Hyvää vointia ja hedelmä-hiuskoristeita

Juhuu!! Se saapui sittenkin!! Minä tiesin!! Nimittäin hyvä vointi! Tietysti ajattelin, että jonain päivänä se ei ehkä enää saavukaan. Se on nimittäin mahdollista. Mutta tällä kertaa selvisin kunnon romahduksesta suunnilleen neljässä viikossa ennalleni.  Pisin aika huonoa vointia on ollut tähän mennessä 3 kuukautta. tuohonkin tosin mahtui joitakin suht hyviä päiviä.

Tänään olin ekaa kertaa piitkään aikaan kaupoissa ja jopa kahdella kirppiksellä ilman pyörätuolia! Tai yhtenä päivänä viime viikolla kyllä yritin kepin kanssa liikkua, mutta meni voimat ihan täysin. No tänään ei ollut mitään apuvälinettä! Silti en ole ollut mitenkään puhki nyt illallakaan, eikä edes mitään kipuja. Saatoin nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta sen näkee sitten huomenna.

Nyt olen viime aikoina yhä enemmän innostunut väkertämään hedelmä-hiuskoristeita. Minulle onkin tulossa juuri postin mukana kunnon satsi erilaisia tekohedelmiä. Tuskin maltan odottaa!

20180628_13312220180628_13305120180706_19053720180625_182033 (1)20180619_185353 (1)

Viliä on vieläkin ikävä, mutten sentään enää meinaa puhua hänelle viereiseen huoneeseen. 😀 Hänellä on onneksi juuri kiva Vironreissu meneillään, muutama päivä isänsä Etelä-Viron asunnolla parhaan ystävänsä seurassa. Pääasia että poikani saa viettää ihanan kesäloman!

Miehelläni alkaa perjantaina kolmen viikon loma. Hän meinaa tehdä isänsä kanssa terassia muutaman päivän ennen kuin lähtevät mökille Itä-Suomeen. Itse saatan lähteä sinne jo etukäteen. Minä niiiin viihdyn siellä! Takaisin meinaamme tulla todennnäköisesti kuun lopulla, kun Litku Klemetti on Pax-festareilla. 70-luvun tyylinen proge on edelleen lähellä sydäntäni, ja hippimeininki muutenkin, vaikka kellomekoissa nyt enimmäkseen kuljenkin. Tänään löysin sinne sopivan maksimekon kirppikseltä, ja tuli mieleen, että vähän kyllä harmittaa kun möin kaikki ihanat Indiskan tms. vaatteeni. Eihän  sen nyt niin tarvitse mennä, että on vain yksi tyyli. Ei 70-luvun tarvitse minnekään tyylistäni kadota, retro mikä retro. Ja aika retrohan minä itsekin olen, 70-luvun alun tekeleenä. Ha-ha, olipa huono.

Tänään olen pitkästä aikaa taas pohdiskellut henkeviä. Meinasin kirjoittaa mietteistäni postauksen, mutta päädyin kuitenkin heittämään sen vielä roskiin. Aihe oli sen verran hankala, että sitä täytyy vielä miettiä tovi jos toinenkin.

Tuli mieleeni, etten ole kirjoittanut tänne blogiin yhden yhtä runoa, en vanhoja enkä uusia! Uusia on oikeastaan nolon vähän, mutta aina joskus niitä putkahtelee.

Nyt ajattelin. että kirjoitan runon ihan tästä näin vaan, lonkalta, sen kummemmi miettimättä, ihan siitä kaikesta mitä vain ikinä putkahtaa mieleeni.

Katkaisija

On pimeää
hiljaista
ja minä mietin
uskaltaisinko nyt olla onnellinen
edes pienen hetken
sillä aina jos olen, tapahtuu jotain  ikävää.

Entä jos vain olisin onnellinen
mutten ajattelisi sitä.

Voiko ihminen
maata selällään nurmikolla
ja katsella pilviä
tuntematta edes pienenpientä
tuskin havaittavaa onnen häivähdystä?

Olisinko onnellinen
jos ajattelisin etten ole

etten uskaltaisi olla koska pelkään huomista.

Olisiko mahdollista löytää jostain katkaisija
josta saa kytkettyä ajatukset pois päältä?
Pelkkä läsnäolo
ilman pelkoa.

Pelkkä valkoinen pilvenhattara
lähestymässä toista
jonka raoista
aurinko saa silmäni näyttämään
vihreiltä.

landscape sky clouds hd wallpaper

Photo by Donald Tong on Pexels.com

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s