Migreeniä ja syntyjä syviä

Nyt voisin sanoa että ottaa hitusen otsalohkoon. Nimittäin migreeni. Lääkkeet vaimentavat kyllä oireita siihen nähden, jos ei ottaisi lääkettä ollenkaan. Mutta silti koko päivän on särkenyt päätä, ei niin että olisin täysin pois pelistä, mutta häiritsevästi. On myös ollut kuvoattva olo, huimannut ja valo käynyt silmiin. Lääkkeet eivät enää auta, kun nyt viimeisten parin viikon aikana on tullut oireita yhä enemmän. Yleensä tässä vaiheessa kun lääkkeet eivät enää vie oireita pois, menen päivystykseen ottamaan Färkkilän tippaa suoneen. Onneksi halvausoireita ei ole nyt tullut, minulla on hemipleginen eli halvausoireinen migreeni, joskus tulee totaalinen toispuolinen halvaus ja menee puhekyky. Nyt ei ole niin pahana ollut, mutta kuitenkin niin että alkaa pikkuhiljaa ketuttaa.

Mutta on tässä päivässä ilonaiheitakin ollut! Sain lääkkeellä oireet siedettäviksi, niin että sain lähdettyä ystäväni kanssa kirppiskierrokselle. Tuli höpistyä lummet ja lammet, ja tehtyä muutamia ihan helmiä löytöjä. Paras oli Steilmannin tartankuvioinen, tummansini-vihreä kynämekko sekä tummansiniset, korkeavyötäröiset, täydellisesti istuvat suoralahkeiset farkut, ylipitkällä lahkeella, niin että lahkeet voi taittaa. Sellaisia olen etsinyt! Huomenna farkkukuvia, jos ei ole liian kova migreeni. Jos on, painun päivystykseen ottamaan troppia suoneen.

Vaikka minulla on migreenin estolääkitys, Noritren 4 tbl/pv, silti noin 1-2 kertaa vuodessa krooninen migreenini puskee läpi lääkkeiden vaikutusten, ja saa aikaan pahimmillaan 2-4 migreenikohtausta per päivä, tai sitten tasaista oireilua koko päiväksi. Kolmantena päivänä jo voisi mennä päivystykseen, mutta minä yleensä sitkuttelen jopa pari viikkoa, kun en vaan jotenkin kehtaa mennä aiemmin. Olen jotenkin tullut niin säikyksi, kun ravasin EDS:n takia 20 vuotta lääkäreillä ja minua vaan vähäteltiin, ennen kuin sattui tareeksi fiksu läääkäri kohdalle ja otti minut vakavasti.

Hemiplegisen migreenin takia en saa käyttää migreenin tärmäläkkeitä, tosin migreenini alussa -07 niitä kokeilin mutteivät ne tehonneet ollenkaan. Pahin kipuni on ollut niin kova että olen ulvonut suoraa huutoa ja on tuntunut että sekoan, kun en vaan kestä.

Kaikista jännimpiä ovat kuitenkin migreenikohtaukset, joihin ei sisälly päänsärkyä ollenkaan. Aluksi tulee huimaus ja etova olo, sitten tulee valtava väsymys ja kokonaisvaltainen heikotus, lisäksi valo käy silmiin ja kuuloaisti voimistuu  moninkertaisesti niin että kaikki pienetkin äänet kuulostavat ihan hirveiltä. Siihen autaa ainoastaan nukkuminen. Ja vaika noissa säryttömissä migreenikohtauksissa olisi halvausoireita silti ei välttämättä särje päätä. Minä en aina jaksa alkaa selittää edes, kun moni luulee että migreenissä särkee aina päätä.

Joskus sitten tulee vaan päänsärky ilman neurologisia oireita. Särky on aina pän etuosassa, silmien takana, ja terävää, sen tunnistaa hyvin migreniksi. Kaikista kauheimpia ovat migreenikohtaukset joissa on sekä kova päänsärky että voimakkaat neurologiset oireet halvausoireineen ja puheen puuroutumisineen.

Kun olin sairaalassa töissä, kerrosta alempana oli päivystys. Siellä tuli vierailtua monet kerrat. En ole edes laskenut, kuinka monta kertaa olen vaihtanut työvaatteet potilasvaatteisiin.  😀

Kun migreenini alkoi -07, se kesti kuusi viikkoa. Ei auttanut suoraan suoneen laitettu lääkitys, ei kohtauslääkkeet, ei estolääkkeet. Olin koko ajan täysin invalidi, en pääsyt poistumaan kotoani kovinkaan usein. Lääkärit olivat ymmällään. Kokeiltiin viittä eri kohtaus-ja estolääkettä, mikään ei toiminut. Lopulta löytyi toimiva estolääke ja selvisi että hemiplegiseen migeeniin ei täsmäläkkeet auta.

Onneksi estolääkitys toimii hyvin, lukuunottamatta näitä päälle jääneitä migreeniputkia 1-3 kertaa vuodessa. Ilman toimivaa estolääkitystä olisin kotini vanki, täydellisen invalidi.

EDS:n kanssa sentään pystyy oppia elämään. Mutta krooninen migreeni johon ei estolääkitys auttaisi koskaan, olisi todellinen isku. Erittäin sosiaalisena ihmisenä olisin kotini vanki. Se olisi minulle lähes maailmanloppu.

Terveistä minun toistakymmentä sairauttani voivat kuulostaa maailmanlopulta. Mutta jos on aina ollut sairas, ei osaa edes ajatella millaista olisi olla täysin terve, eikä sitä osaa oikeastaan edes kaivata.

Olen kyllä useasti miettinyt, millaistakohan olisi, jos pystisi harrastamaan liikuntaa ilman että meinaa taju lähteä parissa minuutissa. Ja millaista olisi ilman näitä jokapäiväisiä lihas-ja nivelkipuja, uniapneaa, reflukstautia, palleatyrää, astmaa ja lukuisia nivelrikkoja sekä kymmentä muuta sairautta. En osaa oikein edes kuvitella.

Mutta koska elämäni on ollut aina tällaista, olen sopeutunut. Enhän muusta edes tiedä. Siksi en kovinkaan usein jaksa synkistellä. Olen huomannut, että se joskus hämmentää ihmisiä jotka säälivät minua. Mutta mitä minä voittaisin sillä että kulkisin tatti otsassa? En mitään. Tekisin vain elämästäni entistä ikävämpää. Se ei olisi itseni rakastamista. minusta sitä on se, että elää mahdollisimman laadukasta elämää sillä mitä on annettu. Miksi olisin tyytymätön elämääni? Minulla on paljon hyvää elämässäni.

Kyllä. Voin sanoa olevani onnellinen. Kaikesta huolimatta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s