Millainen on hyvä ystävä?

Tässä vuosikymmenien aikana ystäväni ovat jonkin verran vaihtuneet-osa on jäänyt matkasta lapsuuden jälkeen tai myöhemmin ja uusia on tullut, varsinkin tämän vuoden alussa aloittamani fiftariharrastuksen myötä.

Millainen sitten on minusta hyvä ystävä?

Tässä joitakin ominaisuuksia.

1. Lojaalius. Hyvä ystävä ei puhu henk.koht.asioistani muille. Hän kertoo minusta vain korkeintaan ihan perusasiat muille ystävilleen, muttei mene yksityiskohtiin. Hän ei myöskään hauku minua selän takana, vaan jos jokin minussa joskus ärsyttää, hän puhuu siitä suoraan kanssani.

2. Vastavuoroisuus. Sen lisäksi että puhuu omista asioistaan ja kaipaa tukea, hän myöskin kuuntelee ja tukee minua aina kun sitä tarvitsen.

3. Aitous. Hän on aito, oma ittsensä seurassani.

4. Avoimuus. Hän jakaa kanssani ilojaan ja surujaan oma-aloitteisesti, ilman että kaikkea joutuu kiskomaan hohtimilla.

5. Samankaltainen huumorintaju. Koska itselläni on joskus aika hurttikin ( kieroutunut? 😂) huumorintaju, ei huumorintajuton ihminen ehkä pidemmön päälle jaksaisi ajoittain suht älyttömiäkin juttujani ja naurunaiheitani. Huumorintajuni suhteen olen joskus tasoa teini, vaikka pärstä onkin neljävitosen naisen. 😂

6. Positiivinen elämänasenne. Koska itsellänikin on pohjimmiltami positiivinen elämänasenne, minulla synkkaa parhaiten ihmisten kanssa jotka myös uskovat että jokaisella pilvellä on kultareuna ja että sateen jälkeen paistaa aina aurinko.

7. Kyky sopia mahdollisen erimielisyyden jälkeen. Suureksi iloksi saimme sovittua hiljattain erimielisyytemme pitkäaikaisen ystäväni kanssa, olen niin iloinen! 😍

Jos ystävä on valmis katkaisemaam kokonaan välit heti ekan erimielisyyden sattuessa, sellainen ei ole oikea ystävä, ja sa täten mennäkin. En tee tai sano ystävilleni mitään niin pahaa, mitä ei pystyisi sopimaan. Osaan myöntää virheeni ja samaa toivon myös toiselta.

Itse pyrin kohtelemaan ystäviäni kuten toivon heidän kohtelevan itseäni.

Ps. Kirjoitan tätä matkalla kotiin. Tuli pieni viivästys kun peräkärrystä puhkesi rengas. Nyt ongelma on kuitenkin hoidettu , ja pääsemme jatkamaan matkaa. Yli kaksi tuntia vielä kotiin.

20170910_18590620170910_191311

Ps.2. Ei ne harmit siihen loppuneet, Kun mieheni otti pois kärryn rengasta, kävin metsässä puskapissalla. Silloin ilmeisest päähäni oli eksynyt hirvikärpänen. Mulla on iitä kohtaan aivan megalomaaninen fobia- kun tunnen hirvikärpäsen ja kenties näen vilauksen siitä kuten kotiuduttuani, aloin hyperventiloida ja panikoiduin. Mies sai sen onneksi parissa minutissa pois ja veti vessasta alas. Nyt olen käynyt suihkussa ja kammannut hiukseni monta ketaa tiheällä kammalla

Saapa nähdä millaisessa kunnossa peräkärrymme on, kun me pääsemme sitä hakemaan vasta ensi perjantaina, on niin kaukana ettei viikolla ehdi millään, ja entisen korjaamisessa menee aikaa , ellei jouduta ostamaan kokonaan uutta rengasta.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin- kotiin tultuamme mittasin kuumeeni, ja sitä ole enää 37,2 eli vähän lämpöä enää. 🙂 Ehkä pääsekinkin huomenna rengasta viemään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s