Pitkästä aikaa posekuvia!

Jee! Tänään oli toinen päivä 1,5 viikkoon, kun oli edes aavistus energiaa. En ole jaksanut tehdä tänään kuitenkaan muuta kuin muutaman hiuskukan, ja tehdä suht nopean meikin, laittaa hiukset ponnarille ja kääntää otsatukan, sekä olla miehen kuvattavana meidän pihalla noin 10 min. Sen jälkeen oli pakko lopettaa koska voimani menivät kokonaan. Sen jälkeen en ole jaksanut kuin maata.

Mutta ette usko miten voimaannuttavaa oli, kun sai meikata, laittaa mekon päälle ja poseerata uudessa mekossa! ❤

IMG_3245
Mekko: Collectif Dolores Pencil Dress
Korut: Kirppis
Hiuskukka omatekemä

IMG_3235
Minulla on edelleen erittäin heikko vointi- enää tällä viikolla ei ole ollut juurikaan kipuja, mutta ihan valtava uupumus ja lihasheikkous. Meikkaaminen ja hiustenlaitto oli todella vaikeaa, kun kädet menivät hapoille noin minuutissa. Puristusvoimani on tänään uskoakseni ehkä 4-5 kg. Mutta eilen sitä ei ollut käytännössä ollenkaan. En ole tämän äkillisen voinnin heikkenemisen jälkeen kävellä edes kotona enää ilman kyynärsauvaa juurikaan, ellen ole levännyt vähintään tuntia sitä ennen.

Eilen olimme avustajani kanssa kauppakeskuksessa asioilla. Enää en kriiseile pyörätuolissa istumisesta. Minulla ei ole kertakaikkiaan tällä hetkellä muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua, koska muuten olisin täysin kotini vanki. Yksin en ole jaksanut käydä missään. Sopivaan aikaan sain kyllä avustajan! Siinä on nainen paikallaan, olen onnekas että sain niin hyvän avustajan! ❤

Avustajatunnit eivät vain riitä yhtään mihinkään. Olin paljon paremmassa kunnossa, kun hain avustajaa. Olenkin hakenut lisää tunteja, uskon ja toivon että saan.

IMG_3247
Olen saanut sisäisen prosessointini valmiiksi, ja nyt, 11 päivää kuntoni äkillisestä, jyrkästä heikkenemisestä aiheutunut täysin uusi tapa elää on osa minua. Toivon sydämestäni että tämä vaihe on ohimenevä, ja onneksi EDS:ssä nämä heikot kaudet usein ovatkin. Ei tietty aina. Mutta en mieti sitä.

En ole enää tippaakaan masentunut. Kuuntelen äänikirjoja sohvalla, puutarhakeinussa tai sängyssä lepäillen. En jaksa pidellä kirjaa käsissäni niin haimme eilen avustajan kanssa minulle Celia-äänikirjaston jäsenyyden. Sain viime viikolla puhelinoperaattoriltani lahjaksi vapaavalintaisen äänikirjan. Se oli ensimmäiseni, Jo Nesbøn Isänsä poika. Oli muuten loistava, suosittelen lämpimästi! Seuraava oli Jo Nesbøn Lepakkomies. Nyt minulla on menossa Dan Koontzin Näkijä.

Usein äänikirjaa kuunnellessani teen hiuskukkia tai ihan vasn löhöän. Lisäksi puhun paljon puhelimessa ystävieni kanssa. Joskus teen jotain ihan kevyen kevyttä kotiaskaretta kun jaksan, varsinkin aamuisin aamupalan jälkeen. Vaikka se olisi vain pyykkien laittoa koneeseen ja koneen päälle laittamista, parin roskan lattian lakaisemista tai keittiön pöydän pyyhkimistä, olen tyytyväinen. Osaan nyt olla armollinen itselleni.

Pyörätuolissa istuessani katseet eivät häiritse minua enää, en edes huomaa niitä, sillä ei ole väliä.  Olen todella onnellinen ihanasta avustajastani. Edessä on kivoja retkiä eri paikkoihin, ja vaikka mitä kivaa hänen kanssaan vielä tänä kesänä. Pystyn tavallaan liikkumaan enemmän kuin pitkiin aikoihin.

IMG_3259

IMG_3233
Tämä voi kuulostaa käsittämättömältä. Mutta muutaman päivän ajan olen tuntenut itseni suunnilleen onnellisemmaksi kuin koskaan, tilastani huolimatta. Kuulen linnunlaulun, näen auringonpaisteen, Minä tunnen, minä elän. Tuntien joka solullani. Olen täydellisessä kosketuksessa sieluuni. Olen vihdoin armahtanut itseäni. ❤

IMG_3236

IMG_3255

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s