Meidän joulumme

Vietimme joulun Jokelan tilalla, mieheni vanhempien kotitilalla Itä-Suomessa. Maisemat olivat siellä todella talviset ja jouluiset, toisin kuin täällä etelämmässä.

joulu17joulu1
Niin, sama paikka missä vietimme häitämme elokuussa. Vaikka siitä on vasta muutama kuukausi, tuntui kuin siitä olisi jo pidempikin aika. Muistan kuinka kävelimme tuosta etuovesta takapihalle, terassin eteen. Sydän jyskytti tuhatta ja sataa! Kävelin saman reitin ja tunsin samat fiilikset, ja kuulin mieheni tekemän häämarssinkin mielessäni.

Tuosta vanhasta navetasta löytyy mieheni sinne rakentama baari ja treenikämppä. Mikään salakapakka se ei ole, vaan ihan lähipiirin yhteinen illanviettopaikka kesäisin. Siellä on monet laulut laulettu ja tanssit tanssittu, viimeksi häissämme.

joulu4

Jouluisia asetelmia

joulu6

joulu18

joulu16

20171224_16150820171224_16113920171223_11404220171224_161925

Haustausmaa jouluisessa kynttiläloistossaan.

joulu20.jpg

joulu5

Perinteinen joulupöytä kinkkuineen, laatikoineen, (lanttulaatikko padan takana) kaloineen, rosolleineen ja perunasalatteineen sekä karjalaiseen tapaan myös karjalanpaisteineen.

joulu8
Joulukuuset olivat pieniä tänä vuonna, 160 cm korkea kuusi oli ehkä pikkuisen pienehkö korkeaan tupaan, mutta kaunishan sekin toki koristeltuna oli.

Minä päädyin erittäin mukavaan, joulunpunaiseen trikoomekkoon. Ensin meinasin laittaa kellomekon, mutta ajattelin että joustava materiaali voisi olla päällä hiukan mukavampi tänä ylensyönnin kultapäivänä.

IMG_9586.jpg

Vili kävi pian jouluaterian jälkeen hieman kärsimättömäksi kun lahjat eivät heti tulleet. Kuvassa poseeraaminen ei tässä vaiheessa häntä olisi voinut vähempää kiinnostaa.

joulu11
Vielä vähän joululaluja ennen lahjojen jakoa… hieman turhautti kun olin ollut viime viikon flunssassa ja ääni oli painuksissa. Päätimme jättää laulelot pariin biisiin ja siirtyä lahjojen pariin.

joulu10
Se oli Vilinkin mielestä hyvä ajatus!! Hän hihkui innosta aina kun avasi paketin…niin, ellei se sattunut olemaan pehmeä paketti.

joulu12
Saimme aivan ihania, tarpeellisia ja toivottuja lahjoja. Ja olin seitsemännessä taivaassa, kun yhdestä paketista paljastui aivan ihana Aubaden silkkiyöpaita jollaisesta olin haaveillut vuosikausia!

joulu13
aubade yöpaita

Siitä lähtien kun Vili avasi paketin jossa oli hänen hartain lahjatoiveensa. VR-lasit, hän kulki ne päässä suunnilleen koko illan. Kokeilin niitä itsekin, oli olevinaan joku vuoristorata, jossa minulle tuli ihan yhtä huono olo kuin oikeassakin vuoristoradassa!

joulu15

Eilen sitten mieheni, poikani ja anoppini kävivät mökkirannassa, joka on talosta noin 300 m päässä. Aivan ihanat maisemat!

Minä en jaksanut lähteä mukaan, koska puuhakas aattopäivä oli vienyt lihasvoimani. Minulla oli myös EDS:n liittyviä kiertäviä lihas-ja nivelkipuja. Lisäksi olin tosi väsynyt koska olin nukkunut huonosti ja päätäni särki- me onnettomat kun olimme unohtaneet cpap-laitteeni kotiin. Sitä ilman nukkuminen lisää minulla päivisin ilmenevää väsymystä puolella, sekä myös lihasheikkoutta ja kipuja.

joulu19

Olen huomannut, että se että näytän terveeltä ja hyvinvoivalta ulospäin, saa monet unohtamaan että olen monisairas ja vietän useinmiten varsinkin talvisin suurimman osan ajasta kotona lepäillen. Väsyn myöskin todella helposti, esim. kauppareissun tai tunnin silityshetken jälkeen joudun lepäilemään aika pitkälti loppupäivän.

Eläkepäivänikään eivät suurimmaksi osaksi ole mitään leppoisaa lomailua, jolloin teen kaikkea kivaa. No, kesäisin ehkä vähän enemmän, kun olen paremmassa kunnossa useammin. Talvella en jaksa kovinkaan usein tehdä mitään kivaa, edes pukeutua nätisti tai laittautua, siksipä ei tältä kuulta ole tyylikuviakaan kuin muutama hassu.

Joulukuu on aina voinnillisesti kokonaisuutena kaikken huonoin kuukausi minulla, yleensä jo tammikuussa alkaa onneksi helpottaa!! En tiedä miksi on niin, mutta niin vain on mennyt jo muutaman vuoden.

Nyt kun akkuni ovat tyhjimmillään, aloin taas neuloa, en ole neulonut juurikaan viime talven huonoimpien aikojeni jälkeen. Miehelle valmistuu kaulaliina lähipäivinä, sitten teen itselleni iloisen raidalliset villasukat. 🙂

Mieleni on ollut viime aikoina myös normaalia matalammalla, siksikin postauksia on tullut tavallista vähemän tässä kuussa. Minulla fyysinen vointi korreloi aina mielialan kanssa.  Talvisin käperrynkin mieluiten sohvan nurkkaan neulomuksen kanssa, ja katselen netflixistä scifiä tai romanttisia tyttöjen leffoja. Ja yritän parhaani mukaan olla itselleni armollinen ja olla syyttämättä itseäni laiskuriksi, vaikka oikeasti (eli paremmassa kunnossa ollessani) olenkin ahkera ja tekevä ihminen joka touhuaa koko ajan jotain.

Se on valitettavaa, miten yleistä on, että suht näkymätöntä, mutta voimakkaasti toimintakykyyn, lihasvoimiin ja vireystilaan vaikuttavaa, invalidisoivaa sairautta pidetään laiskuutena, kun se ei sitä ole. Jopa monet lääkärit pitävät, kun eivät ota asioista selvää. Itse sain yli 20 vuotta kuulla olevani terve, koska olin normaalipainoinen ja meikkasin sekä pukeuduin siististi, sekä olin useinmiten positiviinen elämänasenteeltani, kuten vieläkin.

EDS on todella monilla lähes näkymätön, eihän lihas-ja nivelkivut, lihasheikkous sekä usein melko lamauttava uupumus näy. Siksi se vie sairaudelta uskottavuuden tuntua. Varsinkin jos ei ole kova valittamaan vointiaan ja kuvailemaan joka oiretta. Toki ainakin itse voisin sekä polvi-että rannetukia sekä kävelykeppiä/rollaattoria käyttää useamminkin, ehkä se saisi monet ymmärtämään että olen oikeasti sairas. Enhän olisi muuten työkyvyttömyyseläkkeellekään päässyt, sille ei pääse todellakaan helposti.

Koitan olla ajattelematta synkkiä, taputtelen jouluherkuista killillään olevaan massuani ja alan katselemaan vaihteeksi taas vähän scifiä. 😀

Yksi kommentti artikkeliin ”Meidän joulumme

  1. Voi Susanne miten tutulta kuulostaa! Kirjoitat ihanasti vaikeastakin olosta tämän sairauden kanssa. Minullakin joulukuussa tuntuu aina kunto olevan aika huonona, luulen että kyseessä on samanlainen ilmiö kuin vaikka lapsissa näkee loppuvuodesta eli alkaa vuoden työ- (myös eläkeläisen ja kroonisesti sairaan mitä jaksan tehdä milloinkin työ) (lapsilla hoito- ja koulu-)väsymys erääntyä vuoden pimeimpänä aikana. Meidän kohdallamme asiaa ei auta kylmä, viima ja raskaampi aika liikkua niin lumen kuin vaatetuksen puolesta. Kroppa joutuu tekemään puolet enemmän töitä kuin kesällä ja silloinkin han se tekee jo pystyssä pysyäkseen enemmän töitä kuin terveellä. Kunpa kaikki lääkärit ja hoitajat ja terveet ymmärtäisivät tämän, helpottaisi omaa taistelua elämässä jo siltä osin. Olemme aikamoinen sissijoukko raidoissaan ja jos saisimme vaikka vain kuukaudeksi normikropan niin taitaisi Suomen vuoden työt olla tehty ihan vain siitä ilosta, että nyt pystytään kerrankin. 😄 Ihanaa vuoden loppua ja alkavaa vuotta sinulle ja perheellesi!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s