Ennen oli paremmin-vai oliko?

Keksin tänään mistä se johtuu, että kun ikää tulee lisää, nuoriso vaikuttaa aina turmeltuneemmalta kuin omassa nuoruudessa. Negatiiviset asiat rekisteröityvät mieleen ehkä kymmenen kertaa voimakkaammin kuin positiiviset. Ihminen muodostaa helposti mielipiteensä muutaman (negatiivisen) esimerkin perusteella, ja pitää sitä totena, eli yleistää.

Itse olen aina inhonnut yleistämistä yli kaiken. Isketään isollekin ihmisryhmälle leima otsaan, usein muutaman esimerkin perusteella ja pidetään sitä absoluuttisena totuutena, vaikka se on van subjektiivinen mielipide, joka harvoin perustuu mihinkään laajempaan tutkimukseen tai faktoihin.

Sain tänään itseni kiinni siitä, että ajattelin, että minun nuoruudessani nuoret olivat jotenkin vastuullisempia, siistimpiä, kypsempiä. Mihikö mielikuvani perustuu? No aika pitkälti mediaan. 😀 Eli itse syyllistyin siihen mitä inoan, yleistykseen. Eivät kaikki parikymppiset nuoret naiset tosiaankaan ole päästa varpaisiin tatuoituja, pitkän takkuisen tekotukan, kilometrin pituiset tekoripset ja täytetyt ankkahuulet omaavia oikukkaita ja kieroja bimboja, vaikka mediassa ja somessa niitä näkee eniten. On niitäkin, mutta oli niitä minunkin nuoruudessani, vaikkakin itsensä muokkaaminen rajoittui lähinnä hiuksiin.

Kun muutimme kehäkolmosen ulkopuolelle, vuokraamassamme taossa ei ollut tv-antennia. Aluksi kärsin vieroitusoireista, mutta pian totuin siihen että olohuoneen telkku toimi vain näyttönä tietokoneelle, ja koneelta katsotaan vain dokkareita ja joskus netflixistä sarjoja ja leffoja.

Nyt kun olemme noin 1,5 vuotta asuneet talossa jossa on antenni, olen huomannut etten enää pysty katsomaan telkkaria. Se ahdistaa minua. Tänä telkkarittomana aikana olen huomannut että muodostan mielipiteet asioista itse, enkä sen mukaan mitä minulle syötetään median kautta joka päivä.

Aina sillointällöin olen katsonut tositeeveeohjelmia, yleensä sitä kaikkein alhaisinta hömppää, josta joskus nuorempana nautin, Enää en pysyt, ahdistun. BB-talo oli uutuutena jännää katsottavaa. Mutta nykyään tositeeveeohjelmiin tulee koko ajan yhä enemmän näitä nuoria ihmisiä, jotka meinaavat saada minut välillä erheellisesti ajattelemaan, että minun nuoruudessani parikymppiset muka olisivat olleet jotenkin fiksumpia.

Eivät he olleet. Ihan samanlaista pinnallisuutta oli silloinkin- itsellänikin on ollut se ajanjakso, jolloin ei ole kiinnostanut paljon muu kuin juopottelu ja miehet-tai poikia ne silloin olivat.

Aika kultaa muistot. Nuoriso ei ole koskaan sen turmeltuneempaa kuin omassa nuoruudessanikaan. Teeveeohjelmien taso laskee koko ajan, lukuunottamatta Ylen kanavia. Joka vuosi tulee yhä enemmän tositeeveetä, jossa mässäillään niiden takkutukkaisten ankkahuulien julkisuudenkaipuulla, ja jännätään kuka heiluttaa peittoa seuraavaksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että minun on jatkossa paras katsoa vain Ylen kanavia. Uutisiakin minun kannattaa välttää, sillä kuulen tärkeimmät kuitenkin muualta. Koitan olla itselleni armollinen ja myhäillä tyytyväisenä omassa harmonisessa kuplassani.

Niin. Eli nykynuorisossa ei ole mitään vikaa, eikä se ole sen turmeltuneempaa kuin minunkaan nuoruudessani. Ne fiksut, vastuulliset ja kypsät nuoret eivät osallistu tositeeveesarjoihin joissa ryypätään ja pidetään näennäisen hauskaa, mutta tosiasiassa ollaan todella hukassa oman itsen kanssa. Ei kohdella muita niinkuin toivotaan muiden kohtelevan itseä, ollaan vaan kuin siat pellossa, kieroillaan ja valehdellaan minkä ehditäään ja seksikin on vain enää harmitonta kertakäyttöhupia. Lisäksi joka toinen sana alkaa v:llä.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Uskon, oman nuoruuden muistelun suhteen osoittain aika kultaa muistot, ja osittain koko ajan kehittyvä media antaa meille todenmukaisen kuvan vain ehkä promillesta nuorisoa.

Sekin on ajatus on onneksi yleistynyt nuorten keskuudessa, ettei ole cool jos polttaa, juo  ja hyppii pedistä petiin. Se ei ole vaan niin näkyvää kun nämä roskaviihdekanavien tarjoamien tositeeveeohjelmien tarjoilemat muovi-ihmiset sotkuisine kämppineen ja biletyksineen ja kissatappeluineen.

Suomeksi sanottuna- Muutaman Paratiisihotelli-jakson katsottuani totean, että siitä tulee minulle niin negatiivisia fiboja, että minun on paras pysytellä dokkareissa, sekä harmittomissa, positiivisishenkisisssä sarjoissa ja elokuvissa, ja pitää itseni erossa telkkariohjelmista, kun joka toinen ohjelma on nykyään jotnkinlaista tositeeveetä.

Juorulehdetkin olen lopettanut kokonaan, vaikka nuorempana ne kiinnostivat minua.

Mitä tästä voisi päätellä? Onko minulle tullut järkeä päähän vasta yli nelikymppisenä. Valitettavasti joudun toteamaan, että mitä suurimmalla todennäköisydellä näin on tainnut päästä käymään. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s