Korkkareiden tuunausta

Minulla oli iso kasa hiuslenkkejä joissa oli rusetit. Ei ole enää! Leikkasin kuminauhat pois ja liimasin rusetit muutamiin aika tavallisiin korkkareihin. Hih, minä ”pinuppasin” kenkäni! Nythän niistä tuli ihan katu-uskottavia Pin Up-popoja! Ainakin minun mielestäni. 😀

Sorry nuo ylhäällä oikealla olevien mustien kenkien päkiöiden silikonipehmusteet, näyttävät varsin inhoilta, mutta tuntuvat taivaallisilta! 🙂

aacbbbabcccx

Kukkia, kukkia ja kukkia

acbcccaaaaaa.jpg

Olen nyt ollut ahkerana hiuskukkien suhteen viime aikoina. 🙂 Sormeni ovat olleet harva se päivä ihan liimassa, ja siellätäällä on myös pieniä vesikelloja, kun olen tökännyt käteni vahingossa kuumaliimaan.

Muistathan 6.10 Burleski & Pin up-kirppiksen Ravintola Shamrockissa Vantaalla! Minäkin olen siellä kukkineni, ja onhan minulla tietenkin mukana myös Pin up-sekä vintagevaatteita kirppishinnoin. 🙂

mainos1

Pinkki-musta-valkoinen pikatyyli ja ihana uusi kaulaliina

IMG_4731

Tämä on näitä päiviä, kun alunperin ajattelen, että laitan vain ponnarin päähän ja takin kotivaatteiden päälle, ja lähden nopeasti käymään asioilla. Eihän se niin mene, ainakaan minulla. Ensin ajattelen, että yöks sentään, tää mun kotipaita on kamalan näköinen, mitä jos saan vaikka jonkun kauheen vatsakipu-tai päänsärkykohtauksen tai syksynpöhnäinen amppari pistää minua ja saan anafylaksian, ja joudun päivystykseen! Sitten häpeäisin kamalaa virttynyttä minnihiiricollegeani. Hah, että olen sitten turhamainen, ihan kuin sillä nyt olisi mitään väliä. 😀 No, kuitenkin, kaivan ensin vähän siistimmän tunikan legginsien kanssa. Sitten ajattelen, että tämän kanssa sopisi tosi hyvin nahkatakki ja neulomani ihanan fuksianpinkki kaulaliina. Katson peiliin. Pakko laittaa meikkiä vähän, kokonaisuus on liian siisti meikittömyyteen! 😀 Lopuksi täytyy tietty etsiä huiviin sopiva hiuskukka. Ja sitten tietty täytyy vielä ottaa muutama kuva, kerrankin kun jaksaa edes vähän panostaa. 😀

Myönnän että olen melko turhamainen. Mutta mitä sitten. Vaikka ”vaatteet on mun aatteet” , silti en pidä itseäni mitenkään pinnallisena. Pohdiskelen päivittäin hyvinkin syntyjä syviä. Pinnallisuus ärsyttää minua, ja helposti siitä syyttää itseään, kun on vaatefriikki Minä kun olen todella ankara itselleni! Mutta ei siinä oikeasti ole mitään pahaa. Täytyyhän jokaisen elämässä olla jotain piristävää ja voimaannuttavaa! Minun elämäni on niin yksitotista näin työkyvyttömyyseläkkeellä, vaihtelevine terveyksineni, että jos vaikka pieni panostaminen ulkoasuun ennen kauppareissua piristää, niin voin sen ihan hyvin tehdä!! 🙂

IMG_4735
Nahkatakki: Ellos
Kaulahuivi omatekemä, ohje löytyy täältä:

https://helmathulmuten.wordpress.com/2018/09/19/hiuskukka-arvonnan-voittajan-hiuskukka-asetelma-seka-helppo-pehmea-kaulaliina/

Neuletunika: Esmara, mielestäni ko.merkillä on tosi kivoja vaatteita, joissa on hyvä hinta-laatusuhde! Niitä saa Lidlistä. (Kyllä, laitan ihan oikeasti tyyliblogiini Lidlin vaatteen, miksi en laittaisi. 😀 Olen tavis eikä raha kasva puussa, ja teen blogiani myös taviksille. Seliseli. :D)

Legginsit: Pola
Säärystimet: HM
Laukku vintagea
Tennarit: Converse
Korvikset kirppikseltä
Hiuskukka ystävältä

Kuten ihan ekassa postauksessani kerroin, haluan näyttää, että kyllä ihan suht kivasti voi pukeutua pienelläkin rahalla. Pari ihmistä vain on tähän mennessä kritisoinut halpisvaatteitani. Olen sitä mieltä, että laatu vaatii rahaa, ja joilla sitä on, kannattaa lukea niitä tuhansia tyyliblogeja, joiden kirjoittajilla on varaa ostaa laadukkaita merkkivaatteita. Minulla ei ole, ja kaltaisia on vaikka kuinka paljon. Kirjoitan blogiani heitä varten. Siis teitä uskollisia lukijoitani! Kyllä minä jaksan ihan kevyesti hymyillä halpismekoissani. 😀

IMG_4736

Vili tuolla odottelee jo spagettia ja jauhelihakastiketta, lempiruokaansa. Siispä hellan ääreen, mars!

Ihanaa syksyistä lauantaipäivää kaikille! ❤

IMG_4734

 

Vintageaarteiden lumossa ja hanurin trauma nro 999

Sain tässä muutama päivä sitten taas aarteita poikani edesmenneen mummin jäämistöstä. Vaatteita ja tavaraa on paljon, mutta esittelen tässä ne muutamat aarteet, joiden näkeminen sai minussa aikaan ihastuneita kiljahduksia.

Tämä mekko on aarteiden ehdoton kuningatar!! Aivan priimakuntoinen puolikellomekko, paksua ja ryhdikästä kangasta. Koko on minulle niin sopiva kuin se olisi mittojeni mukaan tehty! Tulen vielä ottamaan tietty kuvia mekosta yllänikin, mutta esittelen sen nyt ensin näin.

Mekon tarkkaa ikää ei eksäni eli poikani isä tiedä, mutta hänen mielestään se on 50-luvun alkupuolelta. Saa korjata jos hän on väärässä. Itse en ole vielä . niin perehtynyt vintagevaatteisiin, että osaisin sanoa tarkkaan mekon iän. Jokatapauksessa, se on huippuihana!! ❤

vintage3

vintage4

Tässä mekossa ei ole mitään merkkilappuja, en tiedä onko se tehdasvalmisteinen vai poikani mummin itsetekemä. Ihana tämäkin jokatapauksessa.

vintage5

Nämä ihanat valkoiset pitsireunaiset käsineet ovat minulle ihan aavistuksen naftit, mutta pidän ne itselläni, ja aion niitä myös käyttää. Nyt pitäisi löytää käsineisiin sopivat kengät. Valkoinen laukku minulla jo on, vintagea sekin.

vintage6

Vintageaarteiden lisäksi olen tässä lähiaikoina tehnyt ison määrän hiuskukkia. Niitä en sen kummemmin esittele, koska meinaan myydä niitä täällä:

mainos1

Tule ihmeessä katsomaan, mukanani saattaa olla kaikkea muutakin kivaa. 🙂

Hanuriparkani koki taas eilen kovia, tällä kertaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ibs-taipuvaisena se sai itseensä tähystimen. En kuvaile tapahtumaa sen enempää koska luulen ettette halua kuulla. 😀 Sen vaan kerron, että leikkauskiinnikkeiden vuoksi toimenpide kesti suunnilleen neljä kertaa niin pitkään kuin yleensä, ja uskon että oli noin kymmenen kertaa kivuliaampi kuin yleensä, pahin kipu oli voimakkuudessaan samaa luokkaa kuin synnytyskivut. 😀 Tuli vähän karjuttua, onneksi maailman ihanin avustajani oli henkisenä tukenani. ❤ Hanurini tarvitsee pian traumaterapiaa, sillä on niin vaikea elämä!

Flunssani alkaa pikkuhiljaa parantua, vaikka tiedän että kyllä tässä menee vielä ainakin pari viikkoa ennen kuin sitkeä yskä häipyy kokonaan. Helpotin elämääni nikotiinilaastareilla taas kerran, mutta olen jo oppinut olemaan mainostamatta. Olen nimittäin varmaan sata kertaa saanut nolostua mainostettuani lopettaneeni tupakanpolton, ja sitten kuitenkin repsahtanut. Siispä en enää mainosta, olen vaan vähin äänin. Se on ehkä viisainta. 😀

Rakentava rehellisyys

Nuorempana pelkäsin muiden loukkaamista niin paljon, että yksinkertaisesti jätin kaiken vähänkin negatiivisen kertomatta, sellaisen jonka pelkäsin loukkaavan toista. Selän takana kylä puhuin kuten oikeasti ajattelin. Olin raukka.

Olen systemaattisesti pyrkinyt tuosta piirteestä pois, sen jälkeen kun loukkasin pahasti erästä minulle läheistä ihmistä, niin että yhteinen tuttumme kertoi hänelle sen epärakentavan tavan mitä olin kommetoinut hänen selän takanaan. Tämä hlö oli minulle asiasta vihainen pari vuotta. Se oli minulle oikein.

ababbaa

Sinä aikana menin itseeni, ja mietin miten haluaisin itse itseäni kohdeltavan. Tulin siihen tulokseen, että haluan että minulle ollaan rakentavan rehellisiä. Haluan että minulle kerrotaan pehmeästi, tunteeni huomioon ottaen ilman loukkaamisen tarkoitusta, jos toimin jossain asiassa epäoikeudenmukaisesti. Haluan myös että minulle sanotaan ei, jos on tarvis. Halusin myös itse oppia toimimaan samoin.

Olen sitä mieltä, että jos olen rakentavan rehellinen, vältän loukkaavia ilmaisuja ja kerron toista kunnioittaen mielipiteeni, silloin on jokaisen omalla vastuulla, loukkaantuuko.

Toiselle voi sanoa totuuden myös nätisti. Voi sanoa, että mielestäni tässä asiassa olisi kehittämisen varaa. Se on ihan eri asia, kun sanoisi että olet tässä asiassa ihan p*ska. 😀

Pidään myös nykyään sääntönäni sitä etten puhu kenestäkään selän takana mitään mitä en voisi sanoa myös hänelle itselleen. Haluan olla lojaali.

Minua on usein pidetty mielensäpahoittajana. Mutta pahoitan mieleni vain, jos minulle sanotaan tylysti, ajatelematta tunteitani. Minusta hyvää käytöstä ja toisen huomioon ottamista voi hyvin noudattaa, vaikka olisi toiselle rehellinen.

Jotkut laukovat negatiivisia mielipiteitään välittämättä toisen tunteista, ja kun toinen loukkaantuu, sanovat että mitä ihmettä, minähän olin vain rehellinen! Mutta jos joku sanoo heille ihan samoin, sitten he loukkaantuvat. Tämä on todella yleistä. Esim. työelämässä ollessani törmäsin tähän ihan jatkuvasti, jopa esimiesten taholta.

Uskon että on olemassa kultainen keskitie. Ja se on mielestäni rakentava rehellisyys. Ja myöskään ihan kaikesta ei tarvitse edes mielipiteitään kertoa. Se ei ole minusta epärehellisyyttä, jos jättää kertomatta, ettei voi sietää toisen uutta hiusväriä, kampausta tai huulipunaa. Makuasioista voi kyllä kiistellä mutta se ei johda mihinkään rakentavaan. Makuasioiden suhteen ole minusta myöskään edes olemassa vain yhtä, ehdottoman absoluuttista totuutta. Minusta liian suora negatiivinen mielipide makuasioista on aina enemmän tai vähemmän loukkaava. Se on mielestäni turhaa, ja harvoin rakentavaa. Sanonta etttä jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ei kannata sanoa mitään, pitää mielestäni aika pitkälti paikkansta.

Mutta jos on kyse todellisista asioista, esim. toisen epäoikeudenmukaisesta käytöksestä, tai kieltäytymisestä jonkin asian suhteen- siinä voi minusta ilmaista itsensä myös rakentavasti ja välttäen loukkaamista. Minusta toiselle voi ja pitää osata sanoa myös ei.

Tämän kaiken olen oppinut itse ihan täysin kantapään kautta. Ainakin itselleni se on ollut aina kaikkein tehokkain tapa kehittyä henkisesti, olen sellainen luupää etteivät asiat mene muuten perille.

Pyrin rehelliseen mutta silti sopusointuiseen tapaan ilmaista itseäni. Samaa toivon mys lähimmäisiltäni, ja myös ei niin läheisiltä. Mielestäni se on tie ihmisten väliseen harmoniseen yhteiseloon. Se ei ikävä kyllä tule suuressa mittakaavassa koskaan toteutumaan. Mutta haluaisin mahdollisimman pitkälti toteuttaa sitä omassa elämässäni.

Rakentava rehellisyys on mielestäni aitoa läsnäoloa, rakkaudella. Sillä rakennetaan kestäviä ystävyys-sekä parisuhteita, ja myös perheiden välisiä suhteita. ❤

aacacaccaaaaaaaaaaa

 

Meidän kisut ja asiaa juuristani

20180919_091337

En ole tosi pitkään aikaan kirjoittanut meidän kissoista.

Meidän persialaisemme Valo on pitkähkön nenänsä (ns. Doll Face) takia vain lemmikkitasoinen persialainen. Se jäi pentueensa viimeiseksi joten halusimme hänet, kun halusimme vain lemmikin jota ei tulla käyttämään näyttelyissä ja joka ei jatka sukuaan. Puolisen vuotta Valon tulin jälkeen ostimme Lumon, joka oli samanvärinen, punainen persialainen ja myöskin ns.doll faced eli sillä oli näkyvä kuono.

Kun muutimme tänne maalle, luulimme hölmöinä että täällä olisi kissojen turvallista ulkoilla.  Ei ollut, ja Lumo kuoli jäätyään auton alle viime vuoden heinäkuussa. Sen jälkeen aloimme ulkoiluttaa Valoa valjaissa, joihin se hyvin kilttinä, rauhallisena ja sopeutuvana tottuikin helposti, ja oppi kävelemään niissä ihan kuin koirat. Minä ja Valo olemmekin tuttu näky lähikaduillamme, ulkoilutan sitä aina kun vain kuntoni antaa myöten.

Tasan vuosi sitten ostimme sitten Säteen, joka on puoliksi Ragdoll ja puoliksi maatiainen. Säteen turkki on puolipitkä ja häntä pörröinen kuin pulloharja. Luonne on kuin Ragdollilla, joka on seurallisuutensa vuoksi hyvin koiramainen. Se myöskin heittäytyy ihan lötköksi Ragdollille ominaiseen tapaan, kun sitä nostas kainaloiden alta.  Siitä tuo Ragdoll-nimi on ko.rodulle tullutkin.

Säde ulkoilee myös valjaissa, vain appivanhempieni mökillä Kiteellä, todella rauhallisella syrjäseudulla uskallamme laskea ne ulos. Ne ovatkin jo tottuneet että kun ne laitetaan häkkiin, ovat siellä koko noin viisituntisen matkan naukumatta koska tietävät jo että menemme mökille ja he pääsevät ulos.

Rakastamme kissojamme kuin perheenjäseniä. Minä haluaisin kolmannen kissan, mutten ole ainakaan vielä saanut taivuteltua Teemua. Saa nähdä saanko ylipäätäön. Yritys on kova. 😂

20180905_171611

Sitten isänpuoleisiin isovanhempiini. Isoäitini Elina sairastui nelikymppisenä rintasyöpään ja kuoli siihen vain 44 vuoden iässä vuonna -59. Hänellä ja Unto-papallani oli neljä poikaa , joista isäni Olavi oli vanhin. Isäni oli 15-vuotias heidän äitinsä kuollessa. Eero oli 13, Pertti 11 ja Martti 9 v.

Isäni kertoman mukaan Elina-mummini oli aina viimeisen päälle huoliteltu, vaikka olisi ollut lähdössä vain kauppaan. Minä koen tulleeni siinä asiassa aika pitkälti häneen. Tosin minä en nyt tietty ihan aina jaksa laittautua, riippuu kunnostani. EDS on mitä todennäköisimmin peräisin Elinan suvusta.  Vaikka silloin ei tiedetty koko EDS:stä mitään, hänellä oli täysin samoja vaivoja kuin minullakin. Pojista kahdelle se periytyi, toinen heistä oli minun isäni. Miehillä EDS ei useinkaan jostain kumman syystä pääse kovin pahaksi, vaikeiten EDS:n vuoksi sairaat ovat käsittääkseni aika pitkälti naisia. On mahtanut olla raskasta kasvattaa neljää poikaa EDS-sairaana!

Unto-pappani selvisi sodasta ilman naarmuakaan. Hän kuoli keuhkosyöpään 64-vuotiaana minun  ollessani kaksivuotias. Hän ei koskaan tupakoinut. Minulle hän ei ehtinyt kertoa sotajuttuja, mutta isältäni olen niitä kuullut. Kuten myös raamatun sananlaskuja. Unto oli harras uskovainen ja maallikkosaarnaaja sekä aktiivinen seurakuntalainen. Hän oli kotoisin vanhasta Karjalasta, Uudeltakirkolta. Viimeinen muistoni Untosta on sairaalasta, jossa kövimme häntä usein katsomassa. Muistan hänen kerran antaneen minulle lakritsipatukan. Muuta en hänestä muista, olin niin pieni kun hän kuoli.

Ajattelen isäni isovanhempia usein, kuten myös äitini isovanhempia. Äidinpuoleinen isoäitini oli suomenruotsalainen ja isoisäni venäläinen, hän vaihtoi kuulemma nimensä suomalaiseksi muutettuaan Suomeen. Harmittaa vähän kun en tiedä hänen alkuperäistä, venäläistä nimeään.

Minussa on siis hitunen venäläistä. Minua luultiin usein venäläiseksi kun asuin 90-luvun Lappeenrannassa. Ilmeisesti kasvonpiirteissäni on venäläistä, sen lisäksi olen aina tykännyt pukeutua hyvin naisellisesti, hameisiin, mekkoihin, korkkareihin yms. jo kauan ennen fiftarityyliäni. Minulle venäläiseksi luuleminen ei ole loukkaus vaan kohteliaisuus, kun en tahallani käsitä sitä väärin. 😁

Minulla on edelleen flunssa, muttei onneksi enää lämpöä, yskä ja nuha vaan, nenäliinoja kuluu ihan mukavasti.  Teemu työskentelee vielä tämän päivän etänä kotoa käsin, huomenna menee toimistolle Helsinkiin ja tuo tullessaan Vilin meille viikonlopuksi.

Uskallan nyt vasta kertoa että olen etä-äiti. Kun erosimme hänen isänsä kanssa -13, hän jäi meidän pitkäaikaiseen asuntoomme Helsinkiin asumaan. Koska minulla ei ollut varaa jäädä sille Suomen 17. kalleimmalle asuntoalueelle asumaan, muutin ensin Espooseen edulliseen työsuhdeasuntoon. Sitten lokakuun lopulla -14 Teemun kanssa ensin Nurmijärven Röykkään vuokralle rintamamiestaloon. -16 keväällä ostimme Hyvinkäältä tämän meidän -55 rakennetun vaaleansinisen rintamamiestalomme.

Vili oli meillä ja isällään viime vuoden kevääseen viikko-viikko-systeemillä, se oli mahdollista koska Teemu kävi Helsingissä töissä. Hän ihanana isäpuolena kuskasi bonuspoikaansa. 😍 Kun Vilille tuli harrastuksia ja kaverit tilivat tärkeämmiksi ekan luokan keväänä, siirryimme joka toinen vkl-systeemiin. Vili on meillä tosin usein kolme viikonloppua kuussa, lisäksi välillä on ollut viikon putkeen, ja lomista suurimman osan.

Kyllä minä aluksi tunsin syyllisyyttä etä-äitiydestäni. Mutta se meni aika pian ohi. Sehän oli Vilin paras, että hän sai jäädä alkuperäiseen kotiinsa, sekä tuttuun päiväkotiin ja monet ystävistään hän on tuntenut jo päiväkodista saakka. Lisäksi on EDS ja muut sairauteni joiden vuoksi en olisi kykenevä hänen täysipäiväiseksi huoltajakseen. Vilillä on hyvä, perusterve isä ja paljon kavereita Helsingissä, se on hyvä. Kyllä minä häntä ikävöin usein. Mutta soittelemme usein, ja viikot menee hujauksessa, kun hän on kuitenkin meillä suurimman osan viikonlopuista. Kun Vili tulee meille, keksimme aina jotain kivaa ohjelmaa. Vili on jo potkään kaivannut täältä meidän tuppukylältä kaveria, ja vihdoin viime viikonloppuna sitten löytyi yksi! 😍

Toiveikasta torstaita kaikille! 😍

Poseerausta sinisessä pöllömekossa

IMG_4699
Vaikka minulla on flunssa, kyllästyin sohvalla makoiluun, laitoin uusimman mekkoni päälleni ja laittauduin. Teemu joka tekee tänään etänä töitä kotoa käsin myöskin flunssassa, räpsäisi minusta muutaman ootoksen.

Minähän en tunne yleensä oloani kotoisaksi kovin ”söpöissä” vaatteissa. Olen hankkinut pari söpöä kissamekkoa aiemmin, ja ajatellut että tykkään niistä. Sitten olen myynyt pois parin käyttökerran jälkeen, kun en ole tuntenut oloani kuitenkaan kotoisaksi juurikin sen söpön kuvion takia, johon olen alunperin ihastunut. Kyllähän minä tiedän että minä voin käyttää vaikka minkä kuvioisia mekkoja vaikka olenkin (jo?) 46-vuotias. Minulla on ehkä päänsisäinen asenneongelma joka vaatisi pikaista korjausta. 😀 Värit ovat kuitenkin mekossa ihanat, ja toivon etten tunne oloani siinä keski-ikäiseksi naiseksi joka koittaa epätoivoisesti näyttää nuorelta. 😀

Mekko: LindyBop
Kengät ja korut kirppikseltä
Hiuskukka omatekemä

IMG_4708

IMG_4710

IMG_4698

Nyt mekon vaihto kotivaatteisiin, ja takaisin sohvalle neulomaan. 🙂

Ps. Törmäsin Youtubessa meidän ”kauhuvideoon” joka tehtiin Teemun ja Vilin kanssa viime talvena. Ihan pakko jakaa se teidän kanssanne. Ihan itse ideoitiin, Teemu kuvasi ja editoi. Se on aika hassu. 😀

Hiuskukka-arvonnan voittajan hiuskukka-asetelma, vintageturkki sekä helppo pehmeä kaulaliina

Minulla oli viime viikolla hiuskukka-arvonta jonka voitti Jonna Latva. Suunnittelin ja valmistin Jonnalle mittatilaustyönä juuri hänen toiveidensa mukaisen hiuskukka-asetelman. Hän toivoi hiuskukkaansa viinirypäleterttua, hedelmiä sekä liloja ja pinkkejä kukkia, tällainen siitä tuli.

20180916_144733
Jos sinäkin haluat oman hiuskukan tai -asetelman, ota ihmeessä yhteyttä, niin suunnittelen sinulle juuri toiveidesi mukaisen.

fb-sivuni joiden kautta pääset ottamasn minuun yhteyttä:

https://web.facebook.com/Helmat-hulmuten-427630857616735/

La 6.10 olen Burleski-ja Pin up-kirppiksellä Ravintola Shamrockissa, Vantaan Tikkurilassa klo 14-17 myymässä sekä hiuskukkia että burleskiin tarvittavia asusteita ja hiuskoristeita. Voin kertoa, että sitten minulla on oma pieni firma pystyssä. 🙂 Ystäväni on kanssani myös myymässä aivan ihania itse valmistamiaan Pin up-ja vintagetyylisiä koruja ja hiussolkia.

Linkki tapahtuman fb-sivulle:

https://web.facebook.com/events/1707296166046278/

Hiuskukkien lisäksi olen alkanut taas neulomaan, kuten lähes joka syksy ja talvi olen tehnyt viimeiset 4 vuotta, kun jäin pois töistä, ensin kuntoutustuelle ja tämän vuoden alusta työkyvytömyyseläkkeelle. En tykkää neuloa mitään kovin monimutkaista, koska minulla on hieman keskittymisessä ja tarkkaavaisuudessa häikkää, virheitä tulisi koko ajan.

Suosin siis mahdollisimman helppoja ohjeita, ja tämä juuri nyt työn alla oleva kaulaliinani on varmaankin helpoin mahdollinen! Se sopii erittäin hyvin aloittelijoille, tai sellaisille jotka eivät jaksa keskittyä monimutkaisempiin neuletöihin.  Lanka on silkinpehmeää eikä taatusti kutita.

Helppo pörröhuivi

2 kpl 100 g Novita Pilvi-pörrölankaa

Linkki langan tietoihin ja värivaihtoehtoihin:

https://www.novitaknits.com/fi/fi/langat/novita-pilvi-0

Nro 6 puikot

Luo 30 silmukkaa.

Silmukoiden luominen:

https://www.novitaknits.com/fi/fi/tutorials/neulonta/novita-silmukoiden-luominen

Neulo oikeaa neuletta kunnes lankaa on jäljellä noin metri. Päättele huivi ylivetämällä. Jos haluat tehdä tuubihuivin, jätä hieman enemmän lankaa ja ompele isolla neulalla päät yhteen.

Päättely:

http://www.villakivi.fi/pttely-ylivetmll-p-655.html

Tämän helpompaa kaulaliinaa ei varmaan ole olemassakaan. Tykkään katsella neuloessani telkkaria, ja tätä neuloessa se onnistuu mainiosti. 🙂

IMG-20180919-WA0002

Olen saanut poikani isältä hänen äitinsä, eli poikani mummin jäämistöstä ihania vintage-aarteita! Mummi oli toissa vuonna kuollessaan 91-vuotias, eikä ollut heittänyt juuri mitään pois.

Ensi viikonloppuna menemme hakemaan loput aateet, tuskin maltan odottaa. Tässä tähän mennessä kaikkein ihanin aarre, aito turkki 50-luvulta!!

turkkiturkki2

Turkissa on minulle vähän liian lyhyet hihat ja se on kokoa 44 eli vähän väärän mallinen  minulle. Koko ei ole mitenkään merkittävästi kuitenkaan liian suuri, kun itse olen kokoa 42. Hihojen lyhyyden meinaan ratkaista neulomalla paritkin erilaiset jatkohihat, eli kuin säärystimet, mutta tietty kapeammat. Ne ovat myös todella helpot neuloa, ja hyvä vaihtoehto esim. juurikin vintagetakkeihin joissa hihat ovat lyhyehköt. Niissä usein on, koska ihmiset ovat nykyään keskimäärin vähän pidempiä kuin esim. 50-luvulla.

Ajattelin että teen arkeen luonnonvalkoiset hihanjatkeet, ja juhlaan mustat, paljettilangasta. Turkki olisi aivan ihana talven juhlissa esim. mustan kynämekon kanssa. Iltapukutilaisuuksia meillä ei oikeastaan ole koskaan. Mieheni ei tule kuulemma koskasn viemään minua esim.linnanjuhliin. 😭😂 Mutta musta kynämekko, korkeakorkoiset saappaat ja joku kiva vintagelaukku niin a´vot!! ❤

Minulla on nyt flunssa kolmatta  päivää. Eilen ja toissa päivänä oli ihan järkyttävät lihas-ja nivelkivut , lisäksi paleli kamalasti ja kirveli kurkkua ja nenän limakalvoja sekä voimani olivat täysin poissa. Nyt on lämpöä 37,5 eli ei ihan kamalasti, ja nuha mutta ei onneksi enää voimattomuutta tai särkyjä. Vietän tämän päivän kuitenkin kotona, hiuskukkia tehden ja neuloen, sekä Netflixistä aivan ihanaa Chesapeake Shores-sarjaa katsoen. Iltapäivästä tulee flunssaa pelkäämätön ystäväni käymään. ❤

Aurinkoista tiistaipäivää kaikille!!

Seepranainen

Seepra on EDS:n tunnuseläin. Tai alunperin harvinaisten sairauksien, mutta se on profiloitunut vahvimmin EDS:n tunnuseläimeksi ja -kuvioksi.

Tässä englanninkielinen linkki aiheesta:

https://www.ehlers-danlos.com/why-the-zebra/

Jos sairastamani sidekudossairaus, EDS on sinulle vieras, täällä siitä tietoa:

https://www.ehlers-danlos.fi/eds/

Minulle on näköjään tullut tavaksi pelleillä kuvissa, kun kyllästyttää aina samat poset. Mut pelleillään nyt sitten. 😀

Seeprapantani on House of Silinin Dixien meille ”eddyille” ( EDS-potilaiden itsestään käyttämä leikkimielinen nimitys) vartavasten suunnittelema. Siispä kaikki eddyt jotka lukevat tätä, ja muutkin, niitä sekä turbaaneja saa täältä:

https://www.etsy.com/shop/HouseOfSilin?ref=search_shop_redirect

Näitä on tosiaan myös turbaanimallisina, ne menevät kivasti ympäri vuoden, kesällä rannalla päätä auringolta suojaamassa ja syksyllä ja keväällä sekä leutona talvipäivänä pipona. Aion hankkia vielä turbaaninkin lähiaikoina.

 

IMG_4655

Seeprapanta: House of Silin

Nahkarotsi: Ellos

Seeprahuivi kirppikseltä

Neule: HM

Mustat pillifarkut: Vila

Seeratennarit ystävältä

IMG_4654IMG_4652

Keppiäni en ottanut kuvaan mukaan kun se on siperiantiikeri-eikä seeprakuosillinen. Kyn löydän sellaisen, hankin!

Seeprakuvio toimii myös ”tunnisteena” kaupungilla, tapahtumissa yms. Minulle saa ainakin eddyt tulla juttelemaan ja tutustumaan jos joku tunnistaa sairauteni seeprakuosista. 🙂

 

IMG_4656

Vointini on tänään parempi kuin eilen-eilen maksoin velkoja toissapäuväisestä korkkareilla ja kepittä kekkuloinnista. Mutta ai että minä nautin, vaikkakin olin eilen ihan romuna ja polvet kuin arbuusit.

Nyt Tikka Masalaa kokkaamaan!

Ihanaa lauantaita kaikille!