Blogini yksivuotiskatsaus

Blogini täytti hiljattain vuoden!.Aika on mennyt todella nopeasti! Voin sanoa että blogin aloitus muutti koko elämäni.

Pian blogin aloittamisen jälkeen liityin fiftariharrastajat-ryhmään sekä aloin ostaa, ja myöhemmin myös myydä Facebookin Pin up-kirppiksillä. Näistä fb-ryhmistä olen saanut monta uutta ystävää! ❤

Pari kuukautta blogin aloittamisen jälkeen lähetin hakemuksen Miss Garage Girl-kilpailuun- ja pääsin finaaliin, 12 muun joukossa, noin 200 hakijan joukosta. Kilpailu oli ikimuistoinen, vaikka olikin minulle fyysisesti todella rankka. Kilpailu oli minulle ainutlaatuinen kokemus, sillä enää minusta ei terveyteni puolesta kyllä ole kisoihin osallistumaan. Siksi juuri hainkin kisaan, kun olin melko varma, etten enää kykenisi vastaavaan- kävelemään lavalla korkkarit jalassa. 😀

fb_img_1501439443922

On ollut aivan mahtavaa nähdä, miten pikkuhiljaa lukijamäärät ovat kasvaneet. On ollut myös aivan ihanaa, kun esim. erilaisissa tapahtumissa naiset ovat tulleet moikkaamaan tyyliin ”Moi Susanne, luen blogiasi.” Täällä kotona kun yksin kököttää ja kirjoittaa mitä mieli juolahtaa, tuntuu tavallaan käsittämättömältä, että joku oikeasti lukee juttujani. 😀 En tiedä toisaalta, miksi kirjoitin noin väheksyvästi itsestäni. Minulla on vaan sellainen tapa, oisko se sitten sitä ns. suomalaista vaatimattomuutta että eihän minun juttuni mitään ihmeellisiä ole, pelkkää jonninjoutavaa höpinää. 😀

Olisi pitänyt aloittaa tämä harrastus jo paljon aiemmin! Tosin olin nuorempana aika arka, olisin vajonnut häpeästä maan alle jos joku olisi vilkaissutkin tyyliäni, puhumattakaan tuijottamisesta. Nyt minua ei enää haittaa jos minua tuijotetaan kun päälläni on vintagehenkiset vaatteet, se vielä haittaa, jos joku tuijottaa kun istun pyörätuolissa. Uskon että pääsen ajan myötä siitäkin tunteesta.

Kaikkein luetuin postaukseni on Linna-Cruising-postaus viime kesältä. Se oli nimittäin Linna-Cruisingin Fb-sivuilla, en vaan tiedä miten se sinne päätyi. 😀

Viime vuoden loppupuolella keksin, että voisin kokeilla laittaa Pin up-lookin jollekin muulle kuin itselleni. Siitä se ajatus sitten lähti, ja aloin tekemään Pin up-Stailauksia ja kuvauksia aina silloin tällöin. En ole vielä pitkään aikaan mikään pro, mutta opin koko ajan lisää. Myönnän, että vanupuikkoja vielä kuluu kun teen kissarajauksia, teinpä ne sitten itselleni tai jollekin muulle. 😀

Nyt kun en enää pysty käymään kodin ulkopuolella töissä, niin ehkäpä Pin up-stailausten ja -kuvausten, sekä kuvausvaatteiden, kenkien ja -asusteiden myynnin ympärille voisi jossain vaheessa perustaa jonkinlaisen pikkiriikkisen firmankin. 🙂 Osaamistani pitää vielä päivittää, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta oppimisen lisäksi olen aikeissa pyytää eri alojen ammattilaisia pitämään minulle esim. päivän kestäviä intensiivikursseja, minä kun en pysty terveydentilani takia enää sitoutumaan mihinkään säännölliseen opiskeluun.

Blogini aloittaminen on siis tuonut elämääni ihan valtavasti kaikkea ihanaa! Veikkaanpa että ilman sitä olisin masentuneena ja turhautuneena kotona, enkä tuntisi täältä meidän nykyisestä asuinkaupungistamme juuri ketään edelleenkään vaikka kaksi vuotta kohta olemme täällä asuneet- missä minä olisin voinut ilman blogiani kehenkään tutustua, en missään.

Blogini on tavallaan, nyt sairaseläkkeellä mahdollistanut minulle kutsumukseni toteuttamisen, eli stailauksen, kuvausten suunnittelun ja kuvauksen- sitä olen itsekseni tehnyt teinistä saakka-stailannut itseni ja valokuvannut myös. Minulla on pari kansiota kuvia itsestäni- ei siksi että olisin niin itserakas, vaan nimenomaan tyylikuvia, ajalta ennen tietokoneita, digikameroita ja kamerakännyköitä.

Tässä reilussa vuodessa olen myös kasvanut henkisesti todella palon. Kuten olen aiemminkin kertonut, minun elämäni tarkoitus on kehittää itseäni henkisesti. Minusta on vuodessa tullut epäitsekkäämpi, valoisampi ja samalla itsetuntoni on parantunut roimasti. Terveyden jatkuvan heikkenemisen aiheuttamat mielialan laskut ovat olleet lähinnä satunnaisia, niin että huonoimpina päivinä on saattanut olla masentunut olo, ei sen enempää.

Ai niin, viimeisenä muttei todellakaan vähäisinpänä, olenhan minä tämän viimeisen vuoden aikana mennyt naimisiinkin. 😀

Kaiken kaikkiaan, olen noussut kuin kukan taimi maasta. Jonain kaunina päivänä kasvan täyteen kukoistukseeni. ❤

Tässä kuva ystäväni auton kanssa. Omaa jenkkiä tekisi niiiin mieli mutta kun on rintamamiestalo niin sen tietää minne kaikki rahat menee, mitä tulee. 😂

20180426_180039.jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s