Punamustiin pukeutunut maratoonari

Ihan käsittämätöntä, nousin tänään kuudelta, se ei ole tavatonta, mutta jaksoin jo laittautuakin näin aikaisin, ja ottaa kuvia! Nyt on ollut hyvä vointi monta päivää, sen jälkeen kun sateet loppuivat ja tuli talvisemmat kelit. Kosteus on kaikkein pahinta minulle, silloin särkee joka paikkaa ja väsyttää! Nyt ei ole ollut muuta kuin lihasheikkoutta joka uuvuttaa nopeasti, mutta se ei oikeastaan haittaa, kun siihen on tottunut. Käytän nykyään useinmiten keppiä tai rollaattoria kodin ulkopuolella, ne vähän säästävät lihasvoimia ja sököjä polvia.

Kasvoissani onkuvissa liikaa valoa näköjään. Olen valopää! 😀 Meillä ei vielä ole valokuvaukseen tarkoitettuja valoja, olemme hankkimassa valot, taustapaperin ja varjostimet ensi kuussa veronpalautuksista. Ai että miten on kiva sitten ottaa kuvia!

No, anyway, ylläni on taas kerran lempivärejäni, olenkohan vähän jumiutunut? Kesällä sitä osaa laittaa päällensä muitakin värejä, talvella pukeudun selkeästi tummempiin vaatteisiin ja musta on vanha tuttu suosikki. Ja punainen vaan sopii siihen minusta, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Minulla on tänään Voodoo Vixenin ruusunappinen hame, fb-kirppikseltä. Sen alla hameen mukana tullut kevyt tyllialushame. Punainen paita ja musta neulebolero ovat myös kirppikseltä, kuten mustat terävähkökärkiset, rochenkiset nilkkurit ja mustat säärystimetkin.  Korvissani on samantyyliset ruusut kuin hameessakin, Jaloissani minulla on ohuehkojen sukkisten lisäksi villaiset ylipolvensukat, ostin sellaiset ekaa kertaa, ja tykästyin heti! Välttämättä en tarvitse autolla liikkuessani talvella paksuja sukkiksia, kun kuitenkin takki peittää pepun ja muut kylmälle arat systeemit. Ai että kerro lisää? Juu en. 😀

IMG_8337IMG_8329

Vasen jalkani näyttää seuraavassa kuvassa vähän hassulta, mutta olen luvannut itselleni, että käytän muitakin kuin niitä muutamaa hassua poseerausta kuvissa. Yrityksen ja erehdyksen kautta löytyy aina välillä sitten käyttökelpoisiakin. 🙂

IMG_8320

Pus! 🙂
IMG_8317IMG_8312

Eilen oli muuten aikamoinen ketutus aamupäivällä! Soitin Kevaan ja kysyin että missä ihmeessä kuntoutustuen jatkohakemuksen päätös viipyy, kun se on lähetetty jo syyskuussa. Ja muut myöhemmin lähettäneet ovat jo saaneet päätöksen. Selvisi ettei sitä ole heille edes lähetetty! Ja lääkäri sanoi lähettävänsä sen Kevaan, kuten on aina ennenkin tehnyt! Soitin lääkärille, ja hän ensin sanoi että on kyllä lähettänyt sen sekä Kevaan että minulle. Sitten kun kysyin että olisikohan sitten hävinnyt kun Kevalle se ei ole mennyt, sanoikin että ai joo, saattaa olla että lähetinkin sen vain sinulle! No, ihmisiähän me kaikki ollaan, onneksi olin ajoissa liikkeellä.

No, lähetin kopion eilen Kevaan ja lupasivat kiirehtiä päätöstä, tavallinen odotusaikahan heillä on kaksi kuukautta, ja minulle on myönnetty kuntoutustuki joulukuun loppuun! Nyt vaan täytyy toivoa että kuntoutustuki jatkuu. En tule enää koskaan pystymään tekemään ammattiani vastaavaa, keskiraskasta fyysistä työtä jossa kävellään koko päivä. Opiskella tekisi mieli, mutta eipä sekään enää kannata, kun merkonomiksi opiskellessani romahti kunto ihan totaalisesti, ylirasituksen vuoksi, vaikka harjoittelu oli kaikkein kevyintä toimistotyötä. Päivät vaan olivat pitkine välimatkoineen niin uuvuttavia että kuntoni romahti aika pian ja olin kuukausia ihan vuodepotilaana. Nivelrikkopolvenikin olivat koko ajan pahasti tulehtuneet ja minulla oli siksi kuumetta usein.

Joskus mieleen hiipii pieni turhautuminen, siitä että olen vasta 45 enkä enää voi tehdä mitään työtä enkä opiskella. EDS:nihän sitäpaitsi etenee hitaasti mutta varmasti, eli kuntoni huononee pikkuhiljaa.

En tiedä edes, kauanko ylipäätään kävelen. Enää en sure sitä, koska mitä se auttaisi. Miksi pilaisin elämäni murehtimalla asioita joille ei vaan voi mitään? Sen sijaan yritän tehdä elämästäni elämisen arvoista. Minulla on ihana perhe, koti ja lemmikit, harrastuksia joita pystyn tekemään, ja paljon ihania ystäviä. Mitäpä sitä muuta elämässä voisi kaivatakaan, kun kaikkea ei voi saada. Jos synnyn uudelleen, haluaisin seuraavassa elämässäni olla vaikka maratoonari. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s