Onko menestyminen tärkeää?

Minä en ole koskaan haaveillut menestyksekkäästä  työurasta. Yläasteen jälkeen minua kiinnosti eniten kotona tehtävät jutut, ruuanlaitto ja leipominen, siivoaminen ja lastenhoito jne. Haaveilin omakotitalosta ja perheestä, eli ihan tavallisesta elämästä.

Minusta piti tulla perushoitaja vanhainkotiin. Asiat menivät sitten toisin, eikä tullutkaan, vaan valmistuin aikanaan koti-ja laitostalousoppilaitoksesta laitoshuoltajaksi.

Menin nuorena naimisiin ja sain oman kodin, lapsia emme vaan saaneet. Kävin töissä vain siksi että saisin edes vähän rahaa elämiseen. Tärkeintä minulle on aina ollut rakkaus ja perhe, sekä laulaminen ja kirjoittaminen.

Tunsin vuosikausia itseni luuseriksi. Siksi ettei minua opiskelu eikä ura kiinnostanut, ja siksi että tykkäsin olla laitoshuoltajana ja vaatemyyjänä, töissä joita eniten olen tehnyt. Ihan siksi että törmäsin moneen ihmiseen joiden mielestä tavalliset duunarit ovat tyhmiä.

Jännitin aina uusien ihmisten tapaamista, koska on ollut ja on edelleen tosi yleistä, että ihmistä arvioidaan sen mukaan mitä hän tekee työkseen. Kun sanoin olevani laitoshuoltaja tai vaatemyyjä, olin näkevinäni usein hämmentyneen ilmeen ammattia kysyneen kasvoilla. Usein kysyjä meni vaikeaksi, ja alkoi puhua jostain muusta.

Kerran eräs lyhytaikainen musiikkiyhteistyökumppanini kysyi mitä teen työkseni. Vastasin tekeväni laitoshuoltajan työtä ison sairaalan leikkausosastolla. Seuraavaksi hän kysyi että osaanko kuitenkin lausua englantia! 😀 Kappale joka meidän piti äänittää, oli englanninkielinen.  Onko fyyfistä työtä tekevä ihminen oikeasti jonkun mielestä automaattisesti niin simppeli ettei osaa lausua helppoa englantiakaan. 😀

Yhdessä työpaikassani minulle sanottiin, että oho, sinähän oletkin yllättävän fiksu laitoshuoltajaksi. 😀

Minua surettaa tuo ajatustapa että jonkin ammatin harjoittaja olisi automaattisesti yksinkertainen. Ihminen ei ole välttämättä absoluuttisen tyhmä, vaikkei olisikaan kuin ihan tavallinen duunari. Eikä välttämättä fiksu vaikka olisikin akateemisesti koulutettu.

Minusta ihmisessä tärkeintä on se mitä hänellä on sydämessään. Ei se vaadi hyvää koulumenestystä. Eikä viisaus vaadi välttämättä älykkyyttä. Viisaus tulee oivaltamalla, ei lukemalla.

Minusta olisi ihanaa, jos sairaaloissa edelleen vallitseva hierarkinen nokkimajärjestys joskus lakkaisi olemasta. Sairaalat ovat, tai olivat ainakin -14 kun jäin pois töistä, todella hierarkisia paikkoja.

Minusta olisi ihanaa, jos ihminen saisi tehdä mistä tykkää, ilman että häntä pidetään tyhmänä. Olen jälkikäteen tajunnut, että vaikka pidinkin työstäni, se vaikutti itsetuntooni.

Nyt ajattelen, ettei ihminen joka siivoaa työkseen ja pitää siitä, ole välttämättä yksinkertaisempi kuin kukaan muukaan. Eikä sellainenkaan, joka viihtyy hyvin kotona ja tykkää kotitöiden tekemisestä. Minä olen sellainen. Siivoilen, leivon, silitän, välillä laulellen ja musiikkia kuunnellen. Rakastan asua maalla rintamamiestalossa ja puuhailla kotona, joskus käydä kirppiksillä ja tavata ystäviä.

Minä olen tällainen. Olen vihdoin alkanut tajuta että minulla ei olekaan enää huono itsetunto, edes siksi että olin vain ihan tavallinen duunari. En edes ymmärrä miksi pitäisi olla. Surettaa ihmiset jotka eivät arvosta tavallisia duunareita.

Jos olisin töissä vielä, tekisin jotain ihan tavallisen duunarin toimistotyötä. 😀 Ja kotona siivoilisin, kokkailisin, kasvattaisin kukkia ja lauleskelisin yhtä lailla kuin nytkin, en tietty yhtä paljon kuin nyt.

Ajattelin nuorempana että minun pitäisi saada aikaan jotain suurta tai olla jotenkin valtavan menestynyt urallani, että voisin edes vähän arvostaa itseäni.

Vasta nyt olen tajunnut, ettei minun tarvitse kuin rakastaa itseäni ja lähimmäisiäni, ja olla oma itseni. Ei minun tarvitse loistaa millään tavalla, tai missään erityisesti. Miehelleni, pojalleni sekä lahisukulaisilleni olen yhtä rakas, olin sitten laitoshuoltaja tai superhypermenestynyt uraohjus.

Minun on hyvä näin. Ja tässä yksi asia jonka osaan aika hyvin. 😀

suskin sämpylät

4 kommenttia artikkeliin ”Onko menestyminen tärkeää?

    • Kiva kun luet blogiani! Minä keksin tänään sinun blogisi ja ajattelin että meillä on paljon yhteistä- etenevä sairaus ja samanlaisia ajatuksia. Sinun blogisi on kolmas blogi jota olen päättänyt alkaa lukemaan, sen verran kolahti. ❤

      Tykkää

  1. Hei, kiitos kirjoituksestasi.
    Sulla on todella kivoja juttuja ja oivalluksia. Minäkin tällainen sukuni mustalammas kun olen vain laboratoriohoitaja. Tosin keskussairaalassa ja yksi parhaista mutta ei se ole itsetuntoani auttanut. Luuseri mikä luuseri. Mulla on kolme lasta ja iso omakotitalo, ihana iso piha ja rakastan leipomista, kukkien ja koirien kasvattamista.
    Nyt olen saanut jännästi parannettua ammatillista ylpeyttäni. Hain nimittäin töitä Helsingistä. Ja minut todellakin halutaan sinne. Saa nyt nähdä kuinka käy.
    Tykkään kovasti sun tyylistä. On aina kiva päivän piristys katsoa mitä olet laittanut päällesi. Ja olen kopioinutkin sun tyyliä, ihania mekkoja.

    Tykkää

    • Heippa, kiva kuulla että tykkäät blogistani ja tyylistäni! 🙂

      Oho, wau, laboratoriohoitaja! 😀 Näin sairaalan entisen laitoshuoltajan kannalta sehän on jo varsin hyvä ammatti. 😀 Sairaalassahan me laikkarit oltiin ihan alimpana hierarkiassa, huoltomiesten lisäksi. 😀 😀 Minusta kyllä ihan täydellisen älytön tuo sairaaloiden hierarkia! 😦

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s