Sinäkö luokseni stailattavaksi?

Haluaisitko luokseni Hyvinkäälle Pin up-stailaukseen ja -kuvauksiin? Kesän aikana teen stailauksia myös Kiteen Kesälahdella aivan ihanalla tilalla jossa on upeita kuvauspaikkoja, mm. navettaan tehty baari! Lisäksi ranta, iso rantaterassi, vanha puukeinu, lähistöllä maitolaitureita yms.

Stailauspaketti sisältää kampauksen, kuvausmeikin, halutessasi kuvausvaatteiden, -kenkien -asusteiden ja/tai hiuskukkien lainauksen, mahd.tekoripset, ruuan ja kahvin kahvileipineen, tarvittaessa kyydin rautatieasemalta ja takaisin, (siis täällä Hyvinkäällä ollessani) suuntaa-antavan värianalyysin sekä keskimäärin 150 valokuvaa joista saat itsellesi 10-15 parasta kuvaa. Lisäksi opastan sinua halutessasi pin up-meikin teossa sekä tyyliasioissa. Koko settiin menee kaikkineen 5-7 tuntia, riippuen siitä missä kuvaamme, nyt kesällä on mahdollisuus kuvata muuallakin kuin studiollani.

Tarkoitukseni on mahdollistaa ko.kaltainen palvelupaketti myös pienituloisille, koska työhuoneeni ja studioni ovat kotonani. Stailauksen ja kuvauksen hinta on 70-100 e, riippuen tuntimäärästä ja eri palveluista. Ennen stailausta esittelen sinulle eri palvelukokonaisuudet ja niiden hinnat. Käytän laskutuspalvelua, eli saat stailauksesta kuitin.

Vahvuuksiani Pin up- stailauksissa ja -kuvauksissa ovat mm. värisilmä, huolellisuus, luovuus sekä juuri sinulle sopivan kuvauslookin sekä meikkivärien löytäminen.

Olen työskennellyt vuosia vaatemyyjänä naistenvaateosastolla. Lisäksi minulla on asiakaspalvelutyöstä 26 vuoden kokemus, eli omaan asianmukaiset asiakaspalvelutaidot. Pin up-meikin teon hallitsen, mutta minulla on varsinkin käsissä ajoittaista lihasheikkoutta sidekudossairaudestani, EDS:stä johtuen. Se saattaa joskus vaikuttaa varsinkin silmien rajausten tekoon. Tällöin saatan tarvita apuasi. Osaan kuitenkin neuvoa sinua niissä,  niin että samalla opit oikean tekniikan, ja näin osaat myöhemminkin tehdä ne itsellesi.

Kampausten teossa olen vielä melko alussa, mutta kehityn koko ajan, usein kantapään kautta. 😀 Olen kuitenkin huolellinen ja käytän aikaa niin kauan, kunnes suunniteltu kampaus saadaan aikaan.

Tässä ensimmäinen jollekin muulle kuin itselleni tekemäni Pin up-henkinen kampaus sekä -meikki. Kuvassa Stailauspäivä-arvonnan voittaja, Tanja.

20180506_000022.jpg

Minulla on tarkoitus syventää osaamistani käymällä ainakin vintagekampauskurssi sekä erilaisia lyhyitä kursseja valokuvauksessa ja meikkauksessa. Pidempiä kursseja en pysty käymään vaihtelevan terveydentilani vuoksi. Tähänastiset oppini olen saanut lähipiiristäni jossa on eri alojen ammattilaisia. Itseopiskelen myös päivittäin. Eli en ole varsinainen alan ammattilainen,(ainakaan vielä) vaikka työkyvyttömyyseläkkeellä olon lisäksi nykyään sivutoiminen yrittäjä olenkin. Minä olen sopiva esim. jos et ole esimerkiksi koskaan aiemmin ollut kuvattavana, ns.matalan kynnyksen paikka. Tai jos muuten vaan haluat hemmotella itseäsi.  Tiedän myös hyviä ja kokeneita ammattilaisia Pin up-stailausten ja -kuvausten osalta, joita voin suositella sinulle, jos haluat ehkä myöhemmin päästä ”ihan oikean ammattilaisen” käsittelyyn. 🙂

Varatessasi stailauksen, sinun kannattaa ottaa huomioon, että en ole perusterve-stailauspäivä saattaa siirtyä terveydellisistä syistä. Lisäksi tarvitsen useita taukoja, joten sinun kannattaa varata stailaukseen ja kuvaukseen koko päivä.

Tässä tekemiäni stailauksia sekä ottamiani kuvia.

stailaus1IMG_0409Hanski1stailaus4stailaus3stailaus2IMG_7722minä2accaaaakynämekkoaaaaabbbbbccccc
aaaabbbaaaaaaposeeraus13

Katja 1aaaccaaac

Elämäni tarkoitus ja muita syvällisiä mietteitä elämänkatsomuksestani

Nyt seuraa syvällistä pohdiskelua jossa kerron myös elämänkatsomuksestani. Eli jos sinua etoo hengellisyys tai new age-henkisyys, kannattaa jättää lukematta ettet ärsyynny. 😀 Tarkoitukseni ei ole ärsyttää ketään, eikä myöskään väittää että minun ajatukseni ovat absoluuttisia totuuksia. Kirjoittamani asiat ovat saaneet minut suhtautumaan elämään ainakin useinmiten positiivisesti, ja oppimaan virheistäni, ja olemaan katkeroitumatta vastoinkäymisistä.

Minä uskon jälleensyntymään. Se on vaan minusta niin loogista. Se, että aloittaisimme kehityksemme ns. nuorena sieluna, joka elää pelkästään maanpäällisen egonsa kautta. Eli minusta meidän todellinen minämme on sielu. Sielu, joka saattaa elää kymmeniätuhansia elämiä. Sielu, jonka elämät ovat kuin koulua, joissa sielu kehittyy elämä elämältä, virheistään oppien. Joskus tulee luokalle jäämisiä, jolloin joudumme seuraavassa elämässä käymään samat haasteet läpi uudestaan.

Kun itse uskon näin, otan kaikki vastoinkäymiset mahdollisuutena kehittyä, enkä katkeroidu Luojalle. Olen huomannut jälkikäteen, että ihan jokíkinen kokemukseni on kasvattanut minua ihmisenä, ne huonoimmatkin. Ilman ihan kaikkea kokemaani olisin huomattavasti enemmän raakile, kun olen nyt. Olen oppinut kunnioittamaan muita ihmisiä, kuuntelemaan heitä, ja tavallaan rakastamaan ihan kaikkia ihmisiä. Siksi suhtaudun positiivisesti ihmisiin. Jos sielu paljastuu sellaiseksi joka ei ovelä ole oppinut asioita joita minä olen, vapautan itseni häneltä. Se ei ole tylyyttä vaan itseni rakastamista. Haluan että kohtaamani sielut tukeat omaa henkistä kehitystäni pelkällä olemuksellaan, ja että he ovat oivaltaneet samat asiat kuin minä. Silloin minulla on mahdollisuus oppia heiltä, ja heidän minulta.

Ja sitten käsitykseeni Jumalasta. En itse henkilökohtaisesti usko että jumala on jokin ukkeli pilven päällä, tai edes varsinaisesti sielu. Uskon, että Jumala on energiaa. Jumala on minulle Rakkaus ja Valo. Se valo johon sielun yhtyvät kun ovat kehittyneet niin pitkälle kuin vain voivat kehittyä. Rakkauden energia, joka on aina ja kaikkialla. Se ajatus on minulle loogisin, mutten koskaan väittele kenekään kanssa erilaisista jumalakäsityksistä enkä elämänkatsomuksista. Enhän minä voi todistaa ajatuksiani oikeiksi, mutta ei voi kukaan muukaan. Siksi on minusta paras antaa jokaisen uskoa sillä tavalla kuin hän itse parhaaksi näkee. tai olla uskomatta. Esim. mieheni on ateisti, muttemme koskaan ole väitelleet elämänkatsomusasioista. Olemme aika samanlaisia ihmisinä, eli ymmärtäväisiä, ja keskustelemme noista asioista riitelemättä, meistä on mielenkiintoista tietää miten toinen ajattelee.  Hihhih, täytyy kyllä myöntää, että omassa päässäni ajattelen, että sitten henkimaailmassa kun tapaamme joskus kummankin sinne siirryttyä, sanon miehelleni että ähäkutti, mäpä tiesin… 😀 Kaikella rakkaudella tietty! ❤

Minä uskon myös, että ajatus on energiaa. Negatiiviset ajatukset ruokkivat mielestäni negatiivista energiaa, ja positiiviset positiivista. Joskus minäkin olen ollut juttunut negatiivisten ajatusten kehään. Pelko,  huoli, stressi, epäluulo, kateus, mustasukkaisuus, viha, katkeruus. Minusta ne kaikki ruokkivat itseään, ja kasvavat kuin lumipallo joka vierii lumivuoren seinämää pitkin ja kasvaa koko ajan. En sano, etteikö minulla yhä olisi negatiivisia ajatuksia. On niitä. Mutta koitan tietoisesti koko ajan päästä niistä eroon.

Miten sitten olen päässyt eroon pelosta ja huolesta, kun minulla on tasaisesti etenevä sairaus? Yksinkertaisesti niin, että en suostu pelkäämään tulevaa, enkä olemaan huolissani. Ajattelen, että otan vastaan kaiken mikä tulee, ja että sopeudun kaikeen siihen, mitä elämä minulle antaa. En vastustele tai kiukuttele vastaan. Tottakai toiminta-ja liikuntakyvyn heikkeneminen vie paljon. Mutta se myös tuo. Asioita joihin minulla ei todellakaan olisi aikaa, jos olisin terve, ja eläisin ruuhkavuosiani. Sopeudun, mukaudun kuin yksinäinen vesipisara joka yhtyy mereen. Olemalla sopeutumatta en saa mitään hyvää itselleni, ainoastaan katkeroidun. Haluan itselleni henkistä harmoniaa, ja sitä saan vain sopeutumalla elämään sellaisena kuin se on.

Kyllä täällä maan päällä on paljon sellaista jota en ymmärrä, ja jota ei voi hyväksyä millään. Siihen en nyt tässä puutu, vaan tarkastelen vain omaa elämääni.

Olen kuin taimi, joka keväällä pistää esiin mustasta maasta, ja kasvaa pikkuhiljaa täyteen kukoistukseensa. Minä olen oppinut paljon, mutta minulla on vielä paljon myös opittavaa. Kaiken sen otan vastaan nöyryydellä, ja rakkaudella.

Toivon, ettei kukaan muuttaisi tämän kirjoitukseni perusteella käsitystä minusta- en todellakaan tyrkytä elämänkatsomustani koskaan kenellekään. Vasta sitten yleensä alan ko. asioista puhua, jos joku alkaa itse puhua niistä ensin. Suon myöskin kaikille omat mielipiteensä, sekä elämänkatsomuksesta että kaikesta muustakin. En vältä olevani oikeassa, yhtään missään. Siihen ei ole minulla resursseja, eikä mielestäni kenelläkään muullakaan.

Kavahdan kaiken tämän vuoksi ihmisiä, jotka pitävät missä tahansa asiassa omaa mielipidettään ainoana oikeana. Minulla ei vaan ole sellaisen ihmisen kanssa mitään yhteistä. Siksi, ihan kaikella rakkaudella, vapautan itseni sellaisista ihmisistä.

Olen huomannut, että vedän puoleeni eniten itseni kanssa samankaltaisia persoonia. Siitä olen onnellinen. Minä olen onnistunut olemaan avoin, ja antamaan oikeasti todenmukaisen kuvan itsestäni.

Korostan vielä, etten ole mikään ”jeesusteleva uskovainen”, vaikka omalla tavallani uskonkin Jumalaan, sekä myös rukoilen. En lyö ketään raamatulla päähän. 😀

Tiedostan hyvin, että nämä ovat arkoja aiheita, ja otan tietoisen riskin kertomalla näistä ajatuksistani. Ne varmasti jakavat mielipiteitä. Mutta myös tuovat elämääni yhä lisää itseni kanssa samankaltaisia persoonia.

Elämä on mahdollisuus. ❤

20180426_172146.jpg

Hillittömän hyvä meikkausvideo sekä tukkakukkia

Tulin viikonloppuna kipeäksi, eikä loppua näy, siksi en ole tässä moneen päivään kirjoitellut blogiin, tavostani poiketen. Yskä, nuha, kurkkukipu, kuumetta tms. ja joka paikkaa koskee ja kolottaa. En tiedä onko tämä ihan flunssa vai influenssaa, jos ei tämän viikon aikana ala helpottaa, menen ensi maanantaina lääkäriin.

Etsiskelin tässä eräänä päivänä youtubesta meikkausvideoita, ja löysin yhden tosi hyvän, jonka haluan kanssanne jakaa! Siinä ei varsinaisesti puhuta Pin up-meikistä, mutta siinä on kuitenkin kissarajaukset sekä kirkkaan punainen huulipuna, joten se on Pin up-henkinen. 🙂 Niitähän löytyy paljonkin Youtubesta, mutta tässä parasta on se, että tässä toiselle puolelle kasvoista meikki on tehty oikeaoppisesti, toiselle puolelle yhdistetty kaikki ne meikkimokat joita jokainen on varmaan ainakin jossain vaiheessa elämäänsä tehnyt. Itse olen tehnyt niitä kaikkia, ja varsinkin Pin up-tyyli-innostukseni alkuaikoina. Muistan että erityisesti kissarajaukset minun oli pitkään  todella vaikea saada tarpeeksi ylös kärjestään, ne jäivät roikkumaan kuten videossa kasvojen oikealla puolella. Noita vinkkejä kun noudattaa sekä harjoittelee tarpeeksi monta kertaa, oppii varmasti meikin joka korostaa kasvojen parhaita puolia. Uskomatonta, miten iso ero onkaan videossa kasvojen eri puolilla!!

Pari kertaa olen tässä kipeänäkin jaksanut treenata oikeaoppista meikkiä, contouringeineen, concleareineen kaikkineen. Jos en olisi jaksanut, se olisi tarkoittanut että minulla olisi ollut 40 kuumetta, eikä ole ollut kuin 38 tienoilla, eli kyllähän tuossa kuumeessa jaksaa istua pöydän ääressä ja treenata silloin tällöin meikin tekoa ja poistaa se sitten samantien, parin foton jälkeen. Niitä kuvia en kuitenkaan vielä jaa, sillä niissä on päälläni aamutakki ja tukkani kuin mikrofonin tuulisuojus. 😀

Hiuskukkia olen tehnyt nyt sairastaessani oikeastaan aina kun olen vain jaksanut. Olen siirtynyt pääasiassa erilaisten asetelmien tekoon, mutta kyllä niitä simppelimpiäkin tulee laiskuuttaan välillä tehtyä, eli sellaisia joissa on vain yksi kukka. Vähemmän tosin enää, kuin aloittaessani parisen viikkoa sitten.

Tässä pieni osa lähipäivinä tekemistäni kukista. Eli olen tehnyt niitä PALJON. 😀

20180425_12560120180425_13090920180425_13031320180425_12564020180425_13131320180425_12544020180425_12533020180425_12593620180425_12525120180425_13002020180425_125106

Kävin eilen kokeilemassa pyörätuolia- saan kahden viikon päästä ikioman, terveyskeskuksen lainatuolin tilalle. Saman ajan sisällä pitäisi myös ratketa, saanko henkilökohtaisen avustajan. Kaiikkein suurin toimintakykyyn vaikuttava tekijä minulla on ollut lihasheikkous, joka paheni talven aikana ihan huomattavasti. Jää nähtäväksi parantaako kesän tulo yhtään vointia, yleensä se on kyllä parantanut. On tässä nytkin hyviä päiviä ollut, mutta paljon vähemmän kuin vaikka vielä vuosi sitten.

En tarvitse vielä pyörätuolia koko aikaa, vain huonoimpina päivinä kun en jaksa kävellä metriäkään enkä esim. käydä pakollisilla asioilla, ja lisäksi pidemmille reissuille, kuten vaikka Ikea, kauppakeskukset ja isot kirppikset jne. Kesällä olisi ihana päästä ainakin Suomenlinnaan ja Korkeasaareen, en minä niistä enää tolpillani selviäisi todellakaan, edes kepin ja polvi-sekä rannetukien kanssa, lihasvoimani ovat sen verran heikot jo.

Tuosta huolimatta olen ollut yllättävän hyvällä mielellä- osaan ajatella pyörätuolin käytön elämää helpottavana asiana, kuin että surisin sitä että ”joudun” käyttämään ajoittain pyörätuolia. Sehän mahdollistaa minulle asioita joita en ole pystynyt tekemään enää aikoihin. Vähät välitän säälivistä katseista ja kauhisteluista- istun tuolissani rinta rottingilla, victory rollseissani ja tyllihameessa jos siltä tuntuu- ja tietty ihan hillittömät platform-korkkarit jalassa, kun ei niillä tarvitse kävellä. 😀

Pirteää pikkulauantaita kaikille! 🙂

Hanskin stailauspäivä

Tänään oli Hannelen eli Hanskin stailauspäivä. Oli tosi hauska päivä, olin ihan innoissani kun sain tehdä lempijuttuani, ja lisäksi nauroimme välillä ihan mahat kippurassa. 🙂 Sovimme että otamme kesällä uusiksi, kun on kivempi kuvata vielä enemmän ulkona. Minulla oli melko paljon lihasheikkoutta, mutta vichy + merisuola+ c-vitamiini auttoi, sekä useat tauot ja säännöllinen syöminen. Tänään onkin yllättävän hyvä vointi!

Tässä Hanski ennen stailausta…

IMG_2331

…ja tässä jälkeen.
IMG_2371IMG_2452 (1)IMG_2344 (1)

IMG_2354

IMG_2385IMG_2391IMG_2397IMG_2473

Olipa kiva päivä! Jo maanantaina koittaa seuraava stailauspäivä, vuorossa Outi! Nyt on kaikki mehut poissa, olo on väsynyt mutta onnellinen. 🙂

Jos sinäkin haluat Hyvinkäälle stailattavakseni ja kuvattavakseni, ota ihmeessä yhteyttä!

Leopardia ja mietteitä elämästäni ja terveydestäni (tai sen puutteesta)

20180418_142815

Jouduin hankkimaan uudet farkut ( tai uudet käytetyt :)) kun vanhat olivat jotenkin kummallisesti kaapissa kutistuneet. Mutten ota siitä stressiä. 🙂

Toppi: Collectif Dolores top

Bolero: Queen of Darkness

Farkut: Collectif Rebel Kate

Leopardikengät : Seppälä Woman

Vyö: Vila

Hiuskukka itsetehty, muut  fb-tai muilta kirppiksiltä.

Hiuskukka-innostukseni ei ota laantuakseen edelleenkään, niitä tilee tasaiseen tahtiin koko ajan. 😀

20180416_221113.jpg

Tänään on taas hyvä vointi-kuinka ollakaan, sateisen ja matalapaineisen sään aikana oloni on ollut uupunut, särkyinen ja lihasheikkous on ollut todella voimakasta. Onneksi korkeapaine tuli vihdoin!

Ylihuomenna selviää saanko avustajan, pitäkää peukkuja! Kuvissa en käytä yleensä apuvälineitä, se saattaa hieman hämätä. Alan olla jo siinä kunnossa että käytän lyhyillä reissuilla keppiä tai rollaattoria ja usein myös ranne-ja polvitukia, pidemmillä reissuilla pyörätuolia. Lihasheikkouteni on nykyään niin voimakasta että uuvun jo vaikka ihan pelkästä apteekkireissusta niin että kotiuduttuani nukahdan lähes väkisin, ja makaan loppupäivän.

Tavallaan on alakuloinen olo kun kuntoni on mennyt näinkin nopeasti huonompaan. Mutta toisaalta, kyllä monä olen sen tiennyt että sairaus etenee, ja sopeudun kunnon huononemiseen kyllä ajan myötä. Minä ooen sitkeä tekoa kuin kissat-putoan aina jaloilleni!

Laittaudun fiftarilookiin paljon harvemmin kuin vaikka vielä vuosi sitten, ihan siksi koska se vie minulta nykyään  niin paljon voimia. En jaksa sen lisäksi juuri muuta tehdä kun olen laittautunut, korkeintaan käydä nopeasti asioilla. Kun käyn esim.kirppiksillä, en enää kykene laittautumaan, ei vaan riitä voimat. Kirppksillä käyn siis nykyään pääsääntöisesti naturellina tavallisissa vaatteissa. Minun pitäisi käyttää koko ajan pyörätuolia jo, mutta minä vaan sitkuttelen. Kyllä minä siinä ehdin vielä istua ihan tarpeeksi, kävelen niin kauan kuin pystyn. 🙂

Myös jos teen vaikka parikin kevyttä kotityötä, en jaksa enää muuta. Aina on jostain tingittävä. Ruokaa en enää viikolla jaksa laittaa useinkaan, sillä se vie koko päivän voimat. Pidemmillä reissuillakaan en pysty enää käymään, paitsi niin että minulla on pyörätuoli mukana ja joku sitä työntämässä koska en jaksa kelata sitä.

Tuntuu, että koska harrastan tyylijuttuja, moni välillä unohtaa että olen sairas. Vaikka olisinkin laittautunut, ja vaikka minulla ei kuvissa olisi apuvälineitä, olen silti sairas, ja sairaammaksi muutun hitaasti mutta varmasti. Laitan tuet ja otan kepin tai rollan usein käyttöön vasta kuvien oton jälkeen, koska väsähdän siitäkin. Tänään väsähdin jo kun olin isäni luona, mutta oli pakko vielä hoitaa pari asiaa.

Silti en ole katkera Luojalle. Tämä on minun elämäni, ja aion tehdä mitä pystyn, ja kehittää itseäni henkisesti koko ajan, virheeni myöntäen ja niistä oppien. En aio enää masentua, en vaan suostu. Edes sitten jos joskus joudun käyttämään pyörätuolia koko ajan. Tulen silloinkin tekemään kaikkeni sen eteen, jotta tuntisin elämäni olevan elämisen arvoista.

Stailauksia ja kuvauksiakaan en aio lopettaa vielä piiiitkään aikaan, teen niitä niin kauan kuin etusormi nousee. Perjantaina on seuraava stailaus. Olen todella innoissani! ❤

20180418_143041

Kuva on ptettu isäni asunnon lasitetulta parvekkeelta, voi että siellä oli jo lämmintä! Kesä on ihan pian täällä, se tuoksuu jo!! 😍

20180418_143241

 

Louhetar-bändimme uusi musavideo julkaistu!

No niin, nyt se sitten on julkaistu, Louhettaren uusin musavideo!

Tästä kotisivuillemme, siellä näkyy Uuden, Taikaa musavideomme lisäksi  myös ensimmäinen musavideomme Ajatusteni ääni.

https://louhetar.wordpress.com/musiikki/

Tästä fb-sivuillemme

https://www.facebook.com/louhetarmusic/

Kappale Taikaa ammentaa henkensä luonnon lumosta ja harmoniasta. Pehmeän blues-pohjainen poljento on höystetty soolo-osan jyhkeällä metalli-soundilla. Teksti on minun kirjoittamaani fantasialyriikkaa vuosituhannen alusta, jonka mieheni Teemu sävelsi 2015. Sovituksessa on merkittävä käden jälki kitaristi Antti Tolkin työllä. Rumpuja soittaa syksyllä 2017 kokoonpanoon liittynyt rumpali Pasi Rajala.

louhetar.jpg

 

Musiikkimme ei nyt tähän blogini muuhun tyyliin ihan istu, mutta on se mielestämme kuitenkin aika retrohenkistä soundimaailmaltaan. 🙂 Musiikkivideon kuvauksesta ja editoinnista vastasi Teemu, ja hän suunnitteli kuvauspaikat. Video kuvattiin osittain treenikämpällämme, Kiteellä Teemun vanhempien kotitilalla olevassa metsässä sekä läheisen järven, Puruveden jäällä. Minä vastasin omasta stailauksestani.

Käytän yleensä laulussani vibratoa, mutta tämä kappale ei sitä mielestäni jotenkin kaivannut.Pyrin siihen että ikäänkuin meneen kappaleeseen sisään ja eläydyn laulussani sen tunnelmaan. Näin lauluni ei kuulosta samalta joka biisissä, kun ei soittokaan kuulosta. 🙂

Koirat haukkuu, karavaani kulkee

Rehellisyyttä pidetään yleisesti positiivisena ominaisuutena. Ja sitä se toki on minunkin mielestäni, silloin kun siihen yhdistetään rakentavuus, hienotunteisuus ja hyvät käytöstavat.

Olen törmännyt muutamiin ihmisiin, jotka ovat unohtaneet yhdistää rehellisyyteensä nämä viimeksi mainitut. On olemassa ihmisiä, jotka kertovat avoimesti negatiivisia- täysin subjektiivisia- mielipiteitään ilman mitään suodatinta, välittämättä siitä miltä se tuntuu kuulijasta. Jos kuulija loukkaantuu, syyllistetään sanomalla että minähän olin vain rehellinen!

En sano että olen oikeassa, inhoan omien mielipiteiden pitämistä ainoina oikeina, ja vältän sitä kuin ruttoa. Mutta itse vältän loukkaamasta ihmisiä, edes rehellisyyden nimissä. Jos mielipiteeni on negatiivinen kun toinen sitä kysyy, en valehtele, vaan pyrin olemaan hienotunteinen. Esim. jos minulta kysytään vaikka että onko tämä mekko hyvä, ja se ei minusta ole, sanon että tuo väri on ihana ja sopii sinulle, mutta minusta toinen malli pukisi sinua paremmin. En sano, että tuohan on ihan hirveä. En käsitä miksi niin pitäisi sanoa, ja sitten ihmetellä kun toinen loukkaantuu. En myöskään koskaan arvostele negatiivisesti jos toinen ei kysy ja pyydä täysin rehellistä mielipidettäni. Silloinkin löydän jotain positiivista sen mielestäni kehitystä kaipaavan asian vastapainoksi.

En myöskään arvostele muita heidän valinnoistaan, vaikka itse ajattelisin toisin. Minulla on ystävinä ja kavereina ihmisiä joilla on paljon erilaisia näkemyksiä eri asioista- minä suon sen heille. Minä näen, että negatiivisten mielipiteidensä ylenmääräinen kertominen, sekä myöskin omien elämänvalintojensa parempana pitäminen ja toisten valintojen dissaaminen on tunneälyn puutetta. Esim. fiksu kasvissyöjä ei arvostele lihansyöjää ja ala luennoimaan tälle lihansyönnin haitoista. Tunneälykäs hoikka ihminen ei ala luennoimaan pullukalle ylipainon terveyshaitoista. Uusina vaatteensa ostava tunneälykäs ei ala luennoimaan kirppishullulle siitä miten hänestä on niin ällöttävää ostaa muiden käyttämiä vaatteita. Jne.

Vaikka suhtaudun lähtökohtaisesti kaikkiin ihmisiin positiivisesti, olen tullut aika araksi, sillä koskaan ei tiedä milloin näitä totuuden torvia sattuu eteen. Kaiken lisäksi he usein triggeröityvät, kun heille sanoo itse ihan prikulleen yhtä rehellisesti oman mielipiteensä. Joskus saatan tehdä niin- ihan kokeilumielessä. Tiedän, se ei ole hyvä piirre, tai minkäänlainen koston tapainenkaan. Lupaan pyrkiä siitä eroon. 🙂

Minusta henkisesti kehittynyt ihminen elää sovussa itsensä ja ulkomaailman kanssa. Hän rakastaa itseään ja muita ihmisiä, sekä myös kasveja ja eläimiä. Hän välttää olemasta töykeä tai verhoamasta negatiivisia, subjektiivisia mielipiteitään rehellisyyden vaatteisiin.

Onhan toki ihan selkeitä faktoja, että ei saa tappaa, varastaa tai muutenkaan p*rseillä. Mutta muuten minun puolestani muut saavat seisoa vaikka päällään. Ei minulla ole tarvetta kertoa -rehellisyyteen vedoten- että se on minusta tyhmää.

Korostan, etten pidä itseäni yhtään sen parempana kuin ketään muutakaan. Tämä on vain minun tapani elää, olla ja ajatella, ja olen huomannut, että vedän puoleeni juuri samankaltaisia ihmisiä. Pääosin ainakin. Siitä olen todella iloinen ja onnellinen. Niitä joita elämänvalintani ärsyttävät, kehotan deletoimaan minut heidän elämästään, sillä me olemme eri planeetoilta.

Minä olen minä, ja nyt vihdoin alan olla henkisesti siinä pisteessä, etten pidä itseäni maan matostakin vähäpätöisempänä olentona, ja kaikkia muita itseäni parempina. Olen tehnyt niin vuosikymmeniä. En enää. Olen huomannut, että minähän osan ihan mitä vaan, kun vain haluan oppia! Työkyvyttömyys-niin uskomatomalta kuin se ehkä tuntuukin- paransi itsetuntoani.Minulla ei ollut yksinkertaisesti aikaa aiemmin alkaa tehdä asioita joita todella rakastan- nyt on. Minusta on kuoriutunut nainen, joka ei olemuksellaan enää pyytele anteeksi olemassaoloaan. En siksi että olen invalidi, en siksi etten ole korkeasti koulutettu tai ettei minulla ole varaa ostaa kalliita vaatteita tai tavaroita. Tai en edes siksi että tällä hetkellä painoindeksini huitelee lähellä 27:mää.

Vaikka minulla on joka päivä koviakin kipuja sekä väsymystä ja lihasheikkoutta, olen nyt onnellisempi kuin koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä. Minulla on rakastava, ihana aviomies, aivan ihana poika, ihania ystäviä ja harrastuksia. Ja ehkä pikkiriikkinen yrityskin jossain vaiheessa.

Aina  se on niin, että mitä vain teetkin näkyvästi, se voi joitakin ärsyttää. Sanon itselleni sanomasta päästyäni, että en välitä. En enää. Olen onnellinen juuri tällaisena, tässä ja nyt. Koirat haukkuu, karavaani kulkee.

Sorry ihanaiset, oli pakko avautua. Mutta nyt on taas kevyempi mieli. ❤

 

Kirsikkakuvioinen tunika HM:llä ja lisää hiuskukkia

 

 

20180413_134608

Ylläni on tänään ihan HM:ltä hankittu kirsikkatunika-tämä oli mekon nimellä mutta ainakin 168 cm pitkälle mielestäni liian lyhyt mekoksi. Mutta menee hyvin kapeiden housujen kanssa. Nekin ovat HM:ltä ja ovat myös fiftarityyliset korkeinr vyötäröineen.

Kuten olen ennenkin kertonut, mm. 50-luku on nyt muodissa! Se meinaa sitä että niitä saa edullisemmin kuin alan kaupoista. Tietty ketjukauppojen vaatteissa mallit ovat nykyaikaisempia kuin vintagetyylisiä vaatteita myyvissä liikkeissä. Minuahan se ei haittaa, sillä entisenä muotitietoisena minulle käy hyvin eri aikakausien miksaukset, kuten joku en ehkä tyylistäni jo huomannutkin.

20180413_134523

Nahkarotsi on kirppikseltä ja kengät tutulta ostetut, Bronx-merkkiset-yhdet lempisaappaistani ehdottomasti!

20180413_134642

Olen niiiin iloinen kun on kevät, aurinko paistaa ja kesä jo lähes nurkn takana! Meilläpäin on vielä suht paljon lunta, kun emme ihan rannikolla asu, mutta eiköhän tilanne muutu parin viikon sisällä.

20180413_101457

Kukkaa on taas pukannut! Täytyy käydä ostamassa lisää noita ihani valkoisia ruusuja! 😍😍😍

20180413_135230.jpg

Edessä on lapsiviikonloppu ja vointini on suht hyvä. Siinä on jo aiheita hyväntuulisuuteen-keväisen sään lisäksi. 🙂

Kissamekko ja hiuskukkia

20180412_123716

Tänään on pitkästä aikaa suht hyvä vointi! Tyttöjen ilta veti moneksi päivää lihasvoimat nollille ja teki polvet niin kipeiksi että pääsin kävelemään vain hyvin hitaasti kyynärsauvan kanssa. Mutta sen hinnan maksoin mielelläni, aivan ihanasta illasta ja tanssimisesta. 🙂

En ole laittautunut lauantain jälkeen kuin vasta nyt. Kevään kunniaksi laitoin uuden kissamekkoni-en vielä jokin aika sitten olisi kehdannut pitää näin nuorekasta mekkoa, mutta päätin että annan piutpaut keski-ikäisyydelleni enkä pyri vanhenemaan tyylikkäästi, vaan omana itsenäni, aina pilke silmäkulmassa. Ja sitä pilkettä tässä mekossa on, jos missä. Neuletakki vielä päällä, tuskin maltan odottaa aikaa kun voin jättää sen välistä pois!

20180412_12380920180412_123629

Minä sitten koukutuin totaalisesti hiuskukkien tekoon! Niitä on tullut niin paljon että ei enää mahtunut minnekään. Pistin sitten osan kiertoon, mutta niitä tulee kuitenkin lisää koko ajan. Tässä joitakin kukkiani. Tiedoksi, että hiuskukkien teko on helppoa ja kivaa mutta myös erittäin koukuttavaa! 😂

20180411_21075820180411_21081620180412_10471420180412_13050020180411_21073920180412_13042920180411_210704

Toiveikasta torstaita kaikille!! ❤

 

Tyttöjen ilta!

Viime lauantaina oli pitkään ja hartaasti odottamani tyttöjen ilta. ❤ Paikalla oli kuusi ystävääni. Aluksi Katja piti Aloe Vera-tuote-esittelyn, sitten katselimme Tanjan myymiä Oriflame-tuotteita. Seuraavaksi söimme kinkku- sekä pinaatti-fetapiirakkaa salaatin ja patongin kanssa, jälkkäriksi raparperi -ja omenapiirakkaa sekä juustoja, suolakeksejä, hedelmiä, sipsejä, karkkeja yms. Palan painikkeena oli puna-ja valkoviiniä sekä loppuillasta muutakin. 😀

20180409_080538blogi11
Ylläni oli fb-kirppikseltä hankkimani mekko josta suureksi yllätyksekseni löytyi minun itseni kuva! Tosin lihastreenin sekä 10 kg laihdutuksen jälkeen. 😀

blogi20.jpg

Meidän juhlissamme on aina karaokea!! 🙂

blogi21.jpg

Illan mittaan kuulimme myös hienoa kuorolaulua. 😀

blogi13

blogi15

Sädekin oli menossa mukana, ilman muuta, kun kerran tyttöjen ilta oli!

blogi16

Ensin vähän hymyä….

blogi2

Ja sitten jotain muuta 😀

blogi3

Otin myös yksityiskuvia, tässä  Tanja ja ihana poodle- kampaus.

blogi4

Teimme Tanjan kanssa Katjalle pika- pin up-stailauksen ja kävimme hieman läpi poseerausjuttuja. Katja osasikin samantien! ❤ Katja tulee luokseni myöhemmin vähän perinpohjaisempaan stailaukseen ja kuvauksiin, ajan kanssa tehtyihin.

blogi6

Ihana seilori 😍

blogi8
Jenni ❤

blogi10
Ja olihan minunkin pakko vähän poseerata! 😀

Blogi1

Oli kyllä aivan mahtava ilta, saimme nauraa mahat kippurassa, ja kaikki tulivat keskenään toimeen. Ihan kaikki ystäväni eivät paikalle valitettavasti päässeet, mutta sitten toisella kertaa! Sunnuntai menikin sitten pitkälti lepäilyn merkeissä, oli hieman väsähtänyt olo, ja polvet olivat megakipeät ja arbuusin kokoiset. Syy polvien tilaan löytyy aika pitkälti seuraavista kuvista…

blogi23
Eli pakkohan minun oli esittää nuoruusvuosieni bravuurinumero, Scooterin Fire! 😀 Vauhti oli ehkä vajaa puolet entisestään, mutta kyllä oli kivaa! ❤

blogi22

Eilinen meni vielä aika pitkälti lepäillessä.

Illalla tein ensimmäiset hiuskukkani ikinä! Olin jo jonkin aikaa miettinyt, että alan tehdä niitä itse. Ihan ekat kolme olivat aika alkeellisia, ja kaksi niistä menikin tänään purkuun. Tänään sitten tein nämä. Nyt olen ihan koukussa, tuo on kyllä tosi kivaa puuhaa!!

20180410_211628.jpg