Minun oma (fantasia)maailmani

Nyt kun Vili lähti isälleen, minulla on taas aikaa pohdiskella syntyjä syviä. Tämä on sitten tosi ”diippii” kuten poikani sanoisi. Eli jalat (pelkästään) maan pinnalla kulkevat sekä skeptikot,  kannattaa ehkä ohittaa tämä postaus. 😀

Minä olen noin 10-vuotiaasta tuntenut, etten kuulu tänne. Ajatus on vaan voimistunut koko ajan iän karttuessa. 12-vuotiaana osallistuin runokilpailuun, aiheena oli Minun maailmani. Lähestyin aihetta ehkä vähän erilaisesta lähtökohdasta mitä siinä oli ajettu takaa- kerroin siinä, millainen olisi maailma jonka tuntisin kodikseni. Ikäväkseni juuri tuo runovihko, jossa ko.runo on, on hukassa. Ei se kuitenkaan maailmasta ole kadonnut, tiedän että on tässä talossa. Jonain kauniina päivänä koen suuren löytämisen riemun, kun löydän ensimmäisen runovihkoni. Aloitin sen 10-vuotiaana ja olin 12 kun se täyttyi, eli kovin ahkerasti en silloin runoja kirjoittanut, kuten en edelleenkään. Kuitenkin runovihkoja on kertynyt noin 10-15 cm paksu nivaska.

Millainen sitten olisi minun maailmani, paikka jonka voisin tuntea kodikseni? Ns. vaihtoehtoisen elämänkatsomuksen omaavat tietävät mistä puhun, koska uskoakseni suurin osa heistä ajattelee aika sanoin. 🙂 Muunlaisen elämänkatsomuksen omaavat voivat ajatella minun maailmani naivistisen idealistiseksi haavekuvaksi joka ei koskaan tule toteutumaan.

time lapse photography of waterfalls during sunset

Photo by Pixabay on Pexels.com

Minun maalmassani olisi henkeäsalpaavan kaunis, turmeltumaton luonto. Siellä ei olisi tekniikkaa, ei tehtaita. Ei teitä. Paikasta toiseen siirryttäisiin ajatuksen voimalla. Siellä asuttaisiin taloissa, jotka on luotu myöskin ajatuksen voimalla. Siellä eläimet, puut, ihmiset olisivat täydellisessä sopusoinnussa keskenään. Siellä vallitsisi universaali rakkaus kaikkea elollista kohtaan. Mitään negatiivista siellä ei olisi, eikä olisi koskaan ollutkaan. Siellä olisi keijuja, enkeleitä, metsänhenkiä, peikkoja ja haltijoita. Jokaisella elementillä- maalla-vedellä ja ilmalla olisi olma haltijansa.  Rahaa ei olisi olemassakaan, koska sitä ei tarvittaisi mihinkään. Kaikki auttaisivat toisiaan. Kaikki työt tehtäisiin talkoina, sopusoinnussa, muita auttaen. Pahuutta, kateutta, ilkeyttä ei olisi olemassakaan.  Siellä ei olisi mitään rumaa. Eikä meteliä. Vain kaunista musiikkia, jota enkelit ja luonnonhenget laulaisivat.

scenic view of the castle

Photo by Rick St. John on Pexels.com

landscape nature wilderness view

Photo by Public Domain Pictures on Pexels.com

Minä olen lapsesta saakka kuvitellut tuon maailman, jossa minun olisi hyvä elää. Sellaista ei toki ole olemassakaan, ainakaan tässä ulottuvuudessa. Mutta minä voin hyvävointisina päivinäni kävellä metsässä ja kuvitella olevani siellä. Vihdoinkin kotona.

acaccacccccc

Palaanko sinne kuolemani jälkeen ja jäänkö sinne vai palaanko vielä tänne. Vai lakkaako kaikki vain olemasta. Jos lakkaa, minua on ainakin piristänyt elämäni aikana ajatus toisesta kodista. Omasta maailmastani.

Tämä on toki pelkkää fantasiaa, mutta minua ajatus toisesta maailmasta jotenkin lohduttaa. Voihan se olla että olen lukenut ja katsonut liikaa scifiä. 😀

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s