Punamustiin pukeutunut maratoonari

Ihan käsittämätöntä, nousin tänään kuudelta, se ei ole tavatonta, mutta jaksoin jo laittautuakin näin aikaisin, ja ottaa kuvia! Nyt on ollut hyvä vointi monta päivää, sen jälkeen kun sateet loppuivat ja tuli talvisemmat kelit. Kosteus on kaikkein pahinta minulle, silloin särkee joka paikkaa ja väsyttää! Nyt ei ole ollut muuta kuin lihasheikkoutta joka uuvuttaa nopeasti, mutta se ei oikeastaan haittaa, kun siihen on tottunut. Käytän nykyään useinmiten keppiä tai rollaattoria kodin ulkopuolella, ne vähän säästävät lihasvoimia ja sököjä polvia.

Kasvoissani onkuvissa liikaa valoa näköjään. Olen valopää! 😀 Meillä ei vielä ole valokuvaukseen tarkoitettuja valoja, olemme hankkimassa valot, taustapaperin ja varjostimet ensi kuussa veronpalautuksista. Ai että miten on kiva sitten ottaa kuvia!

No, anyway, ylläni on taas kerran lempivärejäni, olenkohan vähän jumiutunut? Kesällä sitä osaa laittaa päällensä muitakin värejä, talvella pukeudun selkeästi tummempiin vaatteisiin ja musta on vanha tuttu suosikki. Ja punainen vaan sopii siihen minusta, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Minulla on tänään Voodoo Vixenin ruusunappinen hame, fb-kirppikseltä. Sen alla hameen mukana tullut kevyt tyllialushame. Punainen paita ja musta neulebolero ovat myös kirppikseltä, kuten mustat terävähkökärkiset, rochenkiset nilkkurit ja mustat säärystimetkin.  Korvissani on samantyyliset ruusut kuin hameessakin, Jaloissani minulla on ohuehkojen sukkisten lisäksi villaiset ylipolvensukat, ostin sellaiset ekaa kertaa, ja tykästyin heti! Välttämättä en tarvitse autolla liikkuessani talvella paksuja sukkiksia, kun kuitenkin takki peittää pepun ja muut kylmälle arat systeemit. Ai että kerro lisää? Juu en. 😀

IMG_8337IMG_8329

Vasen jalkani näyttää seuraavassa kuvassa vähän hassulta, mutta olen luvannut itselleni, että käytän muitakin kuin niitä muutamaa hassua poseerausta kuvissa. Yrityksen ja erehdyksen kautta löytyy aina välillä sitten käyttökelpoisiakin. 🙂

IMG_8320

Pus! 🙂
IMG_8317IMG_8312

Eilen oli muuten aikamoinen ketutus aamupäivällä! Soitin Kevaan ja kysyin että missä ihmeessä kuntoutustuen jatkohakemuksen päätös viipyy, kun se on lähetetty jo syyskuussa. Ja muut myöhemmin lähettäneet ovat jo saaneet päätöksen. Selvisi ettei sitä ole heille edes lähetetty! Ja lääkäri sanoi lähettävänsä sen Kevaan, kuten on aina ennenkin tehnyt! Soitin lääkärille, ja hän ensin sanoi että on kyllä lähettänyt sen sekä Kevaan että minulle. Sitten kun kysyin että olisikohan sitten hävinnyt kun Kevalle se ei ole mennyt, sanoikin että ai joo, saattaa olla että lähetinkin sen vain sinulle! No, ihmisiähän me kaikki ollaan, onneksi olin ajoissa liikkeellä.

No, lähetin kopion eilen Kevaan ja lupasivat kiirehtiä päätöstä, tavallinen odotusaikahan heillä on kaksi kuukautta, ja minulle on myönnetty kuntoutustuki joulukuun loppuun! Nyt vaan täytyy toivoa että kuntoutustuki jatkuu. En tule enää koskaan pystymään tekemään ammattiani vastaavaa, keskiraskasta fyysistä työtä jossa kävellään koko päivä. Opiskella tekisi mieli, mutta eipä sekään enää kannata, kun merkonomiksi opiskellessani romahti kunto ihan totaalisesti, ylirasituksen vuoksi, vaikka harjoittelu oli kaikkein kevyintä toimistotyötä. Päivät vaan olivat pitkine välimatkoineen niin uuvuttavia että kuntoni romahti aika pian ja olin kuukausia ihan vuodepotilaana. Nivelrikkopolvenikin olivat koko ajan pahasti tulehtuneet ja minulla oli siksi kuumetta usein.

Joskus mieleen hiipii pieni turhautuminen, siitä että olen vasta 45 enkä enää voi tehdä mitään työtä enkä opiskella. EDS:nihän sitäpaitsi etenee hitaasti mutta varmasti, eli kuntoni huononee pikkuhiljaa.

En tiedä edes, kauanko ylipäätään kävelen. Enää en sure sitä, koska mitä se auttaisi. Miksi pilaisin elämäni murehtimalla asioita joille ei vaan voi mitään? Sen sijaan yritän tehdä elämästäni elämisen arvoista. Minulla on ihana perhe, koti ja lemmikit, harrastuksia joita pystyn tekemään, ja paljon ihania ystäviä. Mitäpä sitä muuta elämässä voisi kaivatakaan, kun kaikkea ei voi saada. Jos synnyn uudelleen, haluaisin seuraavassa elämässäni olla vaikka maratoonari. 😀

Kaksi eri tyyliä ja erilaisia poseerauksia

Otetaanpa ensin tämänpäiväinen tyyli. Se oli todella lähellä sitä ns. tavistyyliä jota noudatin pitkään ennen kuin päätin alkaa pukeutua kuten itse haluan. Samat entiset mustat lempi-pillifarkkuni ja perusneuleeni höystettynä ihan pikkuriikkisin yksityiskohdin, joista muodostuukin itse asiassa juuri se, joka tuo asuuni ”fiftarivivahteen”. Ne ovat tosi pieniä juttuja, minun asussani ei tänään mitään muuta kuin kirsikkakorut ja huivi. Ja tietty Lola Ramonan nilkkurit! Hiuksiani en jaksanut laittaa, kun yritän nyt saada kuontalon tervehtymään.

Mutta tämä on niiiiiiiin minua kuin olla ja voi, huoletonta mutta silti samalla viimeisteltyä. kenkiä ja housuja lukuunottamatta taas kaikki tutusti kirppikseltä.

IMG_8290IMG_8274

Tässä sitten kuvia perjantailta, kun halusin unohtaa kaikki perinteiset pin up-poseeraukset, ja ylipäätään kaiken jonka olen oppinut tämän vuoden aikana youtubevideoilta ja kokeneemmilta harrastajilta. Jalkani ovat useissa kuvissa hassun näköiset kun ne taipuvat miten sattuu, kuten tässä ekassa kuvassa nilkkani. En oikeastaan pysty edes estämään niiden taipumista mitenkään. Itse kun tiedän nämä EDS:n mukanaan tuomat ominaisuudet, niin näky on oikeastaan aika huvittava. Pitäisköhän kysyä töitä sirkuksesta käärmenaisena? No ehkä jätän kuitenkin väliin. 😀

IMG_8260

Minä olen muuten luopunut kuvieni muokkaamisesta. Tai no, tietty rajaan ja parantelen värejä, mutta kasvojeni parantelemisen olen kokonaan lopettanut! Harrastin sitä neljänkympin kriisissäni, 38-44, mutta nyt 45-vuotiaana enää ihan satunnaisesti. Useinmiten en enää siloittele kasvojani. Mitä minä siitä hyötyisin? Miksen olisi juuri sellainen kuin olen, miksei saisi antaa iän näkyä? Minä kapinoin sitä vastaan, että keski-ikäisenä nainen lakkaa olemasta ellei ainakin photoshoppaa kuviaan. Minä en tee sitä, lupaan! Taino, ihan joskus vaan ihan pikkiriikkisen! 😀

IMG_8250

Asuni on taas pääosin kierrätetty. Liivihame ystävältä, Dolores-toppi fb-kirppikseltä, kengät myös fb-kirppikseltä ja kukka Lahden jenkkiautonäyttelystä. Noilla kengillä en voisi ikimaailmassa kuvitella lähteväni mihinkään, jalkani kipeytyvät hetkessä, ja nilkkani nuljahtelevat. Mutta kuvissa ne ovat kauniit, kuin karkit! ❤

IMG_8261

Ai enkö ole pohdiskellut lähiaikoina mitään? No olen!! Mutta en ole päässyt pohdiskeluissani vielä loppuun asti, keksinyt vastauksia kaikkiin päänsisäisiin kysymyksiini. Kun sen teen, avaudun mielessäni pyörivistä asioista. Luvassa on parisuhteen psykologiaa positiivisessa valossa. 🙂

On muuten selkä kipeä! Minä en voisi imuroida yhtään, mutta tänään en malttanut taaskaan pitää näppejäni erossa imurista, koska innostuin liikaa. No, tämän illan kun lepuutan selkääni, huomenna se on taas entisensä, vaikka nyt juiliikin aika huolella.

Luonnonvalkoinen talvityyli ja talvisia maisemia

Täytyy sanoa ihan käsi sydämellä, että olen tyytyväisempi uuteen hiuslookiini kuin koskaan aiemmin. Minulla on ollut vaikka kuinka paljon erilaisia polkkamalleja muttei koskaan ihan tällaista. Tässä pidän eniten siitä että se on toiselta puolelta lyhyempi.

Aion nyt antaa hiusteni rauhoittua enkä kiharra niitä pitkään aikaan millään kuumalla. Mutta kuten huomaatte, minun ei tarvitsekaan. 🙂 Tässä pituudessa luonnonkiharani tulevat todella hyvin esille, kun vaan laittaa kampausnestettä, puristelee hiuksia sormin ja antaa kuivua. En siis ole kihartanut tai tupeerannut hiuksia ollenkaan, kuivumisen jälkene vain nostellut vähän pöyheämmäksi, laittanut lakkaa ja muotoillut. Tämä on siis todella helppo ja nopea kampaus!

Minulla ei ole ollut kauaa luonnonkiharat hiukset- kun sain poikani vuonna -09, hiukseni kihartuivat itsekseen! Minulla on siis ollut luonnonkiharat hiukset vasta 8,5 vuotta. 🙂

IMG_8208

IMG_8205

Halusin tänään talven tulon kunniaksi pukeutua luonnonvalkoiseen. Keinoturkis-stoola on saatu ystävältä, neulehame on lapseni isänpuoleiselta mummilta, patellavyö kirppikseltä, säärystimet kirppikseltä, vintagekorvikset kirppikseltä ja rusetti kirppikseltä.

IMG_8188

Tässä kuvia talostamme ja pihastamme talviasussaan.

IMG_8152IMG_8158IMG_8173

Rakastan talvea! Mutta vain silloin kun on kunnolla lunta. Mustaa talvea en voi sietää. Mieluummin vaikka pakkastakin läpi koko talven, kunhan vaan olisi lunta, eikä sitä synkkää, pimeää ja kosteaa eli viime vuosina niin tavallista talvea kotosuomessamme.

IMG_8168

Olen eilen ja tänään varmaan 10 kertaa kävellyt pihallamme ja vain ihaillut, ihan huumaantuneena maisemia. Voi tätä talven kauneutta, tämä on jotain aivan uskomattoman ihanaa! ❤

Minulla on autossa vielä kesärenkaat, varasin ajan joitakin aikoja sitten, mutta eka vapaa aika oli 8.11. No, minun ei ole pakko liikkua päivisin täältä mihinkään, voin hoitaa asiani kun mies on tullut, hänen autossaan on talvirenkaat.

Täällä on ihan pakko olla kaksi autoa, koska busseja ei kulje. Asumme maalla, mutta silti lähellä palveluita- kaupungin keskustaan on matkaa ainoastaan 6 km! Sijainniltaan talomme on siis mahtavalla paikalla. Piha on suojainen, siellä saa olla ihan omassa rauhassa, eivätkä naapurit ole aivan vieressä. 🙂

Tänään ohjelmassa kauppareissu miehen kanssa, sekä illalla pizzan tekoa sekä hieman punaviiniä ja musisointia. 🙂

Ihanaa talvipäivää kaikille, ja rentouttavaa viikonloppua! ❤

Punamusta talvilook ja uusi tukka!

Helpotuksen huokaus! Nyt kampaamokäynti on ohi ja olen tyytyväinen! Malli on toiselta puolelta lyhyempi joka tuo nuorekkuutta, mutta kuitenkin vielä saa kivasti erilaisia kampauksia. Ja mikä parasta, hiukseni ovat nyt terveet kun kaikki palanut hamppu on poissa.

Tässä talvinen tyylini, musta kellohelmsinen villakangastakki kirppikseltä, musta kynähame ystävältä, punainen rusettivyö kirppikseltä. Säärystimet ovat oikeasti ranteenlämmittimet, mahtuvat jalkoihin just ja just. 🙂 Valkoinen keinoturkiskauluri myös kirppikseltä, luten myös Suomessa valmistettu vintagehattuni.

20171026_095543

Kävin ystävän luona Minimallissa Hyvinkäällä ostamassa muutaman uuden hiuskoristeen. 🙂

20171026_125431

Tässä tämä uusi tukka nyt on! Juurikasvut pitää värjätä lähipäivinä, mutta pääasia että hampputukka on nyt poissa! 😀

20171026_130126

Malli on epäsymmetrinen eli kuvan oikea puoli on lyhyempi. Tästä yksityiskohdasta pidän erityisen paljon! Ei ole ihan peruspolkka.

20171026_202009.jpg

Suihkun jälkeen laitoin kampausnestettä ja kokeilin tuleeko luonnonkihara esiin kuten aiemminkin tuli juurikin tämän pituisissa hiuksissa. Tuli se! Eli enää ei tarvitse kihartaa piippausraudalla kovinkaan usein, ja etuhiuksetkin taipuvat ilmakihartimen avulla ihan kivasti. 🙂

 

Rockabillytyyli rules tänään

Tai oikeammin minun näkemykseni siitä. Minähän sotken kaikkea yhteen, kaikki ei välttämättä ole aina vintagehenkistä eikä edes 50-luvun tyylistä, vaan saattaa olla monia vuosikymmeniä sekaisin. Olen vähän sellainen kameleontti. 🙂

Vanuvuorillinen nahkainen prätkärotsi fb-kirppikseltä, leokuvioinen paitapusero HM:ltä, Rebel Kate-farkut aikanaan Miss Windy Shopista, punaiset tennarikorvikset ystävältä, kirsikkakaulakoru fb-kirppikseltä, nahkavyö kirppikseltä, kengät alesta ja vintagelaukku vintagekirppikseltä.

IMG_8018IMG_8008IMG_8007

Tässä siitä harvinaisempi kuva että minulla on silmälasit päässä. Nämä sangat ovat Specsaversilta. Sieltä olen ostanut näiden lisäksi kahdet muutkin vintagehenkiset lasit, siellä on minusta kivasti niitä. Nämä kissamalliset ovat kyllä ehdottomat lempparini!!

Minulla on käytössä ainakin 4-5 silmälasit, kaikki edullisia, ja vaihtelen niitä sen mukaan mitkä sopivat parhaiten asuni kanssa kullonkin.

IMG_8001

Palaneet hiukseni ovat nyt ponnarilla, ja niiden lisäksi ponnarissa on klipsipidennyksiä antamassa sille vähän tuuheutta. 🙂

Vieraita odotellessa, punamustavalkoista yllä

Meille on tulossa pian vieraita, mieheni ystävä perheineen. Kiva un Vilikin saa leikkiseuraa!

Asukseni valitsin lempivärejäni, punaista ja mustaa valkoisin maustein. Mekko LindyBop, ostettu ystävältä, neuletakki Hell Bunny, ostettu Linna Cruisingista kesällä, vyö lemppari-patellavyöni joka on ostettu fb-kirppikseltä. Helmikorvikset, -kaulakoru ja -rannekorut kirppikseltä. Kengät Espritin nahkaiset platform-popot, ostettu kirppikseltä uudenveroisina. 🙂

IMG_7944

Vyötäröni on leventynyt taas, talvelle ominaiseen tyliin. Mikähän kumma siinä on, että sokerikoukkuni pahenee aina kesän jälkeen?!

No, täytyy lenkittää Valo-kisuamme niin paljon kuin jaksaa, eikä uiminenkaan pahaksi olisi. Kävely ja uiminen on ainuita liikuntalajeja joita voin harrastaa, ja niistä olenkin aina pitänyt eniten, kun kaikki rankemmat saavat minut väsähtämään hetkessä, ja joudun makaamaan loppupäivän. Mutta nyt kun on ollut 10 vuotta diagnoosi, niin tiedän etten ole laiska sohvapottu. 😀

Nyt viimeistelemään kattausta!

Onko menestyminen tärkeää?

Minä en ole koskaan haaveillut menestyksekkäästä  työurasta. Yläasteen jälkeen minua kiinnosti eniten kotona tehtävät jutut, ruuanlaitto ja leipominen, siivoaminen ja lastenhoito jne. Haaveilin omakotitalosta ja perheestä, eli ihan tavallisesta elämästä.

Minusta piti tulla perushoitaja vanhainkotiin. Asiat menivät sitten toisin, eikä tullutkaan, vaan valmistuin aikanaan koti-ja laitostalousoppilaitoksesta laitoshuoltajaksi.

Menin nuorena naimisiin ja sain oman kodin, lapsia emme vaan saaneet. Kävin töissä vain siksi että saisin edes vähän rahaa elämiseen. Tärkeintä minulle on aina ollut rakkaus ja perhe, sekä laulaminen ja kirjoittaminen.

Tunsin vuosikausia itseni luuseriksi. Siksi ettei minua opiskelu eikä ura kiinnostanut, ja siksi että tykkäsin olla laitoshuoltajana ja vaatemyyjänä, töissä joita eniten olen tehnyt. Ihan siksi että törmäsin moneen ihmiseen joiden mielestä tavalliset duunarit ovat tyhmiä.

Jännitin aina uusien ihmisten tapaamista, koska on ollut ja on edelleen tosi yleistä, että ihmistä arvioidaan sen mukaan mitä hän tekee työkseen. Kun sanoin olevani laitoshuoltaja tai vaatemyyjä, olin näkevinäni usein hämmentyneen ilmeen ammattia kysyneen kasvoilla. Usein kysyjä meni vaikeaksi, ja alkoi puhua jostain muusta.

Kerran eräs lyhytaikainen musiikkiyhteistyökumppanini kysyi mitä teen työkseni. Vastasin tekeväni laitoshuoltajan työtä ison sairaalan leikkausosastolla. Seuraavaksi hän kysyi että osaanko kuitenkin lausua englantia! 😀 Kappale joka meidän piti äänittää, oli englanninkielinen.  Onko fyyfistä työtä tekevä ihminen oikeasti jonkun mielestä automaattisesti niin simppeli ettei osaa lausua helppoa englantiakaan. 😀

Yhdessä työpaikassani minulle sanottiin, että oho, sinähän oletkin yllättävän fiksu laitoshuoltajaksi. 😀

Minua surettaa tuo ajatustapa että jonkin ammatin harjoittaja olisi automaattisesti yksinkertainen. Ihminen ei ole välttämättä absoluuttisen tyhmä, vaikkei olisikaan kuin ihan tavallinen duunari. Eikä välttämättä fiksu vaikka olisikin akateemisesti koulutettu.

Minusta ihmisessä tärkeintä on se mitä hänellä on sydämessään. Ei se vaadi hyvää koulumenestystä. Eikä viisaus vaadi välttämättä älykkyyttä. Viisaus tulee oivaltamalla, ei lukemalla.

Minusta olisi ihanaa, jos sairaaloissa edelleen vallitseva hierarkinen nokkimajärjestys joskus lakkaisi olemasta. Sairaalat ovat, tai olivat ainakin -14 kun jäin pois töistä, todella hierarkisia paikkoja.

Minusta olisi ihanaa, jos ihminen saisi tehdä mistä tykkää, ilman että häntä pidetään tyhmänä. Olen jälkikäteen tajunnut, että vaikka pidinkin työstäni, se vaikutti itsetuntooni.

Nyt ajattelen, ettei ihminen joka siivoaa työkseen ja pitää siitä, ole välttämättä yksinkertaisempi kuin kukaan muukaan. Eikä sellainenkaan, joka viihtyy hyvin kotona ja tykkää kotitöiden tekemisestä. Minä olen sellainen. Siivoilen, leivon, silitän, välillä laulellen ja musiikkia kuunnellen. Rakastan asua maalla rintamamiestalossa ja puuhailla kotona, joskus käydä kirppiksillä ja tavata ystäviä.

Minä olen tällainen. Olen vihdoin alkanut tajuta että minulla ei olekaan enää huono itsetunto, edes siksi että olin vain ihan tavallinen duunari. En edes ymmärrä miksi pitäisi olla. Surettaa ihmiset jotka eivät arvosta tavallisia duunareita.

Jos olisin töissä vielä, tekisin jotain ihan tavallisen duunarin toimistotyötä. 😀 Ja kotona siivoilisin, kokkailisin, kasvattaisin kukkia ja lauleskelisin yhtä lailla kuin nytkin, en tietty yhtä paljon kuin nyt.

Ajattelin nuorempana että minun pitäisi saada aikaan jotain suurta tai olla jotenkin valtavan menestynyt urallani, että voisin edes vähän arvostaa itseäni.

Vasta nyt olen tajunnut, ettei minun tarvitse kuin rakastaa itseäni ja lähimmäisiäni, ja olla oma itseni. Ei minun tarvitse loistaa millään tavalla, tai missään erityisesti. Miehelleni, pojalleni sekä lahisukulaisilleni olen yhtä rakas, olin sitten laitoshuoltaja tai superhypermenestynyt uraohjus.

Minun on hyvä näin. Ja tässä yksi asia jonka osaan aika hyvin. 😀

suskin sämpylät

Ruskea-pinkkiä vintagea yllä

Eilen löysin kirppikseltä taas erittäin hyväkuntoisen, kokoiseni mekon. Olen aina tykännyt ruskean ja vaaleanpunaisen yhdistelmästä. Lisäsin siihen vähän kirkkaampaa pinkkiä, huulipuna, helmet ja hiuskukka.

Tänään en tehnyt hiuksilleni muuta kuin kampasin, laitoin lakkaa ja vähän haroin niitä sormilla. Kivasti tuli oma luonnonkihara näkyviin niinkin! Nyt hampputukkani saa levätä jonkin aikaa.

Luonto alkaa käydä yhä kaljummaksi, kuten minäkin. 😀 Jännä että meidän verivaahtera on muuttunut kauttaaltaan viininpunaiseksi, kun kesällä lehdet ovat lähes mustanpuhuvan tumman punaruskeat. Se on vieläkin kaunis! Ylivoimaisesti lempipuuni meidän pihalla! Olen aina ollut puunhalaaja, ja tuota verivaahteraa olen halaillut kaikkein eniten. En tiedä auttaako se mitään, mutta ainakin siitä tulee itselleni hyvä mieli. Siispä aina vähänkin matalalla mielellä ollessani käyn antamassa verivaahteralle ison halin. 🙂

IMG_7890IMG_7879

Innostuin hulluttelemaan vähän. 😀

IMG_7896

Lyhyt tukka häämöttää

IIK! Huomasin eilen, että olen pilannut ohuen ja hennon hiuskuontaloni piippausraudalla!! Millään muulla en  saa edes latvoja kihartumaan- silläkin siis vain latvat vaikka jättäisin kiharat jäähtymään rullalle. Oikenee heti kun avaan ja koitan varovasti harvalla kammalla kammata.

Vaikka olen käyttänyt koko ajan tehohoitavaa hiusnaamiota, öljyhoitoa vaurioituneille hiuksille yms. yms. niin hiuksista ainakin puolet on ihan hamppua!!! 😦 Pitäisi leikkauttaa noin 10-15 cm jos haluaisi kaiken huonon pois, eilen otin jo noin 10 cm. Heti kun tulee rahaa, on mentävä kampaajalle tekemään kuontalon pelastussuunnitelmaa. Mutta luulen että ensi viikon lopulla minulle tulee joku lyhyt hiusmalli sitten joksikin aikaa.

Pehmopatukat, pinnikiharat, lämpörullat ja paplarit kokeiltu, oikenee 10 minuutissa.Vain piippausraudalla olen saanut kiharoita aikaan, tosiaan lähinnä latvoihin. Ja tuloksena tämän 10 kk aikana liikaa lämpökäsittelyä saanut hamppu, vaikka on ollut lämpösuojasuihkeet käytössä koko ajan. No, ei ole eka kerta todellakaan. 😀 80-90- luvulla kuontalo suuttui blondauksista ja permiksistä, usein samanaikaisista. Permis piti aina tehdä pienimmillä rullilla, isommilla tehty lähti pois nopeasti, parista päivästä viikkoon. Silloin kampaaja sanoi sen johtuvan ohuesta ja pehmeästä hiuslaadustani. Minun hiukseni ovat ns. vauvantukkaa. 😀

Ohuuden lisäksi hiukseni ovat oikeasti maantien väriset, tai olivat. Koska hormonitoimintani on loppunut jo 25-vuotiaana, kuulemma siksi olen harmaantunut tosi nuorena. Nyt on juurikasvu jo täysin hopeanharmaata. Harmaantumiseni alkoi 28-vuotiaana. Aina kampaajalla juurikasvuja värjäyttämässä käydessäni kyselen harmaantumistilanteesta. 🙂

Eilen ja tänään olen lilluttanut päätäni kaikenmaailman superhyper-pelastustököteissä, ja nyt on kyllä jo vähän parempi!! Mutta saa nähdä voiko enää pelastaa, ja välttyä kunnon leikkuulta. Epäilen. Onneksi on klipsipidennykset!! Jo jaksan, alankin heti huomenna harjoittelemaan niillä kampauksia! 😀

Erittäin ohuet ja hennot hiukseni ovat aina olleet haastavat. Kaivanpa yhden muutaman vuoden takaisen kuvani, jossa hiukseni ovat niin littanasti että niiden ohuus näkyy selvästi.

1111111

Tuo pituus saattaa tulla, mutta tasapitkänä polkkana, ei tuollaisena epäsymmetrisenä mallina joka ohentaa entisestään. Polkkatukasta saa kuitenkin vaikka mitä kampauksia aikaiseksi, ja uskon että lyhyempänä hiukseni kihartuvat helpommin.

Tässä kuva minusta lyhyissä hiuksissa 19 vuotta sitten.

20171019_104718.jpg

 

Hiusväreistä, kyllähän varmaan vaaleampi sopisi myös, mutta minä olen niin ihastunut tähän kohtalokkaaseen mustaan nyt, etten varmaan siitä ihan äkkiä luovu. Tai vannomatta paras. Muutama punainen paksumpi raita houkuttaisi, mutta ensin pitää saada kuontalo kuntoon.

Ai  niin, asiasta kukkaruukkuun, pitää mainostaa Boutigue LouLouta, siellä on vaikka mitä ihanaa pin up/rockabillytyyliin. Miten ihania mekkoja, hameita, toppeja, kenkiä,  sukkahousuja yms.

https://www.boutique-loulou.fi/pinup-rockabilly-c-218.html?page=2&sort=1a

Omenashown viimeinen päivä oli eilen-osa niistä oli jo saanut kylmää ja olivat sisältä ruskeita. Viimeinen satsi meni roskiin. Mutta nyt on pakkanen täynnä omenasosetta, varmaan riittää koko talvelksi! Olen niin tyytyväinen että jaksoin niin valtavan urakan, tai jaksoimme, viikonloppunahan tehtin yhdessä.

Poikani Vili 8 v.,  on tämän viikon syyslomalla, ja on meidän luonamme. ❤ Huomenna kissan ulkoilutusta jos ei sada, lisäksi käymme isäni luona, pelaamme ehkä Afrikan tähteä, ja katsomme jonkun kivan koko perheen leffan.

Ps. Varasin juuri kampaamoajan Twisteristä Hyvinkäältä ensi viikon torstaille. Katsomme siellä voiko kuontaloani pelastaa vsi pitääkö leikata suht lyhyeksi.

Twisteriä suosittelen kaikille lähialueella vaikuttaville! Siellä on pari kampaajaa jotka osaavat 50-luvun kampaukset, palvelu on todella osaavaa ja ystävällistä. Suosittelen lämpimästi!

http://twister.fi/main.html

 

Turkoosia ja syksyn sävyjä

Tänään teki harmaan ja hämärän päivän vuoksi mieli pukeutua kukkamekkoon. Ihan kuin se saisi aurinkoa paistamaan. Mutta tekeepä ainakin mielen pirteämmäksi. 🙂

Turkoosi on yksi lempiväreistäni, ja tässä mekossa se on yhdistelty minusta aivan ihaniin syksyisiin sävyihin. Tämän olenkin nimennyt syksymekokseni.

Kengät ei näy kovin hyvin, mutta ne ovat todellinen kirppislöytö, suomalaiset Aaltosen nahkaiset vintage-avokkaat, erittäin hyvässä kunnossa.

Tänään olisi ohjelmassa omenasoseen tekoa, kaupassa ja ehkä kirppiksellä käyntiä ja pyykkien viikkausta. Varsin arkisia askareita siis. Mutta aion tehdä ne tässä mekossa, niin ne eivät tunnu ihan niin arkisilta. 🙂

Vointi on todella hyvä, ties kuinka monetta päivää jo!

IMG_7849IMG_7846