Kaikki Lahteen ensi viikonloppuna!!

Ensi viikonloppuna on tällainen aivan hulppea tapahtuma Lahdessa! Minä olen menossa, tulethan sinäkin?

https://www.tiketti.fi/Autot-ja-Viihde-viikonloppu-Lahden-Messukeskus-Lahti-lippuja/46499

Kannattaa ostaa lippu etukäteen että varmasti pääset mukaan! Minut ja ystäväni, Pin Up-malli Meya Devillen voi bongata sieltä! (Haha ihankuin minä olisin jotenkin näkemisen arvoinen) 😀

Meya De Ville

meya de ville

Mutta tulkaa moikkaamaan jos tunnistatte meidät! Ei me purra! (ainakaan kovin kovaa) 😉

Voitte muuten pistää vedonlyönnin pystyyn, kehtaanko tulla pyörätuolilla. Minun oikeasti pitäisi- pystyn kyllä kävelemään, mutta sidekudossairauteni, EDS;n vuoksi minulla on hyvin heikot lihasvoimat ja sellainen noin 2-3 h jaloillani olo uuvuttaa minut muutamaksi päiväksi, ja sen lisäksi saattaa saada aikaan sijoiltaanmenoja, nivelpussintulehduksia tai niveltulehduksia nivelrikkoisiin polviini yms…. miksi ihmeessä se on muka niin vaikeaa näyttää koko maailmalle, että hei, minä olen sairas ja tarvitsen liikkumiseen apuvälineitä? En tajua. Olenko minä turhamainen vai mitä ihmettä? GRRRR että ottaa aivoon oma pääkoppa.  Mutta ehkä te ymmärrätte, joilla on pikkuhiljaa etenevä, invalidisoiva sairaus. Ja tiedän että kaikki muutkin ymmärtää. Silti jossain mielen perukoilla kytee kauhuskenaario että minua tuijotetaan ja minulle nauretaan, kellomekkoineni ja victory rollseineni pyörätuolissa… vaikka kuitenkin tiedän ettei todellakaan naureta. Elämäni helpottuisi huomattavasti jos myöntäisin itselleni, että yli 30 min. kävely tuottaa minulle kipuja ja uupumusta.

Ja mitä jos joku SÄÄLII minua! Sekin ajatus on päässä. Kun minä olen ihan mielettömän onnellinen. Jos olisin terve, en ehkä olisi. En muuttaisi elämässäni kertakaikkiaan mitään. Jos mikä vaan asia olisi toisin, en olisi juuri se joka olen nyt. Minä olen onnellinen juuri tällaisena, kaikkine sairauksineni. Tässä ja nyt.

Ainakin pinkin kyynärsauvani otan, koska se sopii tismalleen mekkooni, jonka aion ehkä laittaa päälle. 😀

Tässä muuten uusimpia vintage-löytöjäni.

Tämä takki maksoi vain 6 e joten se oli pakko ostaa, koska olen etsinyt ikuisuuden nilkkapituista mustaa villakangastakkia. Merkki on saksalainen Steilmann ja olkatoppauksista ja mallista päätellen se voisi olla kasaria josta en kauheasti pidä. Mutta oikeastaan se on kuitenkin  ajaton, ihan klassikko!

20170923_002417.jpg

 

Tässä mekko joka oli jo yhdessä  (päättömässä) kuvassa päälläni. 😀

20170922_235543

Tässä toinen, jossa on minusta aivan ihana väri.

20170922_235607.jpg

Ja tässä kolmas, joka myöskin on minulle prikulleen oikeaa väriä sekä täydellisen sopiva.

20170922_235641.jpg

Nämä eivät ole 50- luvulta, tosin en pidä itseäni varsinaisena fiftarina, vaan minua on aina kiehtonut esineet, vaatteet, autot ja musiikki ihan sieltä 40-luvulta 70-luvulle asti. 80-luvun kohdalla tulee lähinnä puolitahaton oksennusrefleksi, koska siltä vuosikymmeneltä minulle tulee ensin mieleen taskulämmin, kantoon jemmattu Magyar-viini, idiottimainen teinikapina, mustavalkoiset permanentatut hiukset, laatikkobleiserit hillityömine olkatoppauksineen sekä porkkanafarkut. Huh. Ei kiitos kasarille, sanon minä. 😀

2 kommenttia artikkeliin ”Kaikki Lahteen ensi viikonloppuna!!

  1. Minä en tänä vuonna pääse valitettavasti lähtemään tuohon tapahtumaan, vaikka se hieno onkin. Ja tiedän myös jotenkuten sen tunteen, kun miettii, kehtaako/viitsiikö/ilkeääkö lähteä johonkin ihmisten ilmoille pyörimään apuvälineen kanssa – vaikka minä olenkin ollut pyörätuolilainen vain reilun kuukauden elämästäni ja senkin vain pelkkien luunmurtumien takia. Siinäkin tilanteessa kuitenkin mietti surullisen usein sitä, kehtaako pyörätuolissa istuen mennä ja tehdä, vai pitäisikö kuitenkin lähteä klenkkaamaan tuskallisesti kyynärsauvoilla – ettei muka näytä ihan niin ”surkealta reppanalta” kuin siellä tuolissa nököttäessä – tai jäädä vaikka kotiin. Ihan pöljiä ajatuksia periaatteessa. Tottakai sitä lähtee liikkeelle just siten varustautuneena, miten on tarpeellista, ja just sinne, minne haluaa ja pystyy ja jaksaa! Tsemppiä ja rohkeutta siis! 🙂

    Tykkää

    • Kiitos! 😍

      Olen päätynyt nyt siihen ratkaisuun että otan pyörätuolin mukaan. Pärjään vielä kauppa-ja kirppisreissutkin ilman, mutta tuolla joutuisi olla jaloillaan niin monta tuntia että se olisi tuskaa, ja vähän luulen ettei siellä ole penkkwjä joihin pääsisi välillä lepäilemään.

      Olen saanut jo itsetuntoni sen verran hyväksi että yksinkertaisesti vaan olen välittämättä säälistä jos sellaista kohtaan. Oma hyvinvointini merkkaa minulle kuitenkin enemmän kuin mahdolliset säälijät.:)

      Mulla on vielä tuoreessa muistissa LinnaCruising Ahveniston radalla, olin tosiaan monta päivää kipeä sen jälkeen.Ei kiitos sellaista enää.

      Otan mukaan keppini niin voin kävelläkin välillä jos siltä tuntuu. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s