Tyyli, tuo kiistelty makuasia

Minä rakastin muotia 44-vuotiaaksi asti. Sitten minusta tuli kapinallinen. Jokaisen muodinluojan vihollinen. Nainen, joka viittaa kintaalla muodille, ja hankkii vaatteensa aika pitkälti joko kirppiksiltä tai alennusmyynneistä.

Ja vaikka rakastaa Pin up-tyyliä, sotkee siihenkin sekä mennyttä aikaa että nykyaikaa suloiseksi sekamelskaksi, tyyliniekkojen kauhuksi. Käyttää joskus aitoja vintagevaatteita nykyaikaisin asustein. Yhdistää joskus tennarit kellomekkoon ja ballerinat kynähameeseen jos sattuu huvittamaan. Yhdistää victory rollsit 70-luvun isokukalliseen mekkoon tai vyön 50-60-luvun A-tai suoralinjaiseen takkiin. Tai kiilakorot ylipäätään mihin vaan vähänkään vintagehenkiseen. On laiska laittamaan hiuksiaan kello-tai kynämekkojen kanssa muuten kuin ponnarille tai nutturalle.

Mutta. Kantaa itsensä iloisena ja tyytyväisenä. Pitää tyylistään, vaikkei se aina noudatakaan mitään lainalaisuuksia, muodista puhumattakaan, eikä edes vaihtoehtoisesta muodista. Hihittelee kauhistelijoille ja naureskelijoille. Kehtaa käyttää arkenakin hameita ja mekkoja, sekä isoja ja värikkäitä koruja ja hiuskukkia. Vähät välittää siitä, miten ulkomaailma olettaa hänen ikäisensä, aikuisen, 46-vuotiaan naisen pukeutuvan. On sen sijaan ikioma, värikäs, hersyvä, rönsyilevä itsensä. Verbaaliakrobaatti, kakkahuumorille nauraja, ällöpositiivinen naminami-ihminen joka samalla on herkkä ja pohdiskelee jokaikisen asian elämässään pintaraapaisua syvemmältä.

On aito. Jäljittelemätön, kokonainen, teeskentelemätön. On vähän sählä, hukkaa kännykän kolme kertaa päivässä. Päästää joskus suustaan tahattomia sammakoita. Ei loukkaavia, vaan ehkä vähän ajattelemattomia- kun suu toimii usein nopeammin kuin aivot. On esim kysynyt keskivartalopullukalta naiselta onko tämä raskaana, ripuloinut miehen matolle heidän ensimmäisenä yhteisenä yönään, kävellyt kaupungilla vessapaperihäntä hanurissaan, jäänyt kengän korostaan kiinni rappuralliin. Pieraisee joskus ihan vahingossa julkisella paikalla, ja katsoo että näkikö kukaan. Tykkää Juoppohullun päiväkirjoista. Ei ole jumittunut teini-ikään vaikka joskus pukeutuu kuin yli-ikäinen teini. On vain se mitä on. Ei halua noudattaa mitään tiettyä kaavaa missään, varsinkaan ikääntymisessään. Vähät välittää siitä, ikääntyykö kaikkien mielestä tyylillä. Tekee sen omalla tavallaan, ollen sisäisesti jollain tasolla aina ikiteini, vaikka naama ja kroppa rapistuu, ja mieli viisastuu, iän mukanaan tuoman elämänkokemuksen myötä.

Niin että tyyli, tai tyylimokat. Turhaakin turhempaa tarkkailla toisten tyylimokia, sanon minä. Jos ottaa tyyliasiat niin vakavasti, kannattaa ehkä tarkistaa asenteitaan ja löysätä hieman pipoaan. Ei tämä ole niin vakavaa. Tämä on vain elämää. Sitäpaitsi synnyimme alastomina, ja kaikkien vaatteidemme alla olemme alastomia. Persoonia, sieluja, kokonaisuuksia. Ihmisiä mitä mielenkiintoisimpine historioineen.

Mitä jos unohtaisi kokonaan ulkokuoren-varsinkin ne kangaskappaleet, joilla ihminen on verhonnut alastomuutensa, ja katsoisimme silmien läpi sieluun. Jos sielu on kaunis, ihminen on kaunis. Vaikka olisi pukeutunut jätesäkkiin.

woman wearing blue and maroon dress

Photo by Godisable Jacob on Pexels.com

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s