Leopardia ja mietteitä elämästäni ja terveydestäni (tai sen puutteesta)

20180418_142815

Jouduin hankkimaan uudet farkut ( tai uudet käytetyt :)) kun vanhat olivat jotenkin kummallisesti kaapissa kutistuneet. Mutten ota siitä stressiä. 🙂

Toppi: Collectif Dolores top

Bolero: Queen of Darkness

Farkut: Collectif Rebel Kate

Leopardikengät : Seppälä Woman

Vyö: Vila

Hiuskukka itsetehty, muut  fb-tai muilta kirppiksiltä.

Hiuskukka-innostukseni ei ota laantuakseen edelleenkään, niitä tilee tasaiseen tahtiin koko ajan. 😀

20180416_221113.jpg

Tänään on taas hyvä vointi-kuinka ollakaan, sateisen ja matalapaineisen sään aikana oloni on ollut uupunut, särkyinen ja lihasheikkous on ollut todella voimakasta. Onneksi korkeapaine tuli vihdoin!

Ylihuomenna selviää saanko avustajan, pitäkää peukkuja! Kuvissa en käytä yleensä apuvälineitä, se saattaa hieman hämätä. Alan olla jo siinä kunnossa että käytän lyhyillä reissuilla keppiä tai rollaattoria ja usein myös ranne-ja polvitukia, pidemmillä reissuilla pyörätuolia. Lihasheikkouteni on nykyään niin voimakasta että uuvun jo vaikka ihan pelkästä apteekkireissusta niin että kotiuduttuani nukahdan lähes väkisin, ja makaan loppupäivän.

Tavallaan on alakuloinen olo kun kuntoni on mennyt näinkin nopeasti huonompaan. Mutta toisaalta, kyllä monä olen sen tiennyt että sairaus etenee, ja sopeudun kunnon huononemiseen kyllä ajan myötä. Minä ooen sitkeä tekoa kuin kissat-putoan aina jaloilleni!

Laittaudun fiftarilookiin paljon harvemmin kuin vaikka vielä vuosi sitten, ihan siksi koska se vie minulta nykyään  niin paljon voimia. En jaksa sen lisäksi juuri muuta tehdä kun olen laittautunut, korkeintaan käydä nopeasti asioilla. Kun käyn esim.kirppiksillä, en enää kykene laittautumaan, ei vaan riitä voimat. Kirppksillä käyn siis nykyään pääsääntöisesti naturellina tavallisissa vaatteissa. Minun pitäisi käyttää koko ajan pyörätuolia jo, mutta minä vaan sitkuttelen. Kyllä minä siinä ehdin vielä istua ihan tarpeeksi, kävelen niin kauan kuin pystyn. 🙂

Myös jos teen vaikka parikin kevyttä kotityötä, en jaksa enää muuta. Aina on jostain tingittävä. Ruokaa en enää viikolla jaksa laittaa useinkaan, sillä se vie koko päivän voimat. Pidemmillä reissuillakaan en pysty enää käymään, paitsi niin että minulla on pyörätuoli mukana ja joku sitä työntämässä koska en jaksa kelata sitä.

Tuntuu, että koska harrastan tyylijuttuja, moni välillä unohtaa että olen sairas. Vaikka olisinkin laittautunut, ja vaikka minulla ei kuvissa olisi apuvälineitä, olen silti sairas, ja sairaammaksi muutun hitaasti mutta varmasti. Laitan tuet ja otan kepin tai rollan usein käyttöön vasta kuvien oton jälkeen, koska väsähdän siitäkin. Tänään väsähdin jo kun olin isäni luona, mutta oli pakko vielä hoitaa pari asiaa.

Silti en ole katkera Luojalle. Tämä on minun elämäni, ja aion tehdä mitä pystyn, ja kehittää itseäni henkisesti koko ajan, virheeni myöntäen ja niistä oppien. En aio enää masentua, en vaan suostu. Edes sitten jos joskus joudun käyttämään pyörätuolia koko ajan. Tulen silloinkin tekemään kaikkeni sen eteen, jotta tuntisin elämäni olevan elämisen arvoista.

Stailauksia ja kuvauksiakaan en aio lopettaa vielä piiiitkään aikaan, teen niitä niin kauan kuin etusormi nousee. Perjantaina on seuraava stailaus. Olen todella innoissani! ❤

20180418_143041

Kuva on ptettu isäni asunnon lasitetulta parvekkeelta, voi että siellä oli jo lämmintä! Kesä on ihan pian täällä, se tuoksuu jo!! 😍

20180418_143241

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s