Vintageaarteiden lumossa ja hanurin trauma nro 999

Sain tässä muutama päivä sitten taas aarteita poikani edesmenneen mummin jäämistöstä. Vaatteita ja tavaraa on paljon, mutta esittelen tässä ne muutamat aarteet, joiden näkeminen sai minussa aikaan ihastuneita kiljahduksia.

Tämä mekko on aarteiden ehdoton kuningatar!! Aivan priimakuntoinen puolikellomekko, paksua ja ryhdikästä kangasta. Koko on minulle niin sopiva kuin se olisi mittojeni mukaan tehty! Tulen vielä ottamaan tietty kuvia mekosta yllänikin, mutta esittelen sen nyt ensin näin.

Mekon tarkkaa ikää ei eksäni eli poikani isä tiedä, mutta hänen mielestään se on 50-luvun alkupuolelta. Saa korjata jos hän on väärässä. Itse en ole vielä . niin perehtynyt vintagevaatteisiin, että osaisin sanoa tarkkaan mekon iän. Jokatapauksessa, se on huippuihana!! ❤

vintage3

vintage4

Tässä mekossa ei ole mitään merkkilappuja, en tiedä onko se tehdasvalmisteinen vai poikani mummin itsetekemä. Ihana tämäkin jokatapauksessa.

vintage5

Nämä ihanat valkoiset pitsireunaiset käsineet ovat minulle ihan aavistuksen naftit, mutta pidän ne itselläni, ja aion niitä myös käyttää. Nyt pitäisi löytää käsineisiin sopivat kengät. Valkoinen laukku minulla jo on, vintagea sekin.

vintage6

Vintageaarteiden lisäksi olen tässä lähiaikoina tehnyt ison määrän hiuskukkia. Niitä en sen kummemmin esittele, koska meinaan myydä niitä täällä:

mainos1

Tule ihmeessä katsomaan, mukanani saattaa olla kaikkea muutakin kivaa. 🙂

Hanuriparkani koki taas eilen kovia, tällä kertaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ibs-taipuvaisena se sai itseensä tähystimen. En kuvaile tapahtumaa sen enempää koska luulen ettette halua kuulla. 😀 Sen vaan kerron, että leikkauskiinnikkeiden vuoksi toimenpide kesti suunnilleen neljä kertaa niin pitkään kuin yleensä, ja uskon että oli noin kymmenen kertaa kivuliaampi kuin yleensä, pahin kipu oli voimakkuudessaan samaa luokkaa kuin synnytyskivut. 😀 Tuli vähän karjuttua, onneksi maailman ihanin avustajani oli henkisenä tukenani. ❤ Hanurini tarvitsee pian traumaterapiaa, sillä on niin vaikea elämä!

Flunssani alkaa pikkuhiljaa parantua, vaikka tiedän että kyllä tässä menee vielä ainakin pari viikkoa ennen kuin sitkeä yskä häipyy kokonaan. Helpotin elämääni nikotiinilaastareilla taas kerran, mutta olen jo oppinut olemaan mainostamatta. Olen nimittäin varmaan sata kertaa saanut nolostua mainostettuani lopettaneeni tupakanpolton, ja sitten kuitenkin repsahtanut. Siispä en enää mainosta, olen vaan vähin äänin. Se on ehkä viisainta. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s