Mekkoa ja sukkaa

Vointini on edelleen ollut hyvin vaihteleva. Nyt muutama päivä on ollut nousujohteista voinnin suhteen, edelleen toivon että ne hyvät päivät alkaisi pikkuhiljaa lisääntyä.

Eilen kävin passikuvassa, kun minä en ole vielä tullut hankkineeksi uutta passia naimisiinmenon jälkeen. Päädyin ns. normilookiin ilman Pin up-vivahteita. Näin olen meikannut suurimman osan aikuisiästäni, eli käyttäen lämpimiä värejä. Tämä meikki on suosiossani edelleen aina kun en jaksa alkaa väkertämään kissarajauksia tai laittaa punaista huulipunaa.

20190129_094508

Eilen oli tosi pitkästä aikaa niin hyvä vointi, että kävin asioilla yksin, ilman avustajaani, ja ilman pyörätuolia tai muitakaan apuvälineitä! Tuli ihan valtavan hyvä mieli! Tuollaisia päiviä on ollut viimeisten 2 kk aikana tosi vähän! Istuskelin useita kertoja asioinnin välillä , penkeillä ja kahvilassa, mutta jaksoin, enkä edes kaatunut kotona sänkyyn ja nukkunut kolme tuntia ja maannut loppupäivää kivuissa, kuten usein on käynyt kun olen päätynyt asioille kävellen, ilman apuvälineitä. Nyt uskallan jo toivoa että tuollaisia vointeja tulisi kevättä kohti mennessä yhä enemmän!

Jos vointini on viikonloppuna hyvä, otamme mahdollisesti posekuvia, niitä on jo ikävä! Hirveästi en ole nyt talvella hankkinut uusia mekkoja, yhden alemekon ja muutaman fb-kirppikseltä vaan. Mutta tämä Collectifin Dolores Doll-mallinen, ihanan värikäs mekko on niistä ehdoton suosikkini! Voisin jo varovasti veikata, että tästä tulee tulevan kesän  lempimekkoni, mutta koskaanhan ei tietenkään tiedä, mitä ihanuuksia vielä löytyy. Ihmettelisin tosin, jos tämän ihanuuden joku muu mekko voittaisi. Rakastan noita värejä! ❤

20190129_094740

Ostin tässä eräänä päivänä uusimman Kauneimmat käsityöt-lehden, jossa oli paljon villasukkaohjeita. suurin osa tuntuu edelleen liian vaikeilta, kun olen vielä aika alussa villasukkien neulomisessa. Mutta näihin ihastuin samantien! Päätin tehdä mustat, ilman noita pompuloita, polvipituisina. Kauniit kirjoneulesukat ovat vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta harjoitus tekee mestarin. 🙂

20190129_094607

Nyt jos koittaisi värjätä hiusten juurikasvut, niitä onkin jo kertynyt parisen senttiä. 😀

Reipasta talvitiistaita kaikille! ❤

Asu paukkupakkasille- pitkästä aikaa tyylipostaus!

img_5333 (1)

Tänään on taas vaihteeksi heikot lihasvoimat ja myös EDS:lle tyypillisiä kiertäviä lihas-ja ja. Silti kaipasin niin paljon laittautumista, että roudasin satulajakkaran vessaan ja meikkasin istualtani. Lisäksi lepuutin kättä joka kiharan jälkeen puoli minuuttia, kun se menee kipeästi hapoille kun sitä pitää ylhäällä muutaman sekunninkin. Nyt hiki valuu ja puuskutan, ja voimat ovat totaalisesti poissa, mutta on mielettömän hyvä mieli- minä tein kuin teinkin yhtä lempijuttuani, eli tyylipostauksen kuvineen! Tämän päivän energiavarastot hupenivat tähän kokonaan, mutta mikäs olisikaan mieleisempää puuhaa loppupäiväksi, kuin neuloa sukkaa ja katsoa teeveestä hömppäsarjaa. 😀

Samettimekko_ Heart & Roses
Kengät: Pleaser
Vyö: Wannabe
Korut kirppikseltä
Hiuskukka omatekemä

Kun voimia on per päivä käytettävissä vain vähän, käytän ne aina välillä johonkin kivaan ns. pakollisten sijasta, tosin viime aikoina kyllä ihan liian harvoin! Toimintaterapeuttini oikein painotti tätä viime kotikäynnillä, ja täytyy myöntää että jäi suu auki hämmästyksestä. Ja myös siitä että myös avustajatunteja saa käyttää myös vapaa-aikaan, eikä pelkästään pakollisiin. Jostain täytyy sairaankin saada iloa elämäänsä. Näinhän se on! Tuota käyntiä ennen minulle tuli morkkis, jos vaikka tein tyylipostauksen blogiin sen sijaan että olisin vaikka viikannut pyykkiä, tehnyt ruokaa, pyyhkinyt pölyjä tai tehnyt muuta ns. hyödyllistä vähilläkin voimillani. En vain tullut ajatelleeksi, että itsensä armahtaminen ja rakastaminen on myös- ei pelkästään hyödyllistä, vaan ihan välttämätöntä että pääkoppa kestää. Minä aina välillä unohdan sen. Nyt koitan taas kiinnittää siihen enemmän huomiota. 🙂

Moni on varmaan miettinyt, miten ihmeessä pystyisi pitää ylläpitämään naisellista tyyliään kovilla pakkasilla. Minulla ratkaisu on paksu mekko tai villatakki mekon päällä, lämmin topattu Hell Bunnyn Sarah-Jane-villakangastakki, ylipolven-malliset villasukat ja asuun sopivat kengät, esim. nyörilliset, vintagehenkiset nilkkurit. Jos huppu ei riitä, laitan päähäni mustan, lyhyestä turkiksesta valmistetun mustan vintage-turkishattuni, jota en nyt  löytänyt, enkä jaksanut etsiä. Käsissäni on punaiset vintage-nahkakäsineeni.

img_5338

Liikun edelleen kodin ulkopuolella pääasiassa avustajani kanssa, pyörätuolissa istuen, ellei nyt satu ihan megamegahyvä päivä. Vaikka vointini onkin parantunut siitä kaikkein huonoimmasta, ei tämä mikään kesän superhyvien vointien veroinen kuitenkaan ole. Jos käyn vaikka vain ruokakaupassa tai postissa parhaimpina päivinä, käytän useinmiten polvitukea kipeämmässä nivelrikkopolvessani, sekä rannetukia ja joko kyynärsauvaani (sorry ettei ole asun kanssa sävysävyyn 😀 ) Tai siperiantiikerikuvioista kävelykeppiäni. Joskus myös rollaattoria.

Olen alkanut ajatella, että minun pitää nyt jatkaa elämääni näillä eväin, kun vointini ei tunnukaan paranevan enää huimasti viikon, tai 2-3 viikon huonomman kauden jälkeen. Viikossa on nyt ollutkin vain pari kolme päivää jolloin en olle ollut suurimmaksi osaksi pitkälläni. Nyt olen vain odotellut. Mutta entä jos en odottelisi enää. EDS etenee, enkä voi koskaan tietää koska huonompi vointi jää pysyväksi. Se on ihan mahdollista. Minä en halua pelätä sitä enää, vaan koitan repiä aina välillä itseni sängynpohjalta ja tehdä jotain kivaa-käydä kirppiksellä ja kahvilla avustajani kanssa, tavata ystäviä, (vaikka meillä jos en kykene lähtemään kotoa)  laulaa, tehdä lempijuttujani. Ihan tässä ja nyt, näillä lihasvoimilla jotka minulla nyt on.

Lupaan myös pyörätuoliposeja lähiaikoina! Mutta tässä nyt uskolliset apuvälineeni. Sormitukia on pitänyt hakea ikuisuus, mutta en ole saanut aikaiseksi tilata aikaa fysioterapeutille. Pitäisi kyllä! Lupaan tehdä sen pikapuolin, kuten myöskin hakea pyörätuoliin kelauksen keventäjiä sekä kevytramppia jolla saan itse pyörätuolin autoon, kun an jaksa sitä nostaa. Elämä jatkuu!

img_5340

Nyt olen piipussa, huh, mutta voitte varmaan kuvitella miten hyvä mieli tuli kun sain edes hetkeksi laittaa jotain muutakin päälle kuin trikootunikan, villatakin, legginsit ja villasukat. 😀

Positiivista kerrottavaa!

Ehkäpä nyt jo uskallan sanoa ääneen, että reilu pari viikkoa kestänyt todella huonovointinen kauteni on mennyt ohi. Osaan jo aika hyvin päätellä, koska huono kausi muuttuu paremmaksi pidemmäksi aikaa, ja nyt tosiaan ehkä voisin alkaa jo ajatella niin. Eihän minusta tervettä saa tekemälläkään mutta kävin tänään ekaa kertaa asioilla yksin, pelkän kepin kanssa!! 🙂 Voin siis taas liikkua ilman pyörätuolia, paitsi pidemmät ostos-ja kirppisreissut. Eli lihasvoimat eivät ole enää täysin poissa, kuten olivat. En vielä uskalla kiljua riemusta, mutta ihan vienolla äänellä sanon hiljaa: jippii. 😀

aaaaabcccaaaaa

En vielä tänään jaksanut laittautua enkä ottaa tyylikuvia, mutta mielessä se on jo ollut kovasti, uskonpa että teen sen tämän viikon aikana. Ja suunnittelen myös studiokuvasarjaa, joka on melko ajatuksia herättävä. Hih, vaatteet pysyy päällä tietenkin, siitä ei ole kysymys. En paljasta enempää vielä! 🙂 Voi olla ettemme niitä ehdi vielä tällä viikolla ottaa, mutta heti kun ehdimme.

Neulominen on edelleen in, mutta en ole vielä(kään) valmis kirjoneuleen tekoon, siitä tulee ihan kamalan näköistä, pinnasta tulee ruma ja epätasainen, ja jatkuvasti saan purkaa, kun möhlin jotain. Nyt päätin ola ottamatta asiasta paineita, ja neuloa yksivärisiä, raidallisia tai monivärisestä langasta neulottuja sukkia, kunnes olen valmis alkaa opetella kirjoneuletta- ekat kirjoneulesukkani päätyivät sittenkin roskiin, koska olin jättänyt kuvioiden langat ihan liian tiukalle. Varmaan aika tyypillinen aloittelijan virhe. No, mikäs hätä tässä valmiissa maailmassa, ja raitasukat on kivoja! Meillä on niin kylmät lattiat, että me tarvitsemme monen monta paria villasukkia vielä ennen kuin kevät koittaa!

Reipasta talvimaanantaita kaikille! ❤

Ps. Keksinkin helpon kirjoneulemallin jota osaan tehdä. Minulla on taipumus aloittaa liian vaikeista jutuista. Ehkäpä joskus menee jakeluun ettei se kannata. 😂

 

( Epä) tyylipostaus

20190117_142613.jpg

Minua on niin harmittanut kun en nyt heikossa hapessa ole voinut laittaa tänne tyylipostauksia. Siispä päätin laittaa tällaisen epätyylipostauksen. 😀 Joten tässä kotilookini. Eli mahdollisimman tyylitöntä, mutta lämmintä ja mukavaa. 😂

Viimeisen viikon aikana on ollut 2 päivää jolloin olen jaksanut jotain muuta kuin maata sohvalla, neuloa ja katsoa telkkaria. Se on ollut lähinnä pyykkikoneen täyttöä ja pyykin ripustusta ja viikkausta, keittiön lattian lakaisua, ja pienenpientä paikkojen järjestelyä. Mutta kuitenkin jotain. 🙂

Onneksi viime vkolla oli se yksi megahyvä päivä jolloin sain tehtyä vaikka ja mitä! Nautin siitä!

Kotoa en edelleenkään ole päässyt poistumaan ilman avustajani tai Teemun apua, kun käsivoimat ei riitä pyörätuolin autoon nostamiseen tai sen kelaamiseen. Odotan vielä hetken ja katson miten pitkään tämä huonompi kausi jatkuu, ennen kuin alan hakea kevytramppia jolla saan pt:n itse autoon, tai kelauksen keventäjiä. Ei kyllä tarvitsisi odottaa, saisin ne jo, ja niitähän pitää kuitenkin odottaa viikkoja. Mutten ole jaksanut käydä lääkärissä niiden hakemiseksi. Pitäisi kyllä. 😂

Mieli on ollut parempi kuin vielä koskaan huonona kautena, noin niinkuin suuremmassa mittakaavassa. Olen itsekin yllättynyt miten sitä ihminen sopeutuu muuttuviin tilanteisiin, kun ei ole vaihtoehtoa. Ja onhan minulla aivan ihanat läheiseni. ❤

Kirppiksellä ollaan pari kertaa käyty avustajani kanssa, mutta harmikseni täällä kotikaupungissani ei ole nyt tällä hetkellä yhtään hyv, isoa kirppistä, kun paras muutti joulukuussa, ja uusi toimitila on remontissa maaliskuun puoleenväliin asti. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eikä naapuriksupunkien ja kuntien kirppiksillekään ole kuin 20- 40 min. automatka.

Saan tänään valmiiksi punamustaraidalliset pohjepituiset villasukkani, tuskin maltan odottaa! Sen jälkeen olisi vuorossa taas kirjoneulekokeilu itsesuunnitellyilla kuvioilla, sekä sukat ystävälle.

Eli levollisin mielin täällä ollaan. 🙂 Heti kun on parempi päivä, lupaan teille ekat pyörätuoli-posekuvani ikinä. 😊

Lumista torstaita kaikille! ❤

Ps. Päätin kirjoittaa vielä tämän. Olen kuullut että joidenkin mielestä näytän terveeltä. Laskin juuri diagnoosini, niitä on tasan 20, niistä invalidisoivia on 4 kpl. Oikeasti olen aika sitkeä sissi, vaikka itse sanonkin. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa! 😀 Tuo sanonta sopiikin tähän ajankohtaan paremmin kuin hyvin, täällä on tullut viimeisen vrk:n aikana noin 20 cm lunta. Rakastan lunta, ja kävinkin tänään vähän fiilistelemässä upean talvisia maisemia kotipihallamme. ❤

Kohti parempaa vointia, vihdoinkin!

Kuten arvelinkin, lepo ja lääkärin määräämät lääkkeet ovat auttaneet, ja vointini kohenee pikkuhiljaa. Lepään vielä pari päivää, että tulehtunut nivelrikkopolvi paranee kunnolla, ja turvotus laskee, sitä on vielä jonkin verran. Tulehdukseen liittyvä kuumeilu on myös jo ohitse, ja lihasvoimatkin paranevat pikkuhiljaa, ainakin siitä melkein nollatasosta. Yleensä heikoimmat kauteni kestävät parisen viikkoa, täytyykin jatkossa muistaa tämä, eikä ajatella että tämä on nyt ihan varmasti ikuista. Sillä ei se ole sitä koskaan ollut, ja uskon ja toivon ettei tule koskaan olemaankaan.

Minulla EDS oireilee mm. niin, että mikä vaan tulehdus elimistössä romauttaa kunnon ja vie lihasvoimat täysin. Siihen riittää ihan vaikka flunssa tai jonkun nivelrikkonivelen tulehtuminen. EDS heikentää vastustuskykyä.

Olen nyt katsonut tosi paljon Netflix-sarjoja. Menossa ovat mm. Scorpion, Black Mirror, Lucifer, Continuum, Bodyguard, The Good Place, Gossip Girl ja Good Witch. Kolme viimeistä ovat hyvin kevyttä katsottavaa, katson niitä aina kun kaipaan jotain kevyempää kuin nuo aiemmat, jotka ovat toimintapainotteisia. Jännitystä ja vauhtia saa kyllä olla, mutta kovin paljon väkivaltaa en pysty katsomaan, ellei lasketa vauhdikkaita taistelukohtauksia jossa kuuluu vaain mäiskinä ja viuhuna muttei näytetä pahoja loukkaantumisia tai verta. Siksi uusien sarjojen löytäminen on minulle aina haastavaa, kun niin monessa muuten hyvässä sarjassa on minun makuuni liikaa väkivaltaa. Otan mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä Netflix-sarjoista jotka eivät ole kovin väkivaltaisia. Toimintaa, scifiä, fantasiaa ja seikkailua saa kyllä olla. Ja Ja lisäksi myös katson välillä tuota ns.kevyttä ” aivo narikkaan-hömppää”. 🙂 Netflix on hyvä tapa saada aika kulumaan kun on heikko vointi, paremmassa kunnossa minulla on niin paljon muuta tekemistä etten ehdi pahemmin telkun ääreen pysähtyä.

Netflixin katselun lisäksi olen neulonut Teemulle villasukat, tummansiniset joissa on varressa turkooseja ja valkoisia raitoja. Itselleni teen juuri pohjepituisia punamustaraidallisia sukkia, aloitan kohta tekemään toista sukkaa.

Olen myös ollut tämän huonomman kauden aikana aika luova- olen kirjoittanut runoja, sanoituksia ja tehnyt yhden sävellyksen Louhetar-bändillemme yhdessä Teemun kanssa. Sormeni eivät kestä enää ollenkaan pianonsoittoa, enkä siinä kyllä hyvä olekaan, niin on parempi että minä ideoin ja Teemu toteuttaa. ❤

Saattaa olla että pääsen jo viikon tai parin päästä pitkästä aikaa bänditreeneihinkin. ❤

Bändimme Louhettaren kotisivut:

https://louhetar.wordpress.com/bandi/

Musavideot:

Ajatusteni ääni:

Taikaa:

Nyt meillä on kolmen biisin äänitykset loppusuoralla, niistä ainakin kahteen teemme myös musiikkivideon. Videot toteutamme myös Teemun kanssa yhteistyönä niin että minä pääasiassa ideoin, Teemu toteuttaa teknisen puolen. Rakastan musavideoiden suunnittelua.

Louhettaren musiikki ei ole mitään ns. fiftarikamaa kuten kuulette, vaan siinä on enemmän vaikutteita 60-70-luvulta, ja jonkin verran progevivahteisuutta. On tuota muutama ihminen ihmetellytkin. 😀  Mutta kuten olen aiemminkin kirjoittanut, pidän aika tasapuolisesti sekä -50-, -60-, sekä -70-luvusta sekä myös nykyajan jutuista, ja sotken niitä yhteen suloiseksi sekamelskaksi lähes kaikessa. 🙂

Ajatuksen ääni-videon kuvaaminen oli paljon hauskempaa kuin miltä se näyttää, minulla oli todella vaikeuksia pokan pitämisessä. Kuvasimme sen Nurmijärven Kuhakoskella, ja kosken kohina oli aika massiivinen. Koska en meinannut millään kuulla musiikkia, Teemu päätyi pitämään kännykkäänsä hampaiden välissä ja mumisemaan säveltä jotta tiedän missä mennään, samalla kun kuvasi. Näky oli jokseenkin koominen. 😀

Heikossa hapessa olen aina luovimmillani. Luulen että se johtuu siitä, että joudun silloin luopumaan lähes kaikesta fyysisestä tekemisestä, jolloin voin keskittää myös ajatustoimintaani enemmän uuden luomiseen, kuin että pyörittelisin päässäni arkisia juttuja.

Parempaa siis kuuluu jo, ja mieli on taas valoisa.

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille! ❤

abcdefghij

Hieman ikäviä uutisia

Minulla on nyt viime viikolla alkanut vointi huonontua, ja nyt olen kaikkein huonoimmassa kunnossa mitä olen ollut vielä koskaan tähän mennessä, EDS:n osalta.

Olen kotona ihan vuodepotilaana, enkä pysty yksin käymään kodin ulkopuolella ollenkaan, vain pyörätuolilla jonkun muun työntämänä, kun itselläni on nyt lihasvoimat poissa ihan kokonaan. Puristusvoima hyvä jos 1 kg tasoa. Kävellä jaksan kyynärsauvan  kanssa hyvin hitaasti postilaatikolle ja takaisin. Onneksi minulla on parina päivänä viikossa maailman ihanin avustajani minua auttamassa. Eilen pääsin kauppakeskukseen pyörätuolin kanssa, avustajani viemänä, se tuntui ihan luksukselta.

Minulla on jatkuvia nivel-ja lihaskipuja, lääkkeet auttavat niihin onneksi melko hyvin. silti joka askel sattuu. Öisinkin herään kipuihin.

Lihasheikkouden takia en pysty tekemään oikeastaan mitään, kädet menevät kivuliaasti hapoille muutamassa sekunnissa, siksi syöminenkin on hidasta ja hankalaa. Nukun 12-15 h vuorokaudessa, ja muun ajan olen tosiaan joko sängyssä tai sohvalla lämpöpeiton alla.

Tämän huonon kauden pituutta ei voi ennustaa ollenkaan. Se saattaa kestää päivän, viikon tai ikuisesti. Koitan estää itseäni vaipumasta epätoivoon, kaikin voimin.

Niin, kaiken lisäksi oikea nivelrikkopolveni on pahasti tulehtunut, siinä tuntuu olevan aika paljon nestettä. Sain huomiseksi ajan punkteeraukseen ja kortisonipiikkiin. Avustajallani on seuraava työpäivä vasta perjantaina, mutta isäni onneksi pääsee viemään minut lääkäriin.

Ensimmäistä kertaa en nyt jaksa kirjoittaa, että koitan olla kaikesta huolimatta positiivinen.  Nyt vaan en mitenkään osaa. Kyyneleet valuvat nytkin. Mutta uskon ja toivon, että sen aika taas tulee, viimeistään kun päivät alkavat pidetä ja valo lisääntyä, ja ilmat lämmetä. ❤

Kuvassa Säde-söpöliinimme, joka nukkuu juuri nyt söpösti kerällä tuossa vieressäni. ❤

20190109_183734.jpg

Oletko liian ankara itsellesi?

Olen aina vaatinut itseltäni enemmän kuin muilta. Olen dissannut omia mielipiteitäni ja ajatellut että kaikki muut ovat oikeassa ja minä väärässä. Oikeastaan vasta -16  lopetettuani liiketalouden opinnot voinnin totaalisen romahduksen vuoksi, olen alkanut toden teolla työstää asiaa.

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, vasta EDS:n paheneminen antoi minulle työkalut itseni armahtamiseen. Tajusin lopulta, ettei se ole minun vikani etten jaksa kaikkea mitä itseltäni vaadin. Vaadin itseltäni että koti pitää aina olla tiptop, itsetehtyä terveellistä kotiruokaa pöydässä, töissä pitää jatkuvasti tehdä liikaa niin että kehuja sataa kaikkialta. Lisäksi minun vielä piti tehdä kaikkeni että saan pidettyä itseni mahdollisimman hoikassa kunnossa, että saisin siitäkin kehuja.

Olen tajunnut, että olen tehnyt tuon kaiken siksi, että itsetuntoni oli huono, ja ulkopuolelta satelevien kehujen ansiosta osasin jotenkuten hyväksyä itseni. Olin oikea kriisikimppu. Elämäni oli käpertynyt oman itseni ympärille. En päästänyt ketään lähelle, koska sisimpäni oli täynnä itseinhoa ja vaatimuksia vaatimusten perään. Karkoitin sillä ihmiset luotani. Ihmiset olivat olemassa minulle vain siksi, että saisin heidät kehumaan itseäni, koska elin kehuista. Miellyttäminen oli toinen nimeni, tein sitä jopa itseäni vastaan.

Kun sairauteni paheni, aloin miettiä asioita. Pääni olisi hajonnut, jos olisin edelleen määritellyt arvoni sen perusteella miten saan kehuja. Minun piti löytää aito itsestäni välittäminen, ja armollisuus itseäni kohtaan.

Kaikki tapahtui oikeastaan aika itsestään. Elämääni tuli uusia ihmisiä, koska minulla vihdoin oli heille aikaa. Pystyin tehdä yhä vähemmän. Sen kaiken tilalle tuli aito itsestä ja muista välittäminen. Minusta, joka olin hävettävän itsekeskeinen, tulikin hyvä kuuntelija ja empaattinen ystävä. Sain uusia ystäviä. Löysin Teemun, joka oli ensimmäinen mies ikinä, joka välitti minun sisimmästäni, ei siltä miltä näytin tai miten tehokas olin, tai miten hyvä jossakin. Olin tarpeeksi hyvä ihan pelkästään olemalla minä.

Mitä vähemmän pystyn tekemään, sen enemmän opin armollisuutta itseäni kohtaan. Nyt pidän itsestäni, vaikken ole enää hoikka, en jaksa pitää kotia tiptopsiistinä, en jaksa aina edes nousta sängystä. Joinakin päivinä, kuten tänään, ainut mitä jaksan, on sohvalla lämpöpeiton alla makaaminen, teeveen katselu ja sukan neulominen. Se riittää ihan hyvin. ( ai niin, vaihdoinhan minä kissanhiekat, kun oli pakko) 😀

En määrittele itseäni enää suoritusteni perusteella, vaan sen perusteella, miten armollinen olen itselleni. Olen oppinut pitämään itsestäni jopa invalidina. Sillä mitä teen, ei ole väliä, vain sillä mitä olen. Sydämeni on kasvanut vertauskuvallisesti ihan valtavaksi. Sinne mahtuu valtavasti rakkautta itseäni ja lähimmäisiäni kohtaan. Minun ei enää tarvitse tehdä mitään näkyvää hyväksyäkseni itseni.

Ennen muserruin täysin, jos sain osakseni vähänkin itseeni kohdistuvaa kritiikkiä, oli se sitten aiheellista tai aiheetonta. Nyt osaan erottaa jyvät akanoista- ne asiat mihin minun oikeasti pitää kiinnittää huomiota, ja ne asiat mitä joku sanoo vain loukatakseen minua. Sellaiset sanat heitän tuulen vietäviksi. On ihan sama, näytänkö jonkun mielestä terveeltä kun joskus jaksan laittautua ja lähteä ulos. Minä itse tiedän totuuden- sen, että lihasvoimani ovat enää muutama prosentti terveen ikäiseni lihasvoimista, lukuunottamatta joitain yksittäisiä päiviä, jolloin tunnen itseni tavallista toimintakykyisemmäksi. Minun ei nää tarvitse vakuutella kenellekään mitään. Ei edes itselleni.

Olen vihdoin armollinen itselleni. Ole sinäkin! ❤

beach-beautiful-dawn-40192

Älä katso painoindeksiä vaan peiliä

Joudun lukuisten sairauksieni vuoksi käymään lääkärillä todella usein. Lähes joka kerta minut mitataan ja punnitaan. Ja nyt viimeisen vuoden ajan olen kuullut ihan joka ikisellä käynnillä saarnan siitä, kuinka olen painoindeksin mukaan ylipainoinen ja että minun pitäisi laihduttaa noin 10 kiloa.

Minusta terveydenhuoltohenkilöstö voisi lopettaa sen painoindeksitaulukon tuijottamisen kokonaan. Minusta se on harhaanjohtava. En usko, että tuollainen taulukko voi mitenkään päteä kaikkiin maailmaan ihmisiin, meitä on niin monenmallisia. Myönnän kyllä, että entisenä anorektikkona on tuntunut pahalta tuo hoitajien ja lääkäreiden motkotus, ja saanut joskus miettimään. Sitten on iskenyt pieni kapinahenki. 😀

Linkki painoindeksitaulukkoon:

https://sydan.fi/fact/painoindeksi/

Minun painoindeksini on 26,8. Painoni nousi jäätyäni kuntoutustuelle töistäni sairaalasta elokuussa -14. Mutta peilistä minua katsoo yhä sopusuhtainen nainen. 🙂

Olen monisairas enkä pysty mm. polvien ja alaselän nivelrikkojen sekä EDS:tä johtuvan lihasheikkouden ja lihasten heikon rasituksensiedon vuoksi harrastamaan mitään sellaista liikuntaa,  joka varsinaisesti laihduttaisi tai vaikuttaisi kehon koostumukseen.

Monelle EDS-potilaalle liikunta on myrkkyä, ja jo 100 m uinti tai 500 m kävely saa voimani totaalisen pois koko loppupäiväksi. Siksi en enää käy edes pidemmillä kauppareissuilla ilman pyörätuolia. Nopeillakin kauppapiipahduksilla käytän kävelykeppiä tai kyynärsauvaa. Silti uuvun niistäkin useinmiten aika totaalisesti.

Toimintaterapeuttini on suositellut minulle sopivaksi liikunnaksi ihan vaikka pieniä kotiaskareita tai postilaatikolle ja takaisin kävelyä. Itse allekirjoitan tuon täysin, nyt tässä kunnossa. Ruokavalio onkin ainut keino jolla pystyn vaikuttamaan painooni, ja siihen olen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä koittanut kiinnittää erityostä huomiota, lukuunottamatta joulun aikaa jolloin yleensä annan itselleni luvan herkutella. 😀

Vaatekokoni on 40-42, olen 168,5 cm pitkä. Olen kuitenkin jo puolen vuoden päästä 47-vuotias. Minusta ikäiseni nainen saakin olla tämän kokoinen.

Tiedän, ettei terveyteni muuttuisi yhtään sen paremmaksi vaikka laihtuisin painoindeksitaulukon mukaisiin ns. normaalilukemiin, kiitos lukuisien esi diagnoosieni. En ymmärrä, miten se muutenkaan minua hyödyttäisi.   Miehenikään ei rakastaisi minua yhtään sen enempää, jos olisin kokoa M enkä L.  😀

Olen sitä mieltä, että ihminen saa hyväksyä itsensä, vaikka painoindeksi olisi enemmänkin kuin tuo minun lukemani. Se ei kuulu kenellekään. Joka ikinen tietää itse tasan tarkkaan, onko ylipainoinen vai ei. Tuntuu, että ihan kaikki terveydelliset ongelmat johtuvat joidenkin lääkäreiden ja hoitajien mielestä ylipainosta. Usko että on olemassa ihmisiä joilla bmi on vielä enemmän, ja joilla ei ole painosta johtuvia sairauksia.

Minusta tämäkin taulukko on aika hassu:

Vyötärön ympärysmitta (cm) Tavoitearvo Lievä terveyshaitta Huomattava terveyshaitta
Miehet < 94 94-101 > 102
Naiset < 80 80-87 > 88
Ei lihavuuteen liittyvää sairastumisvaaraa Vältä painon nousua tai pudota painoa Painoa tulisi pudottaa. Hae terveydenhuollon ammattilaisen apua painon alentamiseen

Tuossa taulukossa nuo mitat ovat minusta aika epärealistisia. Niissä ei oteta ollenkaan huomioon henkilön pituutta eikä ruumiinrakennetta, esim. onko lihaksia. Esim. noin 180 pitkällä, sopusuhtaisella naisella on helposti vyötärö yli tuon 80, ilman että siitä on pienintäkään terveyshaittaa. Liikuntaa ahkerasti harrastavallakin naisella voi olla tuon verran, tai enemmänkin.

Kehopositiivisuus on tämän päivän juttu. Terveydenhuoltohenkilöstö voisi myös vähän opetella sitä. Nykyään jo kymmenvuotiaat pikkutytöt stressaavat painostaan. Minusta on olemassa paljon tärkeämpiäkin asioita kuin painoindeksi, esim. hyvä itsetunto ja armollisuus itseään kohtaan.  Asia on tietty eri, jos ylipainoa on huomattavasti, esim. yli 30. Silloinkin minusta kyllä lääkärit ja hoitajat voisivat olla motkottamatta. Kyllä ko. henkilö varmasti itse on tietoinen asiasta.

Älä siis stressaa suotta, elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin painoindeksi. Minä olen Ok, ja sinä olet Ok. Annetaan piutpaut kaikenmaailman taulukoille. ❤

Toiveikasta torstaipäivää kaikille!

aaabbvv

 

Kauneimmat alemekot

On taas tullut alennusmyyntien aika, linkittelen teille vähän alemekkoja. Laitan taas vain suomalaisia nettikauppoja. Itse tilaan kyllä ulkomailtakin, mutta niistä lon aina riski, kun ei ole ilmaista palautusoikeutta. Ei ole muuten pienimmissä suomalaisissakaan nettikaupoissa, esim. Wannabellä, kuin vain, jos tuotteessa on vikaa. Mutta siellä on taas se hyvä puoli että aika harvoin tarvitsee vaihtaa. Siellä myydään pääasiassa Hell Bunnya, joiden koot eivät ainakaan minulla juurikaan ole vaihdelleet. Lisäksi sivuilla on eri tuotteissa suurimmaksi osaksi mittataulukot, jotka pitävät hyvin paikkansa. Näin ei ole kaikkien merkkien kohdalla, esim. Collectifin ja Lindybopin. Kokolapun mukaan samankokoisten vaatteiden mitat saattavat vaihdella jopa useita senttejä, 10 cm on maksimi mitä olen mitannut.

Linkitän vain mekkoja joissa aleprosentti on -40% tai enemmän. Itselläni on harvoin harvoin sitä vähemmän alennettuja mekkoja varaa hankkia. 🙂

Mutta tässäpä näitä olisi.

31,45 e, koko M.
Linkki: https://www.undergroundstore.fi/cherel-flamingo-mekko-p-4115.html

alennusmekko1

38,23 e, koko 38

Linkki: https://www.vinputiikki.fi/tuote/rose-marie-day-dress

11395809-b548abc4_480_480

31, 45 e, koot M ja L.
Linkki: https://www.undergroundstore.fi/bethany-teal-mekko-p-3134.html

alennusmekko2

45,99, koko M
Linkki: https://www.emp.fi/p/leo-pin-up-dress/389479.html#prefn1=gender&sz=60&start=64&prefv1=2

alennusmekko17

35,99, koot XS- XXL
Linkki: https://www.emp.fi/p/let%27s-twist-again/382050.html#prefn1=gender&sz=60&start=29&prefv1=2

alennusmekko 18

34,95, koot XXL, 3 XL ja 4XL.
Linkki: https://www.undergroundstore.fi/velvet-black-plus-mekko-p-2648.html

alennusmekko3

49,50, koot L, 2XL, 4XL, 5 XL.
Linkki:
Wild Roses On Violet Hepburn Kellomekko

alennusmekko4

49,50, koot S-4XL
linkki: https://www.misswindyshop.com/collections/mekot/products/margaret-peony-floral-juhlamekko

alennusmekko7

49,50, koot M-4Xl
Linkki: https://www.misswindyshop.com/collections/mekot/products/red-rose-floral-border-tea-mekko

alennusmekko8

49,50 e, koot 4XL, 5 XL
Linkki: https://www.misswindyshop.com/collections/mekot/products/summer-fern-hepburn-kukkamekko?variant=5208997068841

alennusmekko9.jpg

49,50, koot S, M, L.
Linkki:
Little Roses On Teal Hepburn Kellomekko

alennusmekko11

34,95, koot S-XXL
Linkki: https://www.dressy.fi/kellomekko-dolores-winter-robin

alennusmekko12

29,50, koot XS, M
Linkki: https://www.dressy.fi/kellomekko-delilah-red-polka

alennusmekko13

39,50, S, M, XL. Koot XXL ja 3 XL +6 e.
Linkki: https://www.dressy.fi/kellomekko-charlotte-nautical-dra8475

alennusmekkoi14

30,68 e, koot S-XL
Linkki: https://www.wannabe.fi/fi/tuote/14513951

alennusmekko15

32,00, koot UK 12( 38) ja UK 14 (40)
Linkki: https://www.veeveeretro.fi/fi/tuote/10262124

alennusmekko16

Ulkona on kova tuuli ja pyryttää lunta, en kyllä pistä tänän nenuani ovesta ulos sen enempää, kuin että käyn postilaatikolla. Operaatio terveet elämäntavat nro 999 on alkanut jo tupakoinnin lopettamisen osalta-taas vaihteeksi. 😀 Terveellisempi ruokavalio alkaa sitten, kun kaikki uudenvuodenaaton herkut on syöty pois. Kesään mennessä pitäisi taas saada mahtumaan koon 14 mekkoni, nyt ne kiristävät armotta, kiitos joulukuun herkuttelujen. 😀

Lumista maanantaipäivää kaikille! ❤

Ps. Unohdin Funkypointin kokonaan, eli tässä linkki! Hirveästi ihanuuksia!

http://www.funkypoint.fi/category/173/mekot?sort=search&per_page=100