Luonto, mielen paras hoitaja

IMG_0163

Olimme sunnuntaina pienellä luontoretkellä, ja huomasimme että niin oli moni muukin, kun oli ensimmäinen aurinkoinen päivä moneen viikkoon. Olimme paikassa jossa oli pari grillipaikkaa, meillä oli makkarat ja muut systeemit mukana. Grillipaikat vain olivat vain niin tupaten täynnä, että meidän olisi pitänyt odottaa ainakin puoli tuntia ennen kuin makkaramme olisivat mahtuneet ritilälle paistumaan. Tyydyimme siis pelkkään rauhalliseen kävelyyn ja talvisen luonnon ihasteluun. Ja olipa kaunista!

IMG_0135

Minulla oli lauantaina vielä fatiikkia ja lihasheikkoutta, niin emme kävelleet kuin yhteensä noin 800 m, hitaasti, välillä pysähdellen. Siksi käymme mieluiten paikoissa joissa on jotain nähtävää. puroja, kallioita, järvi, lampi yms., eikä vain pelkkää metsää.

Fatiikissa mieleni on aina matalalla. Masentuneet ajatukset tulevat väkisin, vaikka tiedän oikeasti että kaikki on hyvin. Itsetunto laskee, ja päässä pyörii negatiivisia, itseäni syyllistäviä ajatuksia. Vaikka olen jo oppinut vaikuttamaan ajatuksiini, ne yllättävät joskus, ja täyttävät mieleni ennen kuin ehdin kissaa sanoa.

Rakkaiden ihmisten lisäksi minulle paras mielen hoitaja on luonto. Saan valtavasti positiivista energiaa luonnosta.

Kun olin lapsi, kävimme lähes joka viikonloppu kävelemässä luonnossa, Se ikäänkuin nollasi arjen kiireistä rasittuneen mielen ja pyyhkäisi pois kiireet ja stressin. Vaikka pk-seudulle muuttoni jälkeen olenkin käynyt luontoretkillä huomattavasti vähemmän kuin sitä ennen, luonnon mieltä rauhoittava vaikutus on säilynyt.

Olen huomannut että jos en pääse pitkään aikaan metsään, alan voida henkisesti huonosti. Varsinkin Helsingissä asuminen oli mielelleni myrkkyä. Olisihan sieltäkin päässyt luonnon rauhaan, mutta aina ei vain millään jaksanut lähteä, varsinkaan silloin kun asuimme Merihaassa, lähellä Hakaniemen toria.

IMG_0156IMG_0159
Kun poikani oli vauva, keksin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan. Se oli minulle kuin keidas keskellä betoniaavikkoa. Kesällä kävin siellä joka ikinen päivä. Usein ostin kaupasta jotain syötävää, ja menin sinne pariksi tunniksi. Söin, istuin penkillä ja luin, samalla kun vauva nukkui päiväuniaan vaunuissa.

Puistokin meidän lähellä oli, mutta se oli yleensä täynnä juoppoja, koko ajan sai jännätä milloin joku tippuu mereen, alkaa rähjätä tai nähdä pikku-ukkoja.

Minua kiehtoo  metsissä ajan pysähtyneisyys. Kun mikään ei liiku, ei ole aikakaan, on vain läsnäolo. Saavutan metsässä  helposti tuon ajattomuuden ja kokonaisvaltaisen, rauhoittavan läsnäolon tunteen, ja tunnen puista ja kasveista lähtevän energian. Haistan raikkaan ilman, näen jokaisen kukan, kannon ja ruohonkorren, talvella lumen ja jään aikaansaaman harmonian.

IMG_0154

Nykyään, kun masennus on kansantauti, kehottaisin varsinkin kaikkia kaupungissa asuvia, masennuksesta joskus kärsineitä tai paraikaa siitä kärsiviä hakeutumaan luontoon. Se ei toki konkreettisia masennuksen aiheita poista, mutta rauhoittaa mieltä. Monesti emme vain tule ajatelleeksi koko asiaa, elämme vain ja popsimme lääkärin määräämiä nappeja.

Toki lääkitys on joskus tarpeen, tiedän sen itsekin. Mutta en vähättelisi luonnon parantavaa vaikutusta.

Itse nautin joka ikisestä vuodenajasta. Niillä on metsässä oma tuoksunsa. Oletko koskaan huomannut? Talvi, kevät, kesä ja syksy tuoksuvat kaikki erilaiselle. Talvella tuoksu on raikas ja kuulas. Tuoksusta valtaosa tulee puista, mutta toisin kuin syksyllä, kasvit eivät tuoksu, vaan puiden lisäksi tuoksuu pakkanen. Miltäkö pakkanen tuoksuu? Se on vaikea selittää, mutta sillä on oma tuoksunsa. Se tuoksuu minusta vähän samalta kuin pakokaasu, mutta ilman myrkkyjä. Hah, olipa kökösti kuvailtu. Mutta tuoksu on kirpeähkö ja raikas.

Kesällä tuoksuvat täydessä kukoistuksessaan olevat kasvit, sammal ja puut. Tuoksu on elävä, runsas, täyteläinen. Syksyllä siihen sekoittuu haikeutta. Haikeuden siihen tekevät kuolevat kasvit. Haikeutta kuitenkin lieventää syksyn ruskan kaunis väriloisto, joka hivelee silmää.

Keväällä tuoksuu toivo. Kuivuneen maan ja kuolleiden kasvinrankojen seasta pilkistävä kukka, aurinko. Vaikka kesän tuoksu on mielestäni paras, pidän hyvin paljon myös kevään tuoksusta.

Vaikka pidän myös talvesta, silti lasken päiviä kevääseen. Nyt ollaan jo voiton puolella.

Reipasta keskiviikkoa kaikille!

IMG_0150IMG_0109

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s