Pienten kaupunkien ja kuntien juorukerhot

Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla jossa lähes kaikki tuntevat toisensa, on yleistä kateus, toisten asioiden juoruilu ja ylipäätään kaikenlainen shitin jauhaminen- ja aina selän takana. Jos vaivautuisi juttelemaan avoimesti asianosaisten kanssa, käsitykset saattaisivatkin muuttua. Omat luulot perustetaan usein pelkästään omasta päästä oleviin, usein virheellisiin uskomuksiin.

Itse olen viettänyt lapsuuteni ja teinivuoteni pienellä paikkakunnalla. Tai oikeastaan kaupunginosassa joka on ollut ennen kauppala- löytyi oma tori, bussiasema ja kaikki palvelut. Varsinaiseen kaupungin keskustaan oli matkaa kymmenisen km, eli se oli enemmänkin kuin erillinen , noin 6000 ihmisen kaupunki jossa kaikkki tiesivät toisensa.

Mutta mikä tekee ihan tavalliset ihmiset pahansuoviksi toisiaan kohtaan? Missä kohdassa aivoja on sellainen pahansuopuusnappula, ja miten sen saisi kytkettyä OFF-asentoon? Miksi negatiivisuus on pienissä paikoissa usein yleisempää kuin positiivisuus?

Isommissa kaupungeissa, esim. Helsingissä asuessani en tällaista huomannut. Siellä suhtauduttiin uusiin ihmisiin ennakkoluulottomammin. Anonyyminä oli ihana olla! Mistään muusta en sitten Helsingissä oikeastaan pitänytkään, no ehkä Hakaniemen torista ja Hietsun uimarannasta. Mutta ihmisiä, autoja ja ylipäätään meteliä oli vaan ihan liikaa.

Nykyisessä kotikaupungissamme on lähemmäs 50 000 asukasta. Se on juuri sopivasti meille, varsinkin kun asumme haja-asutusalueella. Tunnemme tästä kaupungista vasta kourallisen ihmisiä. Tietty minä erotun tyylini vuoksi katukuvasta, eli anonymiteetti ei ole samalla tasola kuin oli Helsingissä. En ole ihan vieläkään totunut tuijotukseen, kun Helsingissä ketään ei pahemmin tuijotettu, oli tyyli sitten katukuvasta poikkeava tai ei.
Juorukerhoja ei onneksi ole vielä ainakaan täällä tullut vastaan. Toivottavasti ei koskaan tulekaan.

En voi ymmärtää, mikä pienten paikkojen asukkaita oikein vaivaa? Olisi kiva tietää, onko olemassa pieniä paikkoja, joissa ihmiset ovat ystävällisiä ja hyväntahtoisia toisilleen, eivätkä kyttää tai kyräile. Olen kuullut, että joissain pienemmissä paikoissa jopa kytätään naapureiden autoja tai vaatetusta, ja ollaan kateellisia jos he näyttävät varakkaammilta kuin itse ovat. Toivottavasti tämä on vain tarinaa, eikä tällaista ole olemassakaan, sillä se vaikuttaa ihan suunnattoman ahdistavalta!

Asuuko kukaan pienessä kunnassa/kylässä, jossa on todella positiivinen henki asukkaiden kesken? Olisi niin ihanaa kuulla jos sellaisia paikkoja on olemassa! ❤

juorukerho

Yksi kommentti artikkeliin ”Pienten kaupunkien ja kuntien juorukerhot

  1. Moi!
    Tuttu juttu, olen asunut 1000 asukkaan kylässä ja sitten Tampereen kokoisessa kaupungissa. Tällä hetkellä asun n 6000 asukkaan pitäjässä ja sanoisin, että nämä 6t paikkakunnat on pahimpia! Talvisin oma tyyli on tumman puhuva ja kaikki peittyy vaatekerrosten alle, mutta se, että on ylipäätään pukeutunut siististi ja meikannut on monelle ihmetyksen aihe.
    Maaseudulla on aina sellainen ”no mitä sitä” asenne ja auta armias jos joku on jaksanut nähdä vaivaa.
    Tuossa 1t asukkaan kylässä oli se, että sielä kävi naamat äkkiä hyvin tutuiksi. Tyyliä toki ei tajuttu, mutta ihmset tottuivat nopeasti. ”nii joo se”. Vähemmän tunsin saaneeni arvostelua kun esim. nyt 6t paikkakunnalla.
    Myös sillä on merkitystä missä päin Suomea asuu, mitä pohjoisemmaksi mennään, sen tiukkapipoisemmaksi asenne muuttuu, Lähinnä myös uskovaisten takia.
    Mutta se missä olen asunut ei ole koskaan muuttanut halua olla muuta kuin oma itseni.
    Toki samankaltaisuus motivoisi enemmän olemaan kirjavampi ja ehkä se hieman täällä takkutukkien ja croksien seassa laimenee, mutta kyllä se oma tyyli silti pysyy ja näkyy.
    Tuijottelua on aina joten se on melkeempä ihan sama mille näyttää. Enkä ala itseäni syyttämään siitä jos jotkut eivät ole tottuneet näkemään erilaisia ihmisiä, heidän junttiutaan se on!
    Suosittelen olemaan oma itsensä, itsensä tukahduttaminen on saatanasta, ja siitä tulee kärsimään kuitenkin muutkin loppu peleissä, varsinkin läheiset.
    Kateudesta sen verran, että se on normaali tunne, itse tunnen myös välillä kateutta, mutta sitten ajattelen.
    Aina tulee olemaan itseäni kauniimpia ja älykkämpiä ihmsiä. Haukkumisen sijaan ajattelen, tämä ihminen jännä/kaunis tyyppi. Annan itselleni oikeuden olla kateellinen ja sitten päästän irti siitä tunteesta.
    Kumpa jotkut ihmiset ymmärtäisivät sen jatkuvan kyyräilyn ja p *jauhamisen lomassa.
    Semmoisia kun kuuntelee käy vähän sääliksi, mutta ei liikaa sillä säälikin on sairaus 😉
    Hei, koitetaanpa tablata tyylilään ja yritettään antaa muittenki vaikka välillä vähän ihmetyttääkin, se on ihan normaalia ja hyvä että ajatus kulkee, ei tässä ihmisiä kummempia olla 😉 ❤

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s