagemekko, joka on mielestäni kuin tehty minulle. Luulisin että se on noin 60-luvulta, saa korjata jos olen väärässä. 🙂

Bronxin nyörisaappaat on ostettu ystävältä, hiuskukka ja korut sekä fb-että muilta kirppiksiltä.

IMG_7542IMG_7553IMG_7538IMG_7544IMG_7535IMG_7557

Meidän pihamme

Meidän talon entisestä omistajapariskunnasta rouva oli ammatiltaan puutarhuri, sitten opiskeli maanrakentajaksi ja teki paljon pihoja ja puistoja yms. Talomme oli ennen myyntiä useita vuosia vuokralla, jolloin piha ”räjähti” aika huolella. Vieläkään se ei ole täysin valmis kaikilta osiltaan, mutta mies on tehnyt jo paljon töitä sen eteen.

Meidän pihamme on kuin minikokoinen kasvitieteellinen puutarha, löytyy paljon eri kasvi-ja puulajikkeita joista en ole aiemmin kuullutkaan. Vaahteroita on ainakin kolmea sorttia ja kuusia varmaan kymmentä sorttia, lisäksi pihtoja, mm Koreanpihta ja mäntyjä esim. Sembramänty. Alla vain osa eri puulajeista pihallamme.

Nyt kun ruska saa aikaan uskomattoman upean väriloiston, pihamme on kauneimmillaan. Joka päivä kun ulkoilutan kissaamme pihalla, huumaannun kauneudesta.

Tuo aita joka menee hiekkapohjaiselle ns. autopihallemme, maalataan vielä valkoiseksi, se pitäisi vaan jotenkin onnistua tekemään villiviiniä vahingoittamatta. Mies alkaa maalata aitaa ensi vuonna.

IMG_7495IMG_7503IMG_7499IMG_7505IMG_7490IMG_7492 (1)

IMG_7511IMG_7512IMG_7513IMG_7514IMG_7515IMG_7516IMG_7518IMG_7519IMG_7520IMG_7521

Korjasin eilen lopun luumusadosta, noin litran verran yhteensä olemme sekä syöneet että antaneet pois. Tuossa on noin 2,5 litraa, eli sato oli noin 3,5 litraa, aika pieni luumupuu mutta tosi täynnä oli tänä vuonna.

Kohta alan tekemään noista luumuhilloa. Lisäksi meillä on 4 omenapuuta, (joiden omenoita voi syödä, lisäksi on 3 koristeomenapuuta) lähipäivinä teen omenasosetta pakkaseen.

21950746_10214383391087826_309318842326740950_o

Ennen oli paremmin-vai oliko?

Keksin tänään mistä se johtuu, että kun ikää tulee lisää, nuoriso vaikuttaa aina turmeltuneemmalta kuin omassa nuoruudessa. Negatiiviset asiat rekisteröityvät mieleen ehkä kymmenen kertaa voimakkaammin kuin positiiviset. Ihminen muodostaa helposti mielipiteensä muutaman (negatiivisen) esimerkin perusteella, ja pitää sitä totena, eli yleistää.

Itse olen aina inhonnut yleistämistä yli kaiken. Isketään isollekin ihmisryhmälle leima otsaan, usein muutaman esimerkin perusteella ja pidetään sitä absoluuttisena totuutena, vaikka se on van subjektiivinen mielipide, joka harvoin perustuu mihinkään laajempaan tutkimukseen tai faktoihin.

Sain tänään itseni kiinni siitä, että ajattelin, että minun nuoruudessani nuoret olivat jotenkin vastuullisempia, siistimpiä, kypsempiä. Mihikö mielikuvani perustuu? No aika pitkälti mediaan. 😀 Eli itse syyllistyin siihen mitä inoan, yleistykseen. Eivät kaikki parikymppiset nuoret naiset tosiaankaan ole päästa varpaisiin tatuoituja, pitkän takkuisen tekotukan, kilometrin pituiset tekoripset ja täytetyt ankkahuulet omaavia oikukkaita ja kieroja bimboja, vaikka mediassa ja somessa niitä näkee eniten. On niitäkin, mutta oli niitä minunkin nuoruudessani, vaikkakin itsensä muokkaaminen rajoittui lähinnä hiuksiin.

Kun muutimme kehäkolmosen ulkopuolelle, vuokraamassamme taossa ei ollut tv-antennia. Aluksi kärsin vieroitusoireista, mutta pian totuin siihen että olohuoneen telkku toimi vain näyttönä tietokoneelle, ja koneelta katsotaan vain dokkareita ja joskus netflixistä sarjoja ja leffoja.

Nyt kun olemme noin 1,5 vuotta asuneet talossa jossa on antenni, olen huomannut etten enää pysty katsomaan telkkaria. Se ahdistaa minua. Tänä telkkarittomana aikana olen huomannut että muodostan mielipiteet asioista itse, enkä sen mukaan mitä minulle syötetään median kautta joka päivä.

Aina sillointällöin olen katsonut tositeeveeohjelmia, yleensä sitä kaikkein alhaisinta hömppää, josta joskus nuorempana nautin, Enää en pysyt, ahdistun. BB-talo oli uutuutena jännää katsottavaa. Mutta nykyään tositeeveeohjelmiin tulee koko ajan yhä enemmän näitä nuoria ihmisiä, jotka meinaavat saada minut välillä erheellisesti ajattelemaan, että minun nuoruudessani parikymppiset muka olisivat olleet jotenkin fiksumpia.

Eivät he olleet. Ihan samanlaista pinnallisuutta oli silloinkin- itsellänikin on ollut se ajanjakso, jolloin ei ole kiinnostanut paljon muu kuin juopottelu ja miehet-tai poikia ne silloin olivat.

Aika kultaa muistot. Nuoriso ei ole koskaan sen turmeltuneempaa kuin omassa nuoruudessanikaan. Teeveeohjelmien taso laskee koko ajan, lukuunottamatta Ylen kanavia. Joka vuosi tulee yhä enemmän tositeeveetä, jossa mässäillään niiden takkutukkaisten ankkahuulien julkisuudenkaipuulla, ja jännätään kuka heiluttaa peittoa seuraavaksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että minun on jatkossa paras katsoa vain Ylen kanavia. Uutisiakin minun kannattaa välttää, sillä kuulen tärkeimmät kuitenkin muualta. Koitan olla itselleni armollinen ja myhäillä tyytyväisenä omassa harmonisessa kuplassani.

Niin. Eli nykynuorisossa ei ole mitään vikaa, eikä se ole sen turmeltuneempaa kuin minunkaan nuoruudessani. Ne fiksut, vastuulliset ja kypsät nuoret eivät osallistu tositeeveesarjoihin joissa ryypätään ja pidetään näennäisen hauskaa, mutta tosiasiassa ollaan todella hukassa oman itsen kanssa. Ei kohdella muita niinkuin toivotaan muiden kohtelevan itseä, ollaan vaan kuin siat pellossa, kieroillaan ja valehdellaan minkä ehditäään ja seksikin on vain enää harmitonta kertakäyttöhupia. Lisäksi joka toinen sana alkaa v:llä.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Uskon, oman nuoruuden muistelun suhteen osoittain aika kultaa muistot, ja osittain koko ajan kehittyvä media antaa meille todenmukaisen kuvan vain ehkä promillesta nuorisoa.

Sekin on ajatus on onneksi yleistynyt nuorten keskuudessa, ettei ole cool jos polttaa, juo  ja hyppii pedistä petiin. Se ei ole vaan niin näkyvää kun nämä roskaviihdekanavien tarjoamien tositeeveeohjelmien tarjoilemat muovi-ihmiset sotkuisine kämppineen ja biletyksineen ja kissatappeluineen.

Suomeksi sanottuna- Muutaman Paratiisihotelli-jakson katsottuani totean, että siitä tulee minulle niin negatiivisia fiboja, että minun on paras pysytellä dokkareissa, sekä harmittomissa, positiivisishenkisisssä sarjoissa ja elokuvissa, ja pitää itseni erossa telkkariohjelmista, kun joka toinen ohjelma on nykyään jotnkinlaista tositeeveetä.

Juorulehdetkin olen lopettanut kokonaan, vaikka nuorempana ne kiinnostivat minua.

Mitä tästä voisi päätellä? Onko minulle tullut järkeä päähän vasta yli nelikymppisenä. Valitettavasti joudun toteamaan, että mitä suurimmalla todennäköisydellä näin on tainnut päästä käymään. 😀

Talomme julkisivuremppa melkein valmis!

aaaaaaaaaaaaaa

Olen niiiiiiin ylpeä miehestäni! ❤ Olen niin vanhanaikainen, että olen ihan pähkinöinä jos miehellä pysyy vasara kädessä. Tietty sopii hyvin, kun näin 50-luvun talossa asutaan. Muuten meillä vallitseekin kyllä sitten ihan tasa-arvo. 😀

Talomme väri oli alunperin tosi syvän taivaansininen, nyt se on vähän hillitympi. Sitä on kuulemma joskus aiemmin kutsuttu muumitaloksi, värin vuoksi. 😀 Talon takapuolella on vielä vähän maalattavaa, mutta sen ehtii ensi vuonnakin, kun ei se etupuolelle näy, eikä maalipinta ole vielä mitenkään huono, ärtsyn sininen vaan.

Meidän pikkukisu Säde on sitten Ihana! ❤ Ihan mielettömän hellä ja seurallinen luonne, ja vilkas! ❤ Valo ja Lumo olivat tosi rauhallisia, rotunsa mukaisesti pentuinakin. Säteellä taas on aina joku projekti meneillään, kun valveilla on. Kissanlelut saavat kyytiä. Tänään se leikki varmaan toista tuntia sellaisen häkkyrän kanssa jonka sisälllä menee vilkkuva pallo, ja kissa voi tassulla työntää sille vauhtia. Öisin se nukkuu meidän vieressä ja välillä nuolee meidän neniämme. 😀

20170924_08010720170924_08014020170924_080332

Nyt on kuntoutustuen jatkoa anottu, tai lääkäri  b-lausunnossaan suositteli jo toistamiseen minulle työkyvyttömyyseläkettä, mutten ole vielä saanut, sen sijaan viimeksi antoivat vain 10 kk kuntoutustukeen jatkoa. Vähän ihmetyttää, miten ne siellä kuvittelevat, että geneettisestä sairaudesta paranee, kun se just tasan tarkkaan vaan etenee! 😀 Uudelleenkoulutusta yritin, huonoin tuloksin, 1,5 v. opiskelun jälkeen kunto romahti totaalisesti eikä ole sen jäljiltä vieläkään ennallaan, eikä kyllä välttämättä edes palaa. Tosin olen nähnyt ja kuullut paljon surullisia tarinoita siitä, miten ei vaan pääse edes kuntoutustuelle vaikka olisi täysin työkyvytön.

Tuli mieleen, että kun alkuvuodesta menin uudelle lääkärille hakemaan kuntoutustuelle jatkoa, se lääkäri ei uskonut koko EDS:n, tai että se on mitään pientä notkeutta  kummempaa. Liikuin silloin rollaattorin avulla. Sanoi, että laittaa lähetteen neurologille jossa tutkitaan, onko minulla MS tai ALS, ja jos ei ole, niin sitten vaan töihin. Voi elämä! 😀 Minä kysyin ihan pokkana, että kun työskentelin sairaalassa laitoshuoltajana, niin mitenkäs se moppaus rollaattorin kanssa, kiinnitänkö mopit jesarilla rollaattorin pyöriin, vai kenties omiin kenkiini? 😀 Olin ehkä vähän ilkeä, mutta harvoin enää näkee lääkäriä joka pitää EDS:ää luulotautina. Äänestin jaloillani ja vaihdoin koko sairaanhoitoaluetta, nyt on vanha tuttu, erittäin hyvä omalääkäri. Tosin tk:n on noin 35 km, mutta ei se haittaa, pääasia että lääkärillä on kaikki inkkarit kanootissa, noin niikuin kieli poskessa ilmaistakseni. 🙂

Huomenna, jos jaksan, kokeilen uutta sosemyllyä ja teen omenasosetta pakkaseen, ja ehkä myös keitän vähän luumuhilloa.

Taidan kömpiä petiin, mikäli siellä  on enää tilaa, kun siellä nukkuu yksi ihminen ja kaksi kissaa pitkin pituuttaan. No, ehkä sieltä joku pieni kolonen löytyy minullekin. 🙂

Punaista, kirsikkaa ja aurinkoa

Tänään on aivan ihana, lämmin ja aurinkoinen syyspäivä! Ja koska kuntoni vaihtelee aika pitkälti säiden ja rasituksen mukaan, niin tänään on aivan mahtava olo! Eilen lepäsin aika pitkälti koko päivän, mitä nyt otin kuvia ja kävin kaupassa.

Jos joku ihmettelee, miten näyttää kuin kuvani olisivat aiempaa parempia laadultaan, niin se pitää paikkansa. Olen alkanut käyttää järjestelmäkameraa!! Mies on opettanut minulle sen käyttöä, mutta tämä kuva on miehen ottama kuitenkin. 😀 Omat eivät onnistuneet koska ulkona on niin haastava valotus valon sekä varjojen kannalta, ja olen vielä niin aloittelija etten osaa muokata valotusta jälkikäteen. Meillä olisi kyllä meidän Applen koneella Lightroom-kuvankäsittelyohjelma, mutta käytän vasta Photos-ohjelmaa, siinä ei ole minullekaan liikaa liikkuvia osia. 😀

Tänään teki mieli pukeutua kellohameeseen tylleineen, sekä lempiväreihini punaiseen ja mustaan. Ihan kaikki vaatteet ja korut ostettu käytettynä- Kirsikkakuosinen Collectifin Dolores-toppi ostetty ystävän ystävältä, punainen hame fb-kirppikseltä, Bronxin saappaat ystävältä, korut fb-kirppiksiltä, musta neulebolero kirppikseltä. Valkoinen tyllialushame alesta.

Tänään meinaan ainakin tehdä omenapiirakkaa, ja jos suinkin energiaa riittää, haluaisin tehdä vähän omenasosetta. Löysin tällä viikolla kierrätyskeskuksesta sosemyllyn-ihan samanlaisena millä tehtiin omenasosetta kun olin lapsi!

Omenoiden lisäksi meillä on iso kasa luumuja, niistäkin pitäisi jotain keksiä, kun ei niitä kaikkia kuitenkaan syödä jaksa. 🙂

Mieli on tänään yhtä aurinkoinen kuin sääkin, ihanaa sunnuntaita kaikille!

IMG_7469

Syvenevää ruskaa ja leijonankeltaista vintagea

Luonnon värit syvenevät päivä päivältä! En saa mitenkään tarpeekseni näistä väreistä, huumaannun kun katselen ympärilleni kotipihallamme. Tätä aikaa syksystä rakastan! Mutta kun lehdet putoavat ja alkaa loputon, koruton hämärä, silloin mielialani laskee kuin lehmän häntä, lumen tuloon saakka. Sitten taas olen ihan pähkinöinä hetken. 😀

Tämä mekko olikin edellisessä postauksessani. Olen päättänyt alkaa käyttää muitakin värejä kuin punaista, mustaa, valkoista ja sinisen sävyjä, joita olen nyt pitkään käyttänyt. Olen värianalyysin mukaan kevät, ja minulle sopii lämpimät värit, esim. juuri tuo sävy kuin mekossa, on minulle oikea. Vähän kirkkaampikin vielä voisi olla, mutta pääasia ettei ole kylmä sitruunankeltainen.

IMG_7425
Vintagemekko on arviolta 60-luvulta, löysin sen kirppikseltä. Kengät ovat kirppikseltä löytyneet ihan hillittömän korkeat platform-pohjaiset korkkarit, korolla on korkeutta peräti 13 cm. Näillä en voi kävellä, eli nämä ovat ysinomaan kuvauskenkiäni. Tosin näillä o hitusen vaikea kävellä tai seistä kuvauksenkaab aikana epätasaisella pihallamme, nytkin näitä kuvia otettaessa meinasin monta kertaa lentää nenälleni! Mutta kun ne vaan näyttävät niin hyviltä kuvissa, ja sääret niiiiiiin pitkiltä…😂😂😂

IMG_7427

Korut ja päässä oleva huivi kirppiksiltä, vyö fb-kirppikseltä. Koko asun hinta on jotain 12 e. 😀 Tuohon vaan joku ohuimmista villakangastakeista päälle, niin hyvin tarkenee. 🙂

Tänään on taas parempi vointi, onneksi! Sää vaikuttaa olooni tosi paljon, eli kylmällä sekä sateisella ilmalla olen yleensä väsynyt ja särkyinen. Lihasheikkoutta on nytkin, muttei niin pahasti kuin eilen ja toissapäivänä.

Taidanpa soittaa ystävälle, sitten voisin alkaa suunnitellla sämpylätaikinan tekoa.

Hiuskoristeeni, sekä mistä niitä löytää?

Itse ostan suurimman osan hiuskoristeistani kirppiksiltä, joko fb-tai ihan ns. live-kirppiksiltä. Mutta jos tarvitsen jotain ihan tiettyä, voisin netistäkin tilata. Olen nyt tilannut ainoastaan yhden punavalkoisen polkadot- huivipannan jossa on rautalanka sisällä, muut olen ostanut kirppiksiltä.

Tässä hiuskukkani ja muut hiuskoristeeni. Noita kuvassa vasemmalla keskirivissä näkyviärusetillisia  ponnarilenksuja myy muuten MiniMall-kauppa Hyvinkäällä Kauppakeskus Willassa. Ne maksavat ainoastaan 50 cnt/kpl!!! MiniMallissa myös hyvä valikoima askartelu-ja juhlatarvikkeita. Itse ostin sieltä esim. servetit häihimme.

Oikealla ylhäällä oleva valkoinen kukka jossa on myös höyheniä, oli hiuksissani häissämme. Lainasin sitä Miss Garage Girl-kisassa 29.7 yhdeltä kilpailijoista, Tintiltä, ja hän lahjoittikin sen minulle omaksi. ❤

20170922_133536

Tässä ovat hiushuivini. Niistä kaikki olen ostanut sekä fb-että livekirppiksiltä, paitsi alarivissä toisen oikealta, vaaleanlila sifonkihuivi on lapseni isänpuoleiselta isoäidiltä-se on minun hiushuiveistani ainut joka on vintagea.

20170922_133508

Tässä mielestäni kivoja huiveja, hiuskukkia, pinnejä yms.

hius1

Linkki:
http://www.pinniminni.fi/product/727/paahuivi-ix

hius2
Linkki:

http://www.pinniminni.fi/product/725/paahuivi-vii

hius3

Linkki:
http://www.pinniminni.fi/product/182/dotty

hius4.JPG

Linkki:
http://www.pinniminni.fi/product/527/ruusu-ii

hius5

Linkki:
http://www.pinniminni.fi/product/580/akryyliklipsi

hius6

Linkki:
http://www.pinniminni.fi/product/311/rusettipanta

hius7.jpg

Linkki:
https://www.glitter.fi/hiussolki-verkkorusetilla

hius8

Linkki: https://www.glitter.fi/hiuskammat-verkolla

hius9
Linkki:
https://www.glitter.fi/hiuspinnit-rusetilla-ja-kukalla-2-pakkaus

hius10

Linkki:
http://www.blackgroup.fi/hiuspinni-cherrybow-gingham-red

hius11

Linkki: http://www.blackgroup.fi/hiuspanta-aria-leopard

hius12

Linkki: http://www.blackgroup.fi/lady-lucks-tallulahpear

hius13
Linkki:
https://www.wannabe.fi/fi/tuote/2646064

hius14
Linkki:
https://www.wannabe.fi/fi/tuote/2645395

Kaikki Lahteen ensi viikonloppuna!!

Ensi viikonloppuna on tällainen aivan hulppea tapahtuma Lahdessa! Minä olen menossa, tulethan sinäkin?

https://www.tiketti.fi/Autot-ja-Viihde-viikonloppu-Lahden-Messukeskus-Lahti-lippuja/46499

Kannattaa ostaa lippu etukäteen että varmasti pääset mukaan! Minut ja ystäväni, Pin Up-malli Meya Devillen voi bongata sieltä! (Haha ihankuin minä olisin jotenkin näkemisen arvoinen) 😀

Meya De Ville

meya de ville

Mutta tulkaa moikkaamaan jos tunnistatte meidät! Ei me purra! (ainakaan kovin kovaa) 😉

Voitte muuten pistää vedonlyönnin pystyyn, kehtaanko tulla pyörätuolilla. Minun oikeasti pitäisi- pystyn kyllä kävelemään, mutta sidekudossairauteni, EDS;n vuoksi minulla on hyvin heikot lihasvoimat ja sellainen noin 2-3 h jaloillani olo uuvuttaa minut muutamaksi päiväksi, ja sen lisäksi saattaa saada aikaan sijoiltaanmenoja, nivelpussintulehduksia tai niveltulehduksia nivelrikkoisiin polviini yms…. miksi ihmeessä se on muka niin vaikeaa näyttää koko maailmalle, että hei, minä olen sairas ja tarvitsen liikkumiseen apuvälineitä? En tajua. Olenko minä turhamainen vai mitä ihmettä? GRRRR että ottaa aivoon oma pääkoppa.  Mutta ehkä te ymmärrätte, joilla on pikkuhiljaa etenevä, invalidisoiva sairaus. Ja tiedän että kaikki muutkin ymmärtää. Silti jossain mielen perukoilla kytee kauhuskenaario että minua tuijotetaan ja minulle nauretaan, kellomekkoineni ja victory rollseineni pyörätuolissa… vaikka kuitenkin tiedän ettei todellakaan naureta. Elämäni helpottuisi huomattavasti jos myöntäisin itselleni, että yli 30 min. kävely tuottaa minulle kipuja ja uupumusta.

Ja mitä jos joku SÄÄLII minua! Sekin ajatus on päässä. Kun minä olen ihan mielettömän onnellinen. Jos olisin terve, en ehkä olisi. En muuttaisi elämässäni kertakaikkiaan mitään. Jos mikä vaan asia olisi toisin, en olisi juuri se joka olen nyt. Minä olen onnellinen juuri tällaisena, kaikkine sairauksineni. Tässä ja nyt.

Ainakin pinkin kyynärsauvani otan, koska se sopii tismalleen mekkooni, jonka aion ehkä laittaa päälle. 😀

Tässä muuten uusimpia vintage-löytöjäni.

Tämä takki maksoi vain 6 e joten se oli pakko ostaa, koska olen etsinyt ikuisuuden nilkkapituista mustaa villakangastakkia. Merkki on saksalainen Steilmann ja olkatoppauksista ja mallista päätellen se voisi olla kasaria josta en kauheasti pidä. Mutta oikeastaan se on kuitenkin  ajaton, ihan klassikko!

20170923_002417.jpg

 

Tässä mekko joka oli jo yhdessä  (päättömässä) kuvassa päälläni. 😀

20170922_235543

Tässä toinen, jossa on minusta aivan ihana väri.

20170922_235607.jpg

Ja tässä kolmas, joka myöskin on minulle prikulleen oikeaa väriä sekä täydellisen sopiva.

20170922_235641.jpg

Nämä eivät ole 50- luvulta, tosin en pidä itseäni varsinaisena fiftarina, vaan minua on aina kiehtonut esineet, vaatteet, autot ja musiikki ihan sieltä 40-luvulta 70-luvulle asti. 80-luvun kohdalla tulee lähinnä puolitahaton oksennusrefleksi, koska siltä vuosikymmeneltä minulle tulee ensin mieleen taskulämmin, kantoon jemmattu Magyar-viini, idiottimainen teinikapina, mustavalkoiset permanentatut hiukset, laatikkobleiserit hillityömine olkatoppauksineen sekä porkkanafarkut. Huh. Ei kiitos kasarille, sanon minä. 😀

Seepraa ja syksyn ruskaa

20170922_150424

Tänään on heikko happi, väsymystä ja kipuja. Vaikka kädet meni hapoille meikatessa, halusin kuitenkin tyylikuvan ja myös kuvia pihallamme kukoistavasta ruskasta kauneimmillaan.

Takki kirppikseltä, seeprakuvioinen neulemekko ystävältä, korut ja hiuskoristeet kirppikseltä. Bronxin platform-nilkkurit ovat olleet luottokorkkarini jo 11 vuoden ajan, ne ovatkin tällä hetkellä vanhimmat kenkäni. Bronx onkin ollut jo varmaan parikymmentä vuotta lempi-kenkämerkkini, sopii hyvin kapealle ja matalalle jalalleni.

En pysty näillä kengillä enää juuri kävelemään, mutta nyt kun alan käyttää silloin tällöin pyörätuolia, voinkin käyttää kaikkein kprkeimpia korkkareitani ilman että jalat kipeytyvät. Jeee! 😂

20170922_15023720170922_15032020170922_15014220170922_150047