Loman loppu ja hiuskukkia syyskesän sävyissä

20180728_210105

Nämä kuvat ovat lauantai-illalta, jonka vietimme mökin rantaterassilla auringon helliessä meitä. Rantaterassia tulee ikävä, mutta onneksi kesä ei vielä ole ohi, pääsemme sinne vielä tämän kesän aikana, jos säät vaan sallivat. Ja se on tänä kesänä enemmän kuin todennäköistä.

Teemulla on lomaa vielä tämä viikko, jonka hän viettää aika pitkälti talomme terassiremontin parissa. Muistutan kuitenkin häntä aina välillä lomailusta ja lepäämisestäkin. Mutta varmaan jo ensi viikoksi saamme terassiin lattian, niin pääsemme grillaamaan.

Mökin varastosta löytyi leipäkivi kuten Marikilla ja Esalla-pakko kokeilla sillä pizzan tekoa kaasugrillillä! Oli kyllä yksi parhaista syömistäni pizzoista ikinä!

Teemu ja Valo rantaterassilla ❤

20180728_193819

Siniset drinkit auringon hehkussa. Melkein kuin siniset enkelit, jotka olivat in 90-luvulla kun olin nuori. 🙂

20180728_192752

Lauantaina päivällä minulla oli väsynyt olo, enkä jaksanut lähteä muiden mukana n. 50 kilometrin veneretkelle. Veneen tärinä käy aina voimilleni ja uuvuttaa minun EDS-kehoni aika tehokkaasti. Retken sijasta jäin mökille tekemään pitkästä aikaa hiuskukkia ja kuuntelemaan äänikirjaa. ( Pierre Lemaitre: Verihäät)

20180728_123952

Ostin ennen lomaa ison kasan pikkuruisia sekä vähän isompia hedelmiä ja marjoja, ajattelin kokeilla mitä niistä saa aikaan. Ja saihan niistä vaikka mitä! Halusin tehdä nimenomaan loppukesää ja sadonkorjuuta henkiviä hiuskoristeita lämpimine värisävyineen. Tällaisia niistä tuli. Näitä täytyy ehdottomasti tehdä lisää!

20180728_12402120180728_12355820180728_12414420180728_12371720180728_12411320180728_124047

Vointini oli koko loman ajan tosi hyvä, ainoastaan ihan loppuvaiheessa oli väsymystä ja hieman lihas-ja nivelkipuja, joita en kuitenkaan joutunut lääkitsemään, ne menivät ohitse nukkuessani.

Kyllähän voinnin heikkeneminen saattaa taas olla edessä, kuten aina syksyn lähestyessä, nimenomaan EDS:n osalta. Mutta sitä en mieti nyt vielä, vaan elän täysillä tehden asioista joista pidän. Koitan muistaa, että pelko ei tee mitään muuta kuin vie elämänilolta pohjan, ja tuntuu jatkuvalta painolastilta harteilla. Vielä on kesää jäljellä, erästä suht klahnutettua kappaletta siteeratakseni. 🙂

Haluaisitko muuten luokseni Hyvinkäälle stailattavaksi ja kuvattavaksi elo-syyskuussa, sikäli mikäli vointini sallii? Jos haluat, ota yhteyttä!

Tarmokasta viikon alkua kaikille! 😍

Ystävien mökillä sekä Tina-caprit

20180725_173759

Vietimme ihanan vuorokauden Marikin ja Esan mökillä. Se sijaitsee vain 30 km päässä mieheni vanhempien mökiltä sekä talolta, Kiteellä sekin. Se oli silkkaa sattumaa että heillä sattui olemaan mökki samoilla suunnilla- tutuistuimme Marikin kanssa facebookissa, EDS-vertaistukiryhmässä. Tapasimme ekaa kertaa livenä heidän mökillään -15 ja meillä synkkasi heti! Ystävystyimme välittömästi, ja nyt Marikki on hyvä ja tärkeä ystäväni. ❤ Ystävä, joka ymmärtää täysin sairauteni mukanaantuomat haasteet ja ketutukset sekä myls toisinpäin. Vertaistuki on kaikkein paras tuki!

Esa loihti meille taas, kuten yleensä, suussasulavia grilliherkkuja. Keskiviikkona söimme Wokissa paistettua perunaa, nautaa, kanaa sekä erilaisia salaatteja. Kyllä oli hyvää!

20180725_214950

Keskiviikko-ilta kului rattoisasti musisoiden- soittimina olivat koskettimet sekä myöhemmin myös akustinen kitara.

FB_IMG_1532692281482.jpg

Lisäksi lauloimme tietenkin karaokea Singalla. Suosittelen Singaa kaikille laulamisesta pitäville! Se maksaa noin kympin kuussa. Sitä voi laulaa ilman mikkiä tai sitten mikin kanssa, johon tarvii myös kaiuttimet sekä pikkumikserin. Halvinta on ladata se kännykkään, jolloin riittävät kuulokkeet, joista kuulee oman äänensä. Se on kaikkein helpoin tapa. Singassa on kymmeniä tuhansia kappaleita, se on ikäänkuin ”karaoken Spotify.”

Torstaina söimme grillissä leipäkivelllä valmistettua pizzaa, joka oli parasta ikinä syömääni pizzaa, Ko.kivi meidänkin pitää kyllä hankkia!

20180726_141226.jpg

Eilen illalla palasimme tänne mieheni vanhempien mökille, Puruveden rannalle.
20180727_082028.jpg

20180719_15362120180719_153652

Sunnuntaina lähdemme kotiin. Miehelläni on lomaa 5.8 eli ensimmäiseen hääpäiväämme asti, mutta lähdemme jo viikkoa aiemmin kotiin, että mies saa jatkettua terassin tekoa. Siiinä on lattian teko jo hyvässä vauhdissa. Kun terassi valmistuu, pidämme terassin avajaiset. Niitä odotellessa! 🙂

Aioi niin, ostin Savonlinnan Wannabesta ihanat Hell Bunnyn Tina-caprit! Kerrankin housut, jotka mahtuvat paksureitiselle ilman että vyötärö jää liian löysäksi!

Caprit joustavat mitoistaan noin 5-7 cm. Itse otin M-koon -vyötäröni on 81 cm ja lantioni 100 cm, olivat prikulleen sopivat, vaikka yleensä käytän L-kokoa.

Tässä tietoja Tina-capreista:

-Joustavat, tyköistuvat caprit

* Edessä muotoilevat sisäänotot

* V-muotoinen halkio takana lahkeissa

* Vetoketju keskellä takasaumassa

* Materiaali 75% rayon, 22% nylon, 3% elastania

Väreinä musta:

Tina Caprit Wannabe.jpg

Linkki mustiin capreihin:

https://www.wannabe.fi/fi/tuote/3535643

Punainen:

punaiset caprit

Linkki punaisiin Tina-capreihin:

https://www.wannabe.fi/fi/tuote/3797968

Sekä tummansininen:

siniset caprit.jpg

Linkki tummansinisiin Tina-capreihin:

https://www.wannabe.fi/fi/tuote/3828498

Nyt tämän päivän sekä huomisen aiomme ihan vaan rentoutua, uiden sekä aurinkoa ottaen, suunnittelematta mitään sen kummemmin. Meillä onkin muuten ollut nyt aika ohjelmantäytteinen pariviikkoinen.

received_10156033384589221.jpeg

Muistakaahan Susannen Hiuskukat- fb-ryhmäni, siellä on juuri suuri kesäale joka kestää vain sunnuntaihin 29.7 asti!!!

https://www.facebook.com/groups/320630945140177/

Ihanaa kesäistä perjantaita! ❤

20180727_133137.jpg

Ihana mökkiviikonloppu ystävien kanssa

Olipa kerrassaan ihana viikonloppu ystävien kanssa mökillä! Grillasimme, uimme, biletimme, pelasimme pelejä ja eilen muut kävivät veneretkellä, minä jäin mökille keräämään voimia tämänpäiväistä stailausta varten. Olen todella innoissani, pitkästä aikaa minulla on sen verran hyvä vointi ett jaksan tehdä stailauksen ja kuvaukset, joissa mieheni avustaa minua.

20180722_001410

Mekko: Collectif Dolores Pencil dress

Kengät: Banned

Korut kirppiksiltä

Hiuskukka omatekemä

 

20180722_001517

Olen vihdoin oppinut tekemään kissarajaukset suht joutuisasti, ilman isoa kasaa vanupuikkoja!

Minä ja Teemu. Ja juu, olen minä vanhempi, 9 vuotta. 😀  Teemu täyttää ensi kuussa 37 ja minä täytin kesäkuussa 46 v.

20180721_224144

Lauantaiset grilliherkut

20180721_19124120180721_191742

Tärähtänyt ryhmäkuva. Teemu, (vas) Mika, Mariella ja Jesse. Tulipa laulettua karaokea navettabaarissa, sekä myös tanssittua polvet turvoksiin, mutta oli se sen arvoista!

20180722_001737.jpg

Musisointia

20180721_205456

Jesse ja Mika

20180721_210445

Minä ja Mariella. ( Mariella Pudas, Be my Guest- ja Shine out-bändien laulaja. )

20180721_195959

 

Jos sinulla on tulossa juhlat, täältä tavoitat Mariellan ja hänen bändinsä Be my Guest tai Shine Out.

https://www.facebook.com/mariellavirallinen/

20180723_131538.png

Ihanaa kesäistä maanantaita kaikille! ❤

Kesäinen Kesälahti ja syntyjä syviä – osa 999

Nyt olen täällä Kesälahdella, mieheni vanhempien mökillä. Olen uinut tänään 3 kertaa. Normaalisti en olisi uinut kertaakaan, koska vesi on vain 19-asteista, helteistä huolimatta.

Toukokuussa olin ystäväni Tanjan kanssa rannalla, ja hän meni uimaan ihan tuosta vaan. Itselläni on kestänyt aiemmin puolisen tuntia ennen kuin olen uskaltanut kastautua, olen mennyt veteen suunnilleen 5 cm kerrallaan, vaikka vesi olisi yli 20-asteista. Tanja sanoi, että kun menee vaan, se kirpaisee vain kerran ja sitten veteen tottuu. Kokeilin, ja näinhän se on! Riipaiseva kylmyyden kokemus on vain tunne jonka voi jättää huomiotta ja mennä vaan, kunnes sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin.

received_10156016455129221

Olen huomannut, että samalla periaatteella voi hallita paljon muitakin tuntemuksia.

Aiemmin sain aloin hyperventiloida ja jouduin paniikkiin tuntiessani kipua tai pelkoa. Saatoin joskus myös saada kilarit. En enää aikoihin. Olen vain kieltäytynyt tuntemasta oloani epämukavaksi ja pyrkinyt kulloisenkin epämiellyttävän tunteen herraksi. Olen päättänyt, että minä itse saan elämäni tasaisemmaksi. Ja näin on myös tapahtunut.

Lisäksi, vaikka muistini sekä keskittymis-ja tarkkaavaisuuskykyni ovat heikohkoja ja sählään, hukkailen ja unohtelen sanoja, en piiskaa enkä syyllistä enää itseäni. Teen parhaani ja koitan olla itselleni armollinen.

20180719_153652

Vaikka ikää ( ja painoa) tulee pikkuhiljaa koko ajan lisää, olen saavuttanut sellaista henkistä viisautta, jota ei voi mielestäni saavuttaa kuin elämänkokemuksen myötä.

Oikeastaan tämä vanheneminen on ihanaa! Neljänkympin kriisi on vihdoin selätetty, nyt kun seuraaviin pyöreisiin lukemiin on enää neljä vaivaista vuotta!

20180719_153606

Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi kolmen-ja neljänkympin kriisien jälkeen tuleekin viidenkympin villitys! Sehän on tila jossa tuntee itsensä tasapainoisemmaksi ja henkisesti vahvemmaksi kuin vuosikymmeniin!

20180719_153621

Olen päättänyt aloittaa kohti viidenkympin villitystä kulkuni ottamalla loman jälkeen tatuoinnin! Kuvan olen jo päättänyt. Teille kerron vasta sitten kun kuva on ihossani. Kovin näkyvälle paikalle en sitä ota-kuitenkin sellaiselle paikalle joka näkyy varsinkin kesäisin silloin kun niin haluan. 🙂

Ihanaa kesäistä torstai-iltaa kaikille! 😍

received_10156016455204221.jpeg

Vaihdan farkut verkkarihousuun…

…tai sitten  mukavaan trikoomekkoon. Anyway, täällä Kiteellä ollaan. Lähdettiin tänne vähän ennen miehiämme, viettämään tyttöaikaa.

Onneksi ystäväni Marikin ja hänen miehensä, Esan mökki sijaitsee vain puolen tunnin matkan päässä mieheni vanhempien talolta ja mökiltä.

FB_IMG_1531683707267

Matka meni muuten hyvin, paitsi että teimme 100 km ylimääräisen lenkin. Minä vähän sähläsin. 😀 Mutta jaksoin hyvin ajaa lähes 500 km, vaikken ennen ole niin pitkää matkaa ajanutkaan. Eli vointini on edelleen ihan hyvä. Siis ei terveen näkökulmasta, mutta hyvä EDS-vointi, väsymys ja kivut pysyy kurissa kun lepää tarpeeksi, ja toimintakyky on parempi kuin kesäkuun alkupuolella.

20180715_165948

Täällä on aivan mielettömän rauhallista, hermo lepää todellakin! Me työkyvyttömyyseläkkeellä olevat EDS-ihmisetkin tarvitsemme lomaa! Ja kun on tosi lämmintä, me saamme lomaa sairaudestamme, sillä voimme lämpimällä säällä paremmin kuin tavallisesti. 😍

received_1015631570824328020180715_211917

Tämä lukema oli mökin terassin lämpömittarissa klo 20.30. Eli me emme vaihtaneet farkkuja verkkarihousuun vaan uimahousuun! 😂

FB_IMG_1531764200147

Marikin ja Esan mökki ilta-auringon valossa.

20180716_221524

Nyt kun olen paremmassa kunnossa, voisin tehdä Kesälahdella pari Pin up-stailausta. Mieheni vanhempien tilalla on ihan hulppeita kuvauspaikkoja-varsinkin entiseen navettaan tehty baari, jossa saa hienoja Pin up-kuvia! 😍 23.7 minulle stailattavaksi on tulossa Marjaana. Jos haluat stailattavakseni, laita viestiä joko tänne blogin kommentteihin tai blogini fb-sivustolle. Se löytyy ihan tämän blogin nimellä, Helmat hulmuten.

Olemme Kesälahdella kuun loppuun saakka, ja uinnin, rannalla löhöämisen sekä stailausten lisäksi aion tehdä hiuskukkia. Muistakaahan fb-ryhmäni Susannen hiuskukat!

Olen taas niin onnellinen että melkein hirvittää! Joo tiedän että tuosta ajatuksesta pitäisi pyrkiä eroon.Mutta minkä sille voi-se on vähän sana juttu kuin sanoisi että oho, onpas kaikki mennyt tosi hyvin-samantien kaikki menee päin kettua! 😂

Meillä on ollut Marikin kanssa aivan mahtavia, syvällisiä keskusteluja. Olen niin onnekas, minulla on monta aivan megaihanaa ystävää! 😍😍😍

Huomenna tänne tulee myös Esa, ja Marikin ystävä Päivi. Torstaina lähden Kesälahdelle , kun mieheni Teemu tulee sinne lomailemaan, raskaan terassiremontin teon jälkeen. Entinen terassi on nyt purettu, ja uusi tulossa.

FB_IMG_1531770797728

Ihanaa kesämaanantaita kaikille! 😍

20180717_001731.jpg

Minun oma (fantasia)maailmani

Nyt kun Vili lähti isälleen, minulla on taas aikaa pohdiskella syntyjä syviä. Tämä on sitten tosi ”diippii” kuten poikani sanoisi. Eli jalat (pelkästään) maan pinnalla kulkevat sekä skeptikot,  kannattaa ehkä ohittaa tämä postaus. 😀

Minä olen noin 10-vuotiaasta tuntenut, etten kuulu tänne. Ajatus on vaan voimistunut koko ajan iän karttuessa. 12-vuotiaana osallistuin runokilpailuun, aiheena oli Minun maailmani. Lähestyin aihetta ehkä vähän erilaisesta lähtökohdasta mitä siinä oli ajettu takaa- kerroin siinä, millainen olisi maailma jonka tuntisin kodikseni. Ikäväkseni juuri tuo runovihko, jossa ko.runo on, on hukassa. Ei se kuitenkaan maailmasta ole kadonnut, tiedän että on tässä talossa. Jonain kauniina päivänä koen suuren löytämisen riemun, kun löydän ensimmäisen runovihkoni. Aloitin sen 10-vuotiaana ja olin 12 kun se täyttyi, eli kovin ahkerasti en silloin runoja kirjoittanut, kuten en edelleenkään. Kuitenkin runovihkoja on kertynyt noin 10-15 cm paksu nivaska.

Millainen sitten olisi minun maailmani, paikka jonka voisin tuntea kodikseni? Ns. vaihtoehtoisen elämänkatsomuksen omaavat tietävät mistä puhun, koska uskoakseni suurin osa heistä ajattelee aika sanoin. 🙂 Muunlaisen elämänkatsomuksen omaavat voivat ajatella minun maailmani naivistisen idealistiseksi haavekuvaksi joka ei koskaan tule toteutumaan.

time lapse photography of waterfalls during sunset

Photo by Pixabay on Pexels.com

Minun maalmassani olisi henkeäsalpaavan kaunis, turmeltumaton luonto. Siellä ei olisi tekniikkaa, ei tehtaita. Ei teitä. Paikasta toiseen siirryttäisiin ajatuksen voimalla. Siellä asuttaisiin taloissa, jotka on luotu myöskin ajatuksen voimalla. Siellä eläimet, puut, ihmiset olisivat täydellisessä sopusoinnussa keskenään. Siellä vallitsisi universaali rakkaus kaikkea elollista kohtaan. Mitään negatiivista siellä ei olisi, eikä olisi koskaan ollutkaan. Siellä olisi keijuja, enkeleitä, metsänhenkiä, peikkoja ja haltijoita. Jokaisella elementillä- maalla-vedellä ja ilmalla olisi olma haltijansa.  Rahaa ei olisi olemassakaan, koska sitä ei tarvittaisi mihinkään. Kaikki auttaisivat toisiaan. Kaikki työt tehtäisiin talkoina, sopusoinnussa, muita auttaen. Pahuutta, kateutta, ilkeyttä ei olisi olemassakaan.  Siellä ei olisi mitään rumaa. Eikä meteliä. Vain kaunista musiikkia, jota enkelit ja luonnonhenget laulaisivat.

scenic view of the castle

Photo by Rick St. John on Pexels.com

landscape nature wilderness view

Photo by Public Domain Pictures on Pexels.com

Minä olen lapsesta saakka kuvitellut tuon maailman, jossa minun olisi hyvä elää. Sellaista ei toki ole olemassakaan, ainakaan tässä ulottuvuudessa. Mutta minä voin hyvävointisina päivinäni kävellä metsässä ja kuvitella olevani siellä. Vihdoinkin kotona.

acaccacccccc

Palaanko sinne kuolemani jälkeen ja jäänkö sinne vai palaanko vielä tänne. Vai lakkaako kaikki vain olemasta. Jos lakkaa, minua on ainakin piristänyt elämäni aikana ajatus toisesta kodista. Omasta maailmastani.

Tämä on toki pelkkää fantasiaa, mutta minua ajatus toisesta maailmasta jotenkin lohduttaa. Voihan se olla että olen lukenut ja katsonut liikaa scifiä. 😀

 

Näytin tältä kun kuulin puhelimessa elämäni parhaimman uutisen

Ajattelin ensin että kunhan räpsäisen muutaman kuvan meidän olkkarissa. Mutta sitten näin meidän rekvisiitta-puhelimen ja ajattelin ottaa sen mukaan kuviin. Ja Säde-kisummekin pääsi poseeraamaan. Malliainesta selvästi tuo typy! ❤

Kun soitin ihan pikkuista vailla 10 vuotta sitten terveyskeskukseen kysyäkseni odotanko vauvaa hedelmöityshoitojen jälkeen, näytin suunnilleen tältä puhelun edetessä. 😀

-Hei, soittelen raskaustestin tuloksista. Joo, nyt on kaksi viikkona siitä kun kävin hedelmöityshoidossa.

IMG_3649

-Siis MITÄ SÄ SANOIT? HCG 450? Siis tarkoittaako se….ei voi olla… siis tarkoittaako se että hoito onnistui ja olen raskaana?

IMG_3659

-Entäs jos tuloksessa on joku virhe, vai voiko se olla vaan kiinnittymisyritys? Mä olen kärsinyt kaikkiaan noin 18 vuotta tahattomasta lapsettomuudesta, niin en jotenkin voi uskoa että tulos pitää paikkaansa.

IMG_3656 (2)

-Siis olen? Ihan oikeasti? Siis mä olen saanut tietää 24-vuotiaana etten koskaan voi saada biologisia lapsia, vain luovutetulla munasolulla, mutta olen kuullut että niistä vain noin 20% onnistuu ekalla kerralla. Siis MUN EI PITÄNYT KOSKAAN SAADA LAPSIA ja nyt mä olen raskaana! Mä en voi käsittää tätä, en en, onko tämä unta, apua mä oon ihan sekaisin!!! HAHAHAHAHAAAAA!

IMG_3650

– HAHAHAHAHAHAHAAAAAAAAA!!!!!!

Sairaanhoitaja puhelimessa:
– Voi kun olen iloinen kun saan kertoa sinulle tällaisia uutisia! Oletko sinä siellä vielä?

-Olen, hahahahaaaa, yhyhyyyyyyyyy, mä itken ja nauran täällä vuorotellen, mä oon ihan sekaisin, en tajua tätä vieläkään!! Kiitos sulle! Nyt pitää soittaa muutama puhelu, Moikka!!!

Hahahahahaaaaaaa!!! Yhyhyyyyyyyyyy!!!

IMG_3651

Olen aina miettinyt miten reagoisin kun kuulisin voittaneeni lotossa 12 miljoonaa. Tämä oli vielä parempi uutinen. Nyt tuo uutinen on jo iso poika, luokkansa pisin, 145 cm pitkä, roteva poika. ❤

Mekko: Heart & Roses
Tylli: FB-kirppis
Hiuskukka omatekemä
Kengät ja korut kirppikseltä

Hyvää vointia ja hedelmä-hiuskoristeita

Juhuu!! Se saapui sittenkin!! Minä tiesin!! Nimittäin hyvä vointi! Tietysti ajattelin, että jonain päivänä se ei ehkä enää saavukaan. Se on nimittäin mahdollista. Mutta tällä kertaa selvisin kunnon romahduksesta suunnilleen neljässä viikossa ennalleni.  Pisin aika huonoa vointia on ollut tähän mennessä 3 kuukautta. tuohonkin tosin mahtui joitakin suht hyviä päiviä.

Tänään olin ekaa kertaa piitkään aikaan kaupoissa ja jopa kahdella kirppiksellä ilman pyörätuolia! Tai yhtenä päivänä viime viikolla kyllä yritin kepin kanssa liikkua, mutta meni voimat ihan täysin. No tänään ei ollut mitään apuvälinettä! Silti en ole ollut mitenkään puhki nyt illallakaan, eikä edes mitään kipuja. Saatoin nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta sen näkee sitten huomenna.

Nyt olen viime aikoina yhä enemmän innostunut väkertämään hedelmä-hiuskoristeita. Minulle onkin tulossa juuri postin mukana kunnon satsi erilaisia tekohedelmiä. Tuskin maltan odottaa!

20180628_13312220180628_13305120180706_19053720180625_182033 (1)20180619_185353 (1)

Viliä on vieläkin ikävä, mutten sentään enää meinaa puhua hänelle viereiseen huoneeseen. 😀 Hänellä on onneksi juuri kiva Vironreissu meneillään, muutama päivä isänsä Etelä-Viron asunnolla parhaan ystävänsä seurassa. Pääasia että poikani saa viettää ihanan kesäloman!

Miehelläni alkaa perjantaina kolmen viikon loma. Hän meinaa tehdä isänsä kanssa terassia muutaman päivän ennen kuin lähtevät mökille Itä-Suomeen. Itse saatan lähteä sinne jo etukäteen. Minä niiiin viihdyn siellä! Takaisin meinaamme tulla todennnäköisesti kuun lopulla, kun Litku Klemetti on Pax-festareilla. 70-luvun tyylinen proge on edelleen lähellä sydäntäni, ja hippimeininki muutenkin, vaikka kellomekoissa nyt enimmäkseen kuljenkin. Tänään löysin sinne sopivan maksimekon kirppikseltä, ja tuli mieleen, että vähän kyllä harmittaa kun möin kaikki ihanat Indiskan tms. vaatteeni. Eihän  sen nyt niin tarvitse mennä, että on vain yksi tyyli. Ei 70-luvun tarvitse minnekään tyylistäni kadota, retro mikä retro. Ja aika retrohan minä itsekin olen, 70-luvun alun tekeleenä. Ha-ha, olipa huono.

Tänään olen pitkästä aikaa taas pohdiskellut henkeviä. Meinasin kirjoittaa mietteistäni postauksen, mutta päädyin kuitenkin heittämään sen vielä roskiin. Aihe oli sen verran hankala, että sitä täytyy vielä miettiä tovi jos toinenkin.

Tuli mieleeni, etten ole kirjoittanut tänne blogiin yhden yhtä runoa, en vanhoja enkä uusia! Uusia on oikeastaan nolon vähän, mutta aina joskus niitä putkahtelee.

Nyt ajattelin. että kirjoitan runon ihan tästä näin vaan, lonkalta, sen kummemmi miettimättä, ihan siitä kaikesta mitä vain ikinä putkahtaa mieleeni.

Katkaisija

On pimeää
hiljaista
ja minä mietin
uskaltaisinko nyt olla onnellinen
edes pienen hetken
sillä aina jos olen, tapahtuu jotain  ikävää.

Entä jos vain olisin onnellinen
mutten ajattelisi sitä.

Voiko ihminen
maata selällään nurmikolla
ja katsella pilviä
tuntematta edes pienenpientä
tuskin havaittavaa onnen häivähdystä?

Olisinko onnellinen
jos ajattelisin etten ole

etten uskaltaisi olla koska pelkään huomista.

Olisiko mahdollista löytää jostain katkaisija
josta saa kytkettyä ajatukset pois päältä?
Pelkkä läsnäolo
ilman pelkoa.

Pelkkä valkoinen pilvenhattara
lähestymässä toista
jonka raoista
aurinko saa silmäni näyttämään
vihreiltä.

landscape sky clouds hd wallpaper

Photo by Donald Tong on Pexels.com

 

 

Hurja kokemus sekä leiskuvaa oranssia

IMG_3606

Olimme tänään kyläilemässä aivan ihanalla vanhalla maatilalla, ja kun sääkin oli aivan ihana, pakkohan meidän oli räpsiä kuvia! 🙂

Mekko: Hearts & Roses
Kengät: Vagabond
Korut kirppikseltä
Hiuskukka omatekemä

acacaccacaca.jpg

Tässä minun hiuskukkieni fb-ryhmä, tervetuloa!

https://www.facebook.com/groups/320630945140177/

Olen halunnut tätä mekkoa kaksi vuotta, mutten ole raaskinut ostaa sitä uutena, enkä ole nähnyt sitä missään alessa. Nyt löysin sen vihdoin, fb-kirppikseltä! Uusi (käytetty) mekko tuo nyt minulle iloa jopa enemmän kuin tavallisesti, sillä tässä on nyt tapahtunut muutamia aika rankkoja asioita. Ensin ystäväni mies kuoli yllättäin, sitten kuntoni romahti. Eikä se vielä riittänyt, sillä toinen ystäväni sai tietää sairastavansa syöpää. ja kaiken huipuksi sain anafylaksian ampiaisen pistosta viime keskiviikkona. 😦

Olin sairaalassa kuusi tuntia. Tämä oli eka anafylaksiani. Tämä oli neljäs kerta kun minua pisti ampiainen. Ensimmäisellä kerralla tuli vain ihsn pientä kipua ja turvotusta, olin noin 13-vuotias. Toisella kerralla samat oireet, ei sen ihmeempiä, olin noin 36 v. Kolmas kerta oli viime kesänä mökillä. Silloin oli jo selkeitä oireita yliherkkyydestä- pistoskohta oli tosi kipeä, punainen ja kuumottava ja koko käsi turposi. Lisäksi kurkkua vähän kuristi. Olin useita kertoja yhteydessä päivystykseen, mutta oireet eivät pahentuneet vaan menivät aika pian ohi, niin ei tarvinnut tilata ambulanssia. Keskiviikkona tuli sitten kaikki anafylaksian oireet heti piston jälkeen. Tajusin mistä on kyse, ja olin sairaalassa 15 minuutin päästä pistosta. Minulla oli nokkosrokkoa ihollani pitkin poikin, huuleni jieleni turposivat, verenpaineeni laski kuin lehmän häntä sekä henkeäni ahdisti. Olin 6 h tarkkailussa jossa verenpainettani, pulssiani yms. seurattiin, ja sain kortisonia suoneen. Sain Epipen-reseptin, ja nyt Epipen kulkeekin aina mukanani. Huh, kyllä säikäytti, onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin, eikä pistoskohtaa enää sairaalareissun jälkeen edes erottanut.

Minä pystyn taas juoksemaan. En ole pystynyt vuosiin, lihasheikkouden ja eri puolilla kehoani olevien nivelrikkojen vuoksi. Mutta nyt juoksemiseen ei tarvita mitään muuta kuin lähistöllä pörräävä ampiainen, niin pingon kuin Virenin Lasse aikoinaan. Pitäisi varmaan hommata lenkkarit. 😀

IMG_3616IMG_3621

Enää en syylistä itseäni siitä etten enää kykene kaikkeen mihin pitäisi kyetä, ihanan avustajani kanssa kaikki velvollisuudet sekä myös harrastukset sujuvat kuin tanssi. Olen hänestä niin onnellinen! ❤

Poikani lähti eilen isälleen. Nyt on outoa kun hän ei olekaan täällä, monta kertaa olen meinannut huutaa hänelle toiseen huoneeseen jotain, tyyliin ”mennäänkö ulos kohta” tai ” Onko sulla nälkä?” sitten olen muistanut. Hän oli meillä viisi viikkoa. Nyt on vähän tyhjä olo, mutta ei mene kovin kauaa kun taas näen hänet. ❤

IMG_3642

Meinasin ensin, että muokkaan ihan pikkupikkuriikkisen kuvia, niin ettei jalkojeni läpikuultava EDS-ihoni sekä suonikohjuni näy. Sitten ajattelin, että miksi ihmeessä pitäisi muokata kuvia! Suonikohjuni ovat osa minua. Minä olen tällainen, ja that´s it. Sillä sitten mennään. Muutkin joilla on suonikohjuja-hame vaan päälle ja menoksi, rohkeasti! ❤

IMG_3594

Ihanaa kesälauantaita kaikille! ❤