Mitä erityisherkkyys tarkoittaa?

Kirjoitan pitkästä aikaa yhdestä lempiaiheistani, erityisherkkyydestä. Sain joululahjaksi Elaine N. Aronin kirjan Erityisherkkä ihminen ja parisuhde. Kirjassa oli mielestäni tosi hyvin kuvaava luonnehdinta erityisherkkyydestä:

”Mitä erityisherkkyys tarkoittaa?

Erityisherkkyys on synnynnäinen taipumus työstää kaikkia aistiemme meille välittämiä viestejä syvällisesti ja hienojakoisesti. Kyse ei ole siitä, että näkömme tai kuulomme olisivat herkempiä vaan että jäsentelemme vastaanottamamme informaation muita huolemmisemmin. Pohdimme, analysoimme ja tutkimme asioita tarkkaan. Prosessointi ei välttämättä ole edes tietoista. Saatamme kyllä olla tietoisia pohdinnoistamme ( tai huolehtimisesta tai vatvomisesta riippuen mielialastamme ja mielessämme käsittelemämme sian laadusta)  mutta usein emme kiinnitä niihin edes huomiota. Kaikesta tästä johtuen olemme myös hyvin intuitiivisia, mikä tarkoittaa, että meillä on kyky ymmärtää asioiden taustoja ja lopputulemia itsekäään käsittämättä, kuinka se on mahdollista.

Olemme myös hyviä lukemaan hienovaraisia vihjeitä ja ymmärrämme sanatonta kommunikaatiota. Osaamme tulkita mitä eläimet, kasvit, vauvat, ihmisten tiedostamattomat puolet, sairaat, (kehot eivät käytä sanoja) vieraskieliset, jotka yrittävät saada viestinsä perille, ja kauan sitten kuolleet historialliset henkilöt ( lukiessamme esimerkiksi heidän elämänkertojaan) haluavat sanoa meille.

Erityisherkilllä on hyvin välitön yhteys tiedostamattomaan puoleensa, mistä todistaa myös vilkas unimaailma. Uniin ja ruumiintuntemuksiin perehtymällä he oppivat ymmärtämään, kuinka voimakkaasti tiedostamattomat yllykkeet ohjailevat ihmisten toimintaa. Siten he oppivat paitsi kunnioittamaan piilotajunnasta nousevia viestejä, myös osoittamaan viisasta nöyryyttä, mitä tulee ihmisten tiedostamattoiin toimintamotiiveihin.

Taipumus pohtia ja analysoida tekee herkistä yksilöistä myös erityisen tunnontarkkoja ja alttiita huolehtimaan. ”Mitä jos en saakaan tätä tehtyä? ” tai ”Entä, jos kaikki toimisivat samalla tavalla?” Tutkimukseni osoitti, että vähemmän herkkiin ihmisiin verrattuna sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ympäristöuhat huolettavat heitä erityisen paljon ( vaikka harvat heistä todennäköisesti viihtyvät politiikan etulinjassa vaatimassa muutoksia.)  Myös taiteet ja oma sisäinen maailma tuottavat heille erityisen suurta tyydytystä. Henkisyys on heille ylensä luonteenomaista ja siksi onkin todennäköisempää löytäää kuolevan tuntemattoman vierestä istumasta erityisherkkä kuin ei-erityisherkkä ( tämä kysymys oli todella mukana eräässä tutkimuksessani).

Asian huono puoli on, että tehdessään tarkkoja huomioita ympäristönsä vivahteista herkät ihmiset uupuvat helposti suurista määristä yhtämittaisia, monitahoisia ärsykkeitä. Yhtä ei toisin sanoen saa ilman toista. Erityisherkät ylirasittuvat nopeasti nykymaailman menossa.

Erityisherkät ovat myös tavallista herkempiä arvostelulle: He prosessoivat syvällisesti kaiken saamansa palautteen, kuten kuten huomiot omista puutteistaan. He ovat muita alttiimpia masentumaan ja ahdistumaan traumojen seurauksena , sillä he käsittelevät myös niitä hyvin syvästi. Sen vuoksi he tutntevat helpommin toivottomuutta ja turvattomuutta kuin ne, jotka eivät joudu pohtimaan kokemuksiaan yhtä läpikotaisin.

Herkkyys ulottuu lopulta aivoissa tapahtuvaa tiedon ja tapahtumien syvällistä prosessointia pidemmälle. Siksi eriyisherkät reagoivat yleensä muita herkemmin esimerkiksi alkoholiin, kofeiiniin, lämpötilojen ja valon määrän vaihteluun, tekstiilien karheuteen, lääkkeisiin ja allergiaa aiheuttaviin aineisiin. ”

20180309_232803.jpg

Em. teksti osui ja upposi minuun ihan täysin. Tällainen juuri olen minä, sekä aika pitkälti myös erityisherkät läheiseni.

Parhaimmillaan erityisherkkä on suurisydäminen ymmärtäväinen empaatikko. Valitettavasti pahimmillaan kaikesta pienestäkin arvostelusta herneenpalon nenäänsä vetävä mielensäpahoittaja. (mitään en tunnusta. :D) Silti en haluaisi olla toisenlainen.

Erityisherkkä voi olla myös liian ymmärtäväinen, joka oman hyvinvointinsa kustannuksella pysyy liiankin kauan hyvinkin epätasapainoisten ja muita ihmisiä kunnioittamattomien lähellä. Itse olen tehnyt niin nuorempana.

Minusta on aivan mahtavaa, kun pystyn näkemään noin viidessä minuutissa ihmisestä ihan uskomatoman paljon asioita. Tai jopa ohikulkevista ihmisistä. Aivoni suomentavat tiedostamattoman viestinnän käsitettävään muotoon. Tosin joskus olen sulkenut korvani sisäisten hälytyskelljenn kilinältä. Enää en ole muutamaan vuoteen tehnyt niin, olen oppinut vihdoin. Niin, kantapään kautta tietenkin, se on useinkin ollut minulle paras tapa sisäistää asioita.

En haluaisi olla toisenlainen. On ihanaa, kun herää uuteen aamuun, aamu sarastaa, katsoo ikkunasta ulos, ja silmien eteen avautuva maisema saa samantien runosuonen sykkimään, niin että on sännättämä tuli pepun alla etsimään kynää ja paperia. Tai nykään ehkä enemmän kännykkää, minne voi kirjoittaa lauseita muistiin, runoja tai biisejä varten.

On ihanaa, kun haistaa kaikki vuodenajat. On ihanaa, kun havaitsee ympärillään koko ajan vaikka mitä mielenkiintoista. On ihanaa, kun pystyy suhtautumaan moniin asioihin tuomitsematta suoralta kädeltä, vaan pystyy analysoimaan asioita monelta eri kantilta ja näin myös ymmärtämään ihmisiä ja myös elämää ylipäätään todella laajasti.

Kyllä minusta on joskus melko ärsyttävää olla minä, tämän muurahaispesä-pääni kanssa. Mutta suurimmaksi osaksi viihdyn nahassani. Ja tulen päänikin kanssa jo kohtalaisen hyvin toimeen.

Elaine N. Aronin mukaan noin 70% ihmisistä on introverttejä ja 30 % ekstrovertteja. Minä olen näiden kahden välimuoto. Pidän ihmisten seurasta, tai enimmäkseen joko toisten erityisherkkien tai perispositiivisten ihmisten seurasta. Silti tarvitsen myös paljon aikaa itselleni ja viihdyn hyvin kotona itsekseni. En nauti isoista kaupungeista, asun mueluoten maslla. Mutta keikoilla ja tapahtumissa on joskus ihan kuva käydä. Olen myös elämyshakuinen, kuten miehenikin. Olenme kieräneet euroopasssa autolla 4000 km, sekä lentäneet pienkoneella. Kuitenkin jo ihan retki luontoonkin on meille elämys, tai hyvä Aki Kaurismäen leffa, puhumattakaan uudessa, yhdessä tehdystä biisistä tai uudesta ruokareseptistä. Elämysten ei siis meillä tarvitse olla aina kovinkaan isoja.

Huominen elämys on ehdottomasti Pin up-vintagekirppis Ravintola Shamrockissa Vantaan Tikkurilassa. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan, rakastan tutustua uusiin ihmisiin!

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s