Onnellinen jänis

Välillä minusta tuntuu, että kaikkialta tulvii ihan liikaa negatiivisuutta. Kun liikkuu kaupungilla, saa olla koko ajan varuillaan, ettei tee mitään väärin ja joudu jonkun negatiivisen purkauksen kohteeksi. Ihmiset ovat usein kylmiä muille paitsi omaisilleen. Olisiko kohteliaat käytöstavat liikaa? Monelle tuntuvat olevan. Minä en osaa, en vain osaa olla välittämättä siitä. Haluaisin kyllä.

Minusta tuntuu, että mitä  enemmän ikää tulee lisää, sen enemmän viihdyn yksikseni, tai läheisteni parissa. Ihmisten, joiden kanssa minulla on oikeasti hyvä olla. Olen niin onnellinen, että olen löytänyt ympärilleni ihania, aitoja ihmisiä. Ei täydellisiä, mutta suurisydämisiä ihmisiä, jotka osaavat asettua toisen asemaan.

En voi enää katsoa teeveestä juuri muuta kuin dokkareita. Kaikkialta tulviva pahuus ja negatiivisuus tuntuu niin pahalta. En tiedä onko se sama kuin jos olisi jänis joka pistää päänsä pensaaseen. Saattaa olla että olenkin jänis. Mutta onnellinen jänis.

Opettelen edelleen itseni suojausta henkisesti, sekä sisäistä ohjausta. Suurimmaksi osaksi olen melko positiivinen ja tasapainoinen, varsinkin kun sairauteni eivät synkistä liikaa mieltäni. Silti minun on hyvä olla täällä maalla, luonnon rauhassa, istua pihalla ja kuunnella lintujen laulua. Omassa pienessä maailmassani, jossa ovat vain minä ja läheiseni.

Joskus pelkään avata aamulla silmäni, kun en tiedä mitä tulee tapahtumaan. Pelkään joskus myös olla onnellinen. Tuntuu, että jos olen liian onnellinen, pian tulee jotain ikävää joka lannistaa minut.

Ekstroverttinä tykkään tavata uusia ihmisiä. Mutta vain sellaisia, joista olen ensin, esim.fb:ssä viesteillessä vaistonnut että he ovat takuuvarmasti mukavia. Minä stailaankin vain mukavia ihmisiä. Nyt kun enää tee töitä kodin ulkopuolella, saan valita asikkaani. Esim.vaatekaupassa työskennellessäni se ei ollut mahdollista.

Minä pelkään kaikenlaisia yhteenottoja. Nuorempana olin temperamenttinen ja suutuin herkästi. En enää. Jos painotan mieleni, kirjoitan ja kerron ajatukseni mahdollisimman pehmeästi ja välttäen hyökkäävyyttä ja syyllistämistä. Sitten keskustelen asianomaisen kanssa, usein itken silloinkin vaikka toinen ei olisikaan vihainen. Tuntuu niin pahalta sanoa mitään vähääkään negatiivista. Usein päädynkin patoamaan asiat sisälleni koska pelkään ottaa asioita esille. Siitä tavasta olen opettelemassa pois, ja olen aika hyvin oppinutkin.

Olen ekstrovertti erityisherkkä, ja sekä  sangviinikko että melankolikko. Lisäksi elämyshakuinen. Kaikki samassa paketissa. Siitä pitäisi sitten repiä huumoria. Ja usein revinkin.😂

Suurimmaksi osaksi kyllä viihdyn omassa, raihnaisessa kropassani, muurahaispesän kaltaisen pääni kanssa. Pään joka prosessoi ja vatvoo kaikki, pienetkin asiat syvällisesti.

Suuriin ihmisjoukkoihin en enää kaipaa. Massatapahtumat ja festarit ovat minulle kauhistus. Kärsin metelistä ja informaatiotulvasta. Se kuormittaa minua. Mieluummin olen kotonani kuuntelemassa lempimusiikkiani, rakkaideni kanssa. Tai löhämässä retro-puutarhakeinussamme . Tai makaamassa viltillä ja katselemassa pilvistä muodostuvia kuvioita.

Kyllä minä aina välillä pääni sieltä pensaasta otan.

afterglow avian backlit birds

Photo by luizclas on Pexels.com

 

2 kommenttia artikkeliin ”Onnellinen jänis

  1. Tunnistin kyllä itseni tästä 😁 ja jäniskin vielä.. Ei se aina ole helppoa kun tuntee kaiken niin vahvasti, hyvät kuin huonotkin..
    ” Olen ekstrovertti erityisherkkä, ja sekä sangviinikko että melankolikko. Lisäksi elämyshakuinen. Kaikki samassa paketissa. Siitä pitäisi sitten repiä huumoria. Ja usein revinkin.😂”

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s