Miten päästä eroon masennuksesta?

Masennus on monille tabu. Sitä peitellään ja hävetään. Ajatellaan, ettei mielenterveyden häiriöistä saa puhua. Moni pelkää hulluksi leimautumista. Silti joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana, ja puolella se uusii. Joillakin se myös kroonistuu. [1]

Itse olen kärsinyt masennuksesta enemmän tai vähemmän 19-vuotiaasta asti. Minulla on takana todella useita keskivaikeita sekä vaikeita masennuksia sekä 1-2 vuoden terapiajaksoja. Masennuslääkkeitä olen käyttänyt suurimman osan aikuisiästäni. Nyt minulla on ollut viitisen vuotta masennuksen estolääkitys, ja tulee olemaan koko loppuelämäni, koska riski masennuksen uusiutumiseen on niin suuri.

Ai että miten ihmeessä voi olla noin, minullahan on positiivinen elämänasenne? Niin on, on ollut jo vuosia. Ainakin suurimman osan ajasta. Se on tulosta terapiajaksoista sekä niistä johtuvasta sisäisen ajattelutapani muutoksesta- tai ainakin pyrkimyksestä siihen. Silti masennus väijyy koko ajan nurkan takana ja iskee, kun olen heikoimmillani, estolääkityksestä ja elämänasenteestani huolimatta.  Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun minulla on huono jakso EDS:ssä, olen enemmän tai vähemmän masentunut. Voimakas väsymys sekä kivut ja lihasheikkous saavat mielen matalaksi vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti.

Ajan myötä olen oppinut armollisemmaksi itseäni kohtaan. Minulla on ollut  aiemmin tapana aiemmin olla hyvinkin ankara itseäni kohtaan. Olen vaatinut itseltäni että kotini on oltava siisti ja joka tavaran on oltava paikoillaan, eikä missään saa ola pölyhiukkastakaan. Olen kärsinyt syyllisyyttä siitä että vain makaan, vaikka pitäisi tehdä kotitöitä. Niin, siitä huolimatta että olen monisairas ja työkyvyttömyyseläkkeellä.

Sen jälkeen kun syksyllä -16 uudelleenkoulutukseni, merkonomiopinnot päättyivät kuntoni äkilliseen romahdukseen, olen pikkuhiljaa opetellut hiemaan löysäämään pipoani itseni suhteen. Aluksi yritin silloinkin hoitaa kaiken tunnollisesti ja pidin helposti itseäni laiskana, vaikka tiedän etten ole, ihan päinvastoin. Sairaus ei ole laiskuutta.

Viime vuonna opettelin lykkäämään kotitöitä tai oikomaan niissä. Opin imuroinnin sijasta käyttämään vain harjaa ja rikkalapiota. Opin kasaamaan puhtaiden pyykkien korit siisteiksi pinoiksi makuuhuoneen nurkkaan, odottamaan aikaa jolloin minulla on riittävästi virtaa alkaa käsitellä niitä. Opin olemaan ahdistumatta nähdessäni yhden pikkuriikkisen villakoiran lattialla, tai roiskeen liedellä. Tai kaukosäätimen väärässä paikassa. 😀

Masennukseen taipuvaiset ovat usein (liiankin) tunnollisia ihmisiä, ja myös usein liian ankaria itselleen. Tiukoista vaatimuksistaan irtipäästäminen on minusta ensimmäinen askel kohti henkiistä tasapainoa. Älä tee tänään sitä minkä voit tehdä huomennakin. Perusterveille tämä on varmasti vaikeampaa kuin minulle, jolla on joka päivälle vain rajallinen määrä energiaa, halusin tai en.

Minun päässäni oli nuorempana Mount Everestin kokoinen vuori automaattisia, itseäni mitätöiviä ajatuksia sekä erittäin huono itsetunto. Ne olivat aiheutuneet suurimmaksi osaksi keskittymiskyvyn puutteen aiheuttamista oppimisvaikeuksista ja niiden aiheuttamasta itseni tyhmäksi tuntemisesta. Lisäksi noin 10 vuoden ajan kiusattuna olemisesta. Olen useasti maininnutkin tuosta saman kylän poikajoukosta joka otti missiokseen itsetuntoni romuttamisen jo toisella luokalla.

Olen kirjoittanut täällä melko paljon niistä keinoista joilla olen saanut itsetuntoani paremmaksi, ja sekä usein myös karkoitettua minua alati kulman takana väijyvän masennuspeikon. Eväät tähän olen saanut terapiasta, mutta kaikkein suurin työ on ollut minulla itselläni.

Ihminen itse on minusta aina avain henkisen tasapainon saavuttamiseen. Terapia ja lääkitys vain tukevat tätä suurta, usein vuosikymmeniä kestävää prosessia. Ne eivät koskaan kokonaan poista itse ongelmaa, joka on peräisin syvältä ihmisen mielestä. Kroonisesta masennuksesta eroon pääsemiseen tarvitaan vuosikausien työ, ja se vaatii henkisesti todella paljon. Usein koko ajatusmaailmaansa pitää muuttaa.

Masennuslääkityksestä ja positiivisen elämänasenteen oppimisesta huolimatta minulle tulee edelleen masennusjaksoja. Niitä tulee tosiaan vielä silloin, kun minulla on EDS:stä johtuvia huonovointisia kausia. Olen pikkuhiljaa oppinut olemaan ruoskimatta itseäni henkisesti siitä että joudun silloin lepäämään paljon, enkä jaksa silloin paljonkaan tavata ihmisiä tai liikkua ihmisten ilmoilla.

Kun mieleeni tulee itseäni vähätteleviä ajatuksia, tiedostan selkeästi että ne eivät ole totta, vaan mielialani laskusta johtuvia. Tiedän, etteivät kaikki ihmiset ajattele minusta oikeasti pahaa kun vilkaisevat minuun kaupungilla. Tiedän myös sen, etteivät läheisteni huonot tuulet tai alakuloisuudet johdu kovinkaan usein minusta. Masentuneena sitä vain helposti syyllistää itseään. Siitä tavasta olen vielä pyristelemässä eroon.

Masentunut ihminen ajattelee helposti että kaikkien muiden ongelmat ovat lähtöisin hänestä. Masentuneena tulee tavallaan ihan uskomattoman itsekeskeiseksi. Sitä loukkaantuu helposti ihan pienistä muille, kun kokee itsensä niin huonoksi. Olen vuosien sitkeän henkisen prosessoinnin ansiosta oppinut ajattelemaan huonoina kausinani, ettei minun tarvitse syyttää itseäni muiden ongelmista. Vaikka ne olisivatkin minusta lähtöisin, myös toisella voi olla samankaltaista problematiikkaa itsensä kanssa kuin minullakin.

Olen opetellut puhumaan avoimesti läheisilleni, ja kertomaan, miksi joskus tuntuu että pahoitan mieleni tyhjästä. Avoimuus on mielestäni ainut tie ihmisten väliseen hyväksymiseen ja ymmärrykseen. Kun puhun asioista avoimesti ja nimeän ne, minun on helpompi itsekin tunnistaa ajoittain masennuksen vääristämät ajatukseni, sekä kyseenalaistaa ne.

Aitous on minusta ainut tapa päästä henkisesti lähelle toista ihmistä. Sen jälkeen kun muutama vuosi sitten aloin olla aito, minulle on tullut todella paljon uusia ystäviä. En esitä enää olevani täydellinen kuten nuorempana. Tämä on tehnyt minut inhimillisemmäksi kuin se aina hymyilevä nainen jonka silmät eivät koskaan hymyilleet, vaikka suu niin olisi tehnytkin.

Kroonisesta masennuksesta eroon pääseminen saattaa olla koko elämän mittainen tie. Mutta joka ikinen, pienikin askel eteenpäin on kuin yksi tiili lujaan, henkisen tasapainon muuriin joka masentuneella on päässään. Minun muurini on jo melko tukeva, vaikkakin matkaa on vielä.

000aaa

 

Lähteet:

[1] https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/keinoja-mielenterveyden-edistamiseen/time-out-aikalisa-elama-raiteilleen/aikalisaohjaajien-materiaalipaketti/mielenterveys/masennus

Yksi kommentti artikkeliin ”Miten päästä eroon masennuksesta?

  1. ”Sairaus ei ole laiskuutta.” – Ihanaa kun sanoit sen ääneen! Sitä on niin helppo ruoskia itseään, varsinkin jos kanssaihmiset huomauttelevat vaikkapa siivoamattomuudesta – ja itse on hädin tuskin jaksanut laittaa ruokaa. Kiitos positiivisesta kirjoituksestasi.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s