Elämä on kuin villasukka-yrityksen ja edehdyksen kautta tavoitteeseen

20181111_231247.jpg

Minun piti ensin kirjoittaa ihan vaan tästä sukasta. Olen tehnyt tätä ennen ehkä yhdet tai kahdet villasukat elämäni aikana, koulun käsityössä en niitä tehnyt kuin vähän. loppuun ne teki kaverin äiti. Tuumasin vaan, etten osaa, ja delegoin.

7-vuotiaana minulle hankittiin kotiurut, ne olivat silloin tosi hienot. Kävin urkutunneilla kaksi kertaa, kunnes totesin taas etten osaa, ja lopetin kesken. Samoin kävi pianotuntien, lukioon pyrkimisen, toista kertaa terveydenhoito-oppilaitokseen pyrkimisen kun ekalla en päässyt. Ja myös aikidotuntien, mopolla ajon, italiantuntien, taulujen maalaamisen ja miljoonan muun asian kanssa. En osaa, olen todennut, ja luovuttanut. Sama pätee parisuhteisiin, tätä ennen. Olen useimmissa luovuttanut liian aikaisin. En osaa, ei minusta ole mihinkään. Olen ollut uskomattoman julma itselleni. Sinä et osaa mitään, ei siis kannata edes yrittää. Tätä olen osin tiedostamattani itselleni tolkuttanut vuodesta toiseen.

En enää. Siksi en kirjoittanut vain neulomastani sukasta kuten alunperin piti. Minä halusin punamustat polvisukat, enkä löytänyt sellaisia niin päätin tehdä ne itse. Neuloin, purin, neuloin, purin. Valehtelematta ainakin 10 kertaa, eri kohdissa. Lisäksi päätin vielä kokeilla ekaa kertaa elämässäni kuvioneuletta, tosin simppeleintä sellaista. No ei se putkeen mennyt, kuten ei muukaan sukka, kuviot ovat paikoitellen aavistuksen epäsymmetrisiä, ja sukan toisella puolella olevat kantapohjan kavennukset menivät niin päin kettua, että naurattaa kun katsoo sukkaa. Purin niin monta kertaa, että lopulta hyväksyin muotopuolen kantapään. Mutta enää en luovuttanut. Minä olen alkanut uskoa itseeni. Kauan siinä menikin.

Elämä on kuin villasukka. Aloittaa, epäonnistuu, joskus onnistuu, sitten taas menee ketuiksi. Lopulta kuitenkin monessa asiassa onnistuu. Jos aina luovuttaa, ei tule loppujen lopuksi saavuttaneeksi mitään. Saavuttamisella en tarkoita korkeaa koulutusta tai rikkautta. Tavoitteiden saavuttamista, oli tavoitteena sitten villasukka tai maisterin paperit, laskuvarjohyppy, jonkin soittimen soittamisen opetrely tai Mount Everestille kiipeäminen.

En usko että on kovinkaan paljon ihmisiä, joilla kaikki onnistuu aina helposti, ekalla yrittämällä. Kaikki on kiinni ensin visiosta, sitten kärsivällisyydesta, tahdosta ja sitkeydestä. En ole koskaan kuullut, että kukaan olisi saanut kaiken haluamansa helposti, tai että esim. 50-70 vuotta kestänyt avioliitto olisi ollut yhtä ruusujen tanssimista. Vastoinkäymisiä on ollut kaikilla enemmän tai vähemmän, oli kyse sitten mistä tavoitteesta tahansa.

Minulle tämä villasukka symboloi sitä muutosta, joka minussa on iän myötä tapahtunut. Kun olen jotain päättänyt, en anna enää periksi sitten millään. Enää. Se lannistuva alisuoriutuja on poissa ikuisiksi ajoiksi.

Tulee vielä päivä, jolloin villasukkani ovat juuri sellaisia joista haaveilen- kauniita kirjoneulesukkia itse keksimilläni kuvioilla. Se päivä on tullut jo, jolloin olen näyttänyt itselleni, että minusta on vaikka mihin, kunhan vaan en anna periksi enää, vaikka mikä olisi.

En anna. Jonain kauniina päivänä joskus 20 vuoden päästä minulla on kaapit täynnä kauniita villasukkia, hiuskukkien ja toivottavasti myös itsetuunaamieni vintagevaatteiden sekä itseompelemieni kauniiden kellomekkojeni kanssa. Ja viereisessä keinutuolissa istuu minun rakas Teemuni, joka kertoo kolmen sijasta viisi kertaa päivässä, missä minun silmälasini sekä kännykkäni ovat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s