Mikä saa parin pysymään yhdessä?

Todella suuri osa parisuhteista päätyy eroon. Olen kuullut joskus, että avioliitoista noin puolet päätyy eroon, mutta jos lasketaan avoliitot ja seurustelusuhteet, lukemat ovat hurjia.

Mikä saa rakastavaiset etääntymään, kääntymään toisiaan vastaan? Minunhan se pitäisi tietää, olenhan aikamoinen konkari, 26 vuotta ja 2 kuukautta parisuhteita takana. Tosin vain muutama, koska suhteeni ovat olleet paria poikkeusta lukuunottamatta vuosien mittaisia.

No, olenko oppinut mitään? Mitä olen nyt tehnyt toisin? No, ainakin kiskaissut pääni pois syvältä peräpäästäni ja nuuhkinut puhdasta ilmaa, jossa ei haise loukkauksen katkera lemu. Olen pyrkimässä eroon Suuresta Mielensäpahoittajuusrokosta ja Ankarasta Marttyyriviruksesta. Ja olen jo edistynyt! Minä, joka olen aina ennen löytänyt vikoja pelkästään muista! Hyvä minä!

Mitä sitten ylipäätään pitäisi tehdä, ettei pari etääntyisi vuosien varrella niin perusteellisesti, että toisen naamavärkki aiheuttaa onnen hyminän sijasta suoranaisen oksennusreaktion?

Minä sanon, että olla Ystävä. Siinä on minusta ydin. En usko enää rakastumiseen muista syistä kuin siksi että toisen kanssa on hyvä olla ystävä. En ole kaikkitietävä, mutta minun kohdallani vain ystävyydestä alkaneet suhteet ovat skulanneet. Tosin, ei liikaa ystävyyttä, koska sitten on olo kun seurustelisi veljensä kanssa. Mutta siitä on hyvä lähteä. Jos tuntee toisen ennestään, ei ehkä ihan niin helposti sorru idealisointiin, sillä se on yhtä valhetta. Ei täydellistä unelmien prinssiä tai prinsessaa ole olemassakaan. Lähes kaikki ihmiset ovat jollain tavalla ärsyttäviä, tai ainakin piereskelevät. Sitten tullaan pilvilinnoista pusikkoon peppu edellä ja kaivetaan ohdakkeita kannikoista. Ei. Ei ikinä idealisointia, se kannattaa unohtaa!

Mitä sitten, jos ei voi ajatella, että tässä on nyt SE unelmieni kumppani. Hold your horses. Eläkää arkea. Jutelkaa, syökää, naurakaa, nukkukaa yhdessä, viikatkaa pyykkiä ja laittakaa ruokaa yhdessä. Eikä vain kuukauden, puoli vuotta, vuoden tai kymmenen vuotta. Vaan aina. Sen lisäksi olkaa YSTÄVIÄ. Ystävät ovat toisilleen lojaaleja, rehellisiä, avoimia ja kunnioittavat toistensa ajatuksia ja mielipiteitä. Parisuhteissa on yleistä että joku näistä tai kaikki ikäänkuin unohtuvat ajan saatossa. Silti rakkaudessa useasti epäonnistuneillakin on usein ystäviä joiden kanssa on pdetty yhtä ehkä vuosikymmeniä. Minusta sieltä löytyy se totuus.

Mikä tekee kahdesta ihmisestä ikuiset ystävät? Rakkaus ei juurikaan siitä poikkea. Jos parisuhde mietityttää, kannattaa ajatella, olisiko kumppaninsa kanssa ystävä, jos olisi samaa sukupuolta. Jos vasataus on ei, se on melko varmaa että suhde ei tule kestämään. Sanon edelleen, etten le kaikkitietävä eivätkä minun pohdintani ole absoluuttisia totuuksia. Silti ehkä jonkin verran tiedän mistä kirjoitan, tällä elämänkokemuksella.

Entäpä sitten intohimo, jota niin usein peräänkuulutetaan? Minusta se ei lakkaa olemasta, jos kumpikin kohtelevat toista kuin parasta ystävää. Se on tahtomista. Rakkauskin on minusta aika pitkälti tahtomista, sen lisäksi että pitää olla joustava kuin kuminauha. Ystävää kunnioitetaan, kuunnellaan ja arvostetaan. Juuri niin kumppaniakin pitäisi kohdella.

Ei pidä unohtaa, että elämänarvojen, harrastusten ja luonteiden olisi hyvä sopia yhteen, ihan kuten ystävyksilläkin. Aika vaikea on yhdistää urheilijaa ja sohvapottua, tai älykköä ja ruudinkeksijää. Tosin ei sekään ole mahdotonta. Aina pitää olla jokin suuri, yhdistävä tekijä. Monesti myös vastakohdat täydentävät toisiaan, kuten meillä mieheni kanssa. Kumpikin on tunnollisia perfektionisteja, mutta minä olen luova, mies on toteuttaja. Oikeastaan tosi monessa asiassa. Olemme maa ja ilma, voi kuulostaa hankalalta, mutta ei se itse asiassa ole sitä ollenkaan. Molemmat tarvitsevat toisiaan, sillä maan lapsi juurtuu liiaksi maankamaraan ilman tuulten luovaa lasta, ideoijaa ja haaveilijaa. Lopputuloksena voi olla elämänmittainen seikkailu, jossa ei ole koskaan tylsää, vaikka joskus ovet paukkuvat. (Mitään en tunnusta :D)

Onko se vaan sitten niin, että tahto joskus vaan loppuu, tai toisen kunnioitus, ystävyys, tai unohdetaan viettää aikaa yhdessä, kuten ystävät. Elämästä tulee rutiinia. Mikä ihme tappaa suurimman osan parisuhteista?

Minä aion keksiä sen. Aion katsoa noita samoja, sympaattisia kasvoja silloinkin vielä, kun ne ovat ryppyjen peittämät, ja hiukset valkoiset. Tahdon. Edelleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s