Nyt yritykseni valmistaa myös kestohääkimppuja, plus tietysti sulhasen kukkavieheitä ja morsiamille hiuskukkia. Eikö olisikin ihanaa jos hääkukat eivät koskaan lakastuisi vaan säilyisivät aina muistona tuosta niin ihanasta ja tärkeästä päivästä?
Eilen valmistin erään tulevan kesän morsiamen hääkimpun silkkikukista. Siitä tuli yllättävän aidon näköinen.
Ota yhteyttä esim. Fb:n kautta ( Helmat Hulmuten) tai Instagramin ( #helmathulmutenhiuskukat) jos sinäkin haluat häihisi kestohääkimpun!)
Tänään ystäväni pyysi minua Riihimäelle Unelmamekot- liikkeeseen naistenpäivän kahville ja katselemaan ihanuuksia. Lähdin, kun sattui olemaan hyvä vointi. Paikalla oli joitakin tuttuja kasvoja, ja aika meni nopeasti kahvitellessa sekä jutellessa, ja tietenkin katsellessa liikkeen tarjontaa. Mekkoja olis ollut vaikka millä mitalla, ja muutama ihana uutuuskin, mutta mikään ei huutanut nimeäni niin lujaa että olisi lähtenyt mukaani.
Tyhjin käsin en kuitenkaan joutunut pois lähtemään, sillä mukaani tarttui vihreä Bannedin toppi sekä tuo käsivarrellani oleva Heart & Rosesin laukku. Olen etsinyt ikuisuuden tyyliini sopivaa isoa mustaa laukkua mutten ole löytänyt, kunnes nyt! Minulla kun pitää aina ja joka paikassa olla ihan kaikki mukana- ( eli puoli eurooppaa :D) Pikkulaukuilla en tee juuri mitään, tai sitten harmittaa koko ajan kun se ja se ei mahtunut laukkuun. 😀
Takki: Hell Bunny Rock Noir Coat
Laukku : Heart & Roses
Kengät: Vagabond
Rannerenkaat: Splendette
Korvikset kirppikseltä
Hiuskukka: Helmat Hulmuten-hiuskukat
Toppi: Collectif Dolores Feral Leo Top
Hame: Collectif Nomi Denim skirt
Tuo Nomi-hame on jo yhden koon liian iso kuten kuvasta näkyy, mutta pienennytän sen kun taas kesää kohti mennessä ja kuntoni parantuessa painoni alkaa laskea, kuten joka ikinen vuosi- talvet kun ovat minulle paljon huonovointisempaa aikaa kuin kesät, niin kertyy useampi kilo. Tai voihan se myös olla, että hankin sen pienemmässä koossa- olen oppinut, että minulla pitäisi olla lähestulkoon kolmea eri kokoa aina varalla, tällainen jojoilija kun olen. 🙂 Muuten on kyllä niin ihana hame ettei mitään rajaa!! Todella mukava päällä, pehmeä ja joustava, ja vyötärö tulee riittävän korkealle, kuten Nomi-farkuissakin, jollaiset omistan.
Olkaimet ovat säädettävät, niinkuin näissä olkaimellisissa farkkuhameissa/mekoissa yleensä. Kankaisissa ei aina ole säätömahdollisuutta, mikä on minusta harmi, sillä itse joudun aina säätämään niitä. Tykkään myös pitää olkaimia aina ristissä takaa.
Ihanaa naistenpäivän jatkoa kaikille ihanille naisille1 ❤
Kuten moni lukijani tietää, olen koko blogini olemassaolon ajan jojoillut painoni kanssa. Painoni on heitellyt enimmillään 15 kiloa vuoden aikana- nousee talveksi ja laskee kesäksi. Se johtuu minulla ihan siitä että voin talvisin paljon huonommin kuin kesäisin, sekä liikun vähemmän. Viime syksynä sain lisäksi lääkkeen jolla on taipumus lihottaa, ja siihen päälle vielä lopetin tupakoinnin- ne yhdistettynä saivat aikaan kaikkiaan 12 kilon lihomisen.
Kukaan ei voi tietää miksi joku on ylipainoinen, oli sitten 10, 20, 30 tai 40 kiloa. Syy ei ole aina ihmisessä itsessään. Monet lääkkeet lihottavat vaikka eläisi kuinka terveellisesti. Kilpirauhassairaudet lihottavat. Myös tuki-ja liikuntaelinsairaudet voivat lihottaa, esim. kulumat ja nivelrikot, kun ei pysty harrastamaan tarpeeksi liikuntaa. Ja myös masennus voi lihottaa-kun ei huvita mikään. Tai sitten jollain saattaa olla niin voimakas sokerikoukku ettei ole voimia päästä siitä eroon. Itselläni on kilppariongelmia lukuunottamatta kaikki em. syyt lihomiseeni.
Olen sitä mieltä, että jokainen saa olla sen painoinen kuin on. Viis ulkonäköpaineista. Vaikka lihomisesta olisi terveyshaittoja, sitten on, ne eivät kuulu kenellekään. Varmasti jokainentietöä sen itse ilman että häntä täytyy siitä valistaa.
Minusta on erittäin tietämätöntä ja pinnallista arvioida ihmisiä painon mukaan, oli sitä sitten liikaa tai liian vähän. Isellänihän on ollut myös syömishäiriö jolloin olin pahasti alipainoinen. Itselleni muiden painolla ei ole mitään väliä. Paino kuitenkin näkyy ulospäin, ja jotkut pitävät oikeutenaan moralisoida siitä niitä jotka eivät ole ihmisen itsensä luomien kauneuskäsityksen mukaisia. Silti näillä arvostelijoilla saattaa olla itsellään ulospäin näkymätöntä problematiikkaa, kuten esimerkiksi itse oletettu kaikkitietävyys , ymmärtämättömyys tai ihan vaan silkka kettumaisuus. Pidän yli-tai alipainoa itse pienempänä pahana kuin kettumaisutta.
Olen tehnyt jo jokin aika sitten päätöksen, että lakkaan nyt lopultakin stressaamasta painostani, ja annan sen elää vointini mukaan, kuten se on tehnyt viimeiset viisi vuotta. Se ei aina ole ollut entisenä anorektikkona helppoa. Pidän kotonani kolmea eri kokoa vaatteita, ja käytän niitä jotka kulloinkin sopivat. Kun katson peiliin, näen oman, aidon itseni, enkä pelkkiä kilojani. Sillä kilot eivät määrittele minua, vaan sieluni. Kuten kaikkia muitakin.
Ole itsellesi armollinen ja rakasta itseäsi sellaisena kuin olet. Jos painosi häiritsee jotain toista, jätä se omaan arvoonsa, sillä jokainen hoitakoot omat asiansa, kukaan ei ole täydellinen, ei edes se normaalipainoinen huomauttelija.
Olen 167 cm pitkä, ja tällä hetkellä painan 80,5 kiloa. Ylipainoa on siis ainakin 10 kiloa. Mutta siinäpähän on. Olen ollut ison osan aikuiselämästäni laiha, nyt siis nautin kurveistani, ja siitä että minulla on toimiva lääkitys sekä olen lopettanut tupakoinnin, vaikka ne ovatkin pyöristäneet minua. Olen myös nyt hankkinut pääosin kirppiksiltä ja alennusmyynneistä XL-kokoisen vaatevaraston, joka osaltaan on vähentänyt painoketutustani, kun ei enää vaatteet kiristä.
Sinun painosi ei kuulu kenellekään.
Huhuu, täällä minä olen, en aio kadota! 😀 Olen vain elänyt hiljaiseloa. Olen uuden lääkityksen lihottamana ja kroonisen migreenin sekä EDS-fatiikin ja -lihasheikkouden vuoksi möllöttänyt sohvalla kutimen kanssa Netflixiä ja Viaplayta tuijottaen ja odottanut että kesä tulisi. 😀 Joskus silloin tällöin olen jaksanut tehdä pari hiuskukkaa. Hyvävointisina päivinäni olen ihan intopinkeänä myynyt mekkojani pois ja ostanut alesta ja fb-kirppiksiltä uusia. Myös joitain pakkosaada-uutuuksia. Kun vointini paranee, on kiva kuvailla uusia ihania mekkosia! ❤️
Kun jaksan, teen katsauksen kevään Pinup-vaatemuotiin, paljon on tullut mm.uudenlaisia hameita ja housuja sekä yläosia. Mekoissa kirkkaita, mehukkaita värejä, tosi paljon keltaista ja vihreää!
Tässä yksi uusimmista hankinnoistani, Collectifin Karen Suspender-haalari. Se on todella joustava-aivan ihana päällä! Kuvaon viime viikon torstailta joka on bändimme treenipäivä, niihin yritän yleensä vähän siistiytyä vaikken muuten juuri jaksakaan. 🙂 Paita on Hell Bunnyn.
Nyt vetäydyn takaisin talviunille vielä hetkoseksi, sitä ennen laitan kuvan muutamasta tekemästäni hiuskukasta.
Tässä kooste lauluyhtyeemme ensimmäiseltä keikalta 11.1 Unelmamekoista Riihimäeltä. Jos kiinnostuit, otamme mielellämme keikkapyyntöjä vastaan. Keikkasetin rakennamm aina tietenkin tilaajan mieltymysten mukaisesti, mutta keskitymme pääasiassa 40-70-luvun musiikkiin, ja joihinkin uudempiinkin jotka olemme sovittaneet uudelleen tyylimme mukaisiksi. Kaikki kappaleemme esitämme suomen kielellä.
Tässä linkki Facebook-sivuillemme, esim. sinne voi laittaa viestiä jos haluaa meidät keikalle.
https://www.facebook.com/lauluyhtyeaikamatka/
Tässä uusimpia hiuskukkiani. Niitä saa ostaa täältä:
https://www.facebook.com/groups/320630945140177/
Olen ollut tälläkin viikolla melko heikossa hapessa, mutta sentään yksi hyvävointinen päivä oli. Silloin tietty väsytin itseni tekemällä liikaa kaikkea, johon usein syyllistyn. Se oli perjantaina, joten eilen olikin sitten täysi fatiikki päällä ja voimat poissa. Käytin eilisenkin tosin mukavasti kun hyvä ystäväni perheineen tuli käymään, lisäksi katselin telkusta sarjoja ja neuloin ( yllättäin) sukkaa. Nyt teen niitä ystäville, kun oma perhe on jo aika pitkälti sukitettu. 😀
Leppoisaa sunnuntaipäivää kaikille! ❤
Ajattelin vihdoin jättää tänne puumerkkini ja kertoa että elossa ollaan mutta heikossa hapessa kuten joka vuosi tähän aikaan. Lihasheikkous on aika totaalista, ja väsyn ihan pienestä täysin, olen tässä vielä sitkutellut kävelykepin kanssa, tai yrittänyt. Huomisesta lähtien on taas pakko kuitenkin alkaa käyttää pyörätuolia ja rajata kodin ulkopuolella käymiset niihin päiviin kun avustajani on töissä, koska käsivoimani eivät riitä kelaukseen. Olen viime aikoina väsähtänyt jo pelkästä kauppareissusta niin että kotiin tultuani olen kaatunut sänkyyn, nukkunut 3-4 h ja maannut reporankana sohvalla loppupäivän.
Ei puhettakaan että olisin jaksanut laittautua pirkään aikaan, jouluna ja keikalle mutta muuten olen hiihdellyt ilman meikkiä, tunikassa ja legginseissä. Siksi ei nyt ole tullut tyylipostauksikaan. Mutta olen varma siitä että kevään etästä taas noustaan ja alkaa kauniit mekot ja poseeraus taas kiinnostaa!
Olen minä sentään jaksanut neuloa ja tehdä hiuskukkia, onneksi. Jos en jaksaisi mitään, pääni hajoaisi totaalisesti. Tähän fatiikkikauteen olen jo tottunut, kun tämä on ollut seuranani jo monena talvena.
Keikkamme Unelmamekoissa meni hyvin-no mokia tuli muutama mutta aika pieniä, pääasia että tupa oli täynnä ja tunnelma katossa. Saimme jo uusiakin keikkatarjouksia mutta niistä tuonnempana kun tiedän enemmän. Laitan keikkakuvia kunhan sattuu sellainen päivä että jaksan.
Tässä osa neulomuksistani sekä viime aikoina tekemistäni hiuskukista.
Nyt minulta meni perinteisen joulupostaukseni tekoon keskimääräistä pidempi aika, koska jouluna alkoi jokatalvinen huonovointisempi kauteni. Syksyllä voin paremmin kuin moneen vuoteen, mutta tulihan se heikompi vointikin sieltä sitten, vaikka jo ehdin toivoa ettei tulisi. Joulunpyhistä voin parhaiten onneksi juuri jouluaattona!
Nyt joulun ja uudenvuodenaaton jälkeen olenkin vain suurimmaksi osaksi maannut sohvalla kivuissa ja reporankana ja neulonut sukkia, yhdet pitkät kirjoneulesukat on valmiit ja toiset, polviin asti ulottuvat puolivälissä. Edes kukkia en ole tehnyt muuten kuin yhden tilaustyön.
Tässä kuvia meidän joulustamme. Vietimme sen perinteisesti mieheni vanhempien luona Pohjois-Karjalassa, jossa heillä on rantatontti, talo on noin 300 m rannasta ja mökki rannalla. Yövyimme mökissä, siellä pystyy onneksi olla talvelllakin, jos nyt ei kovin paljon pakkasta ole. Siellä on talvella ihanan tunnelmallista!
Tekemämme piparkakkutalo
Poikani koristelemassa joulukuusta
Koristeltu joulukuusi
Yksi lempimaisemistani, mökkiranta
Mökki
Jouluaattona ylläni oli kirppikseltä ostettu kirsikkakuvioinen kynämekko, Bannedin punainen neuletakki sekä kirsikkakorvikset ja itsetekemäni jouluaiheinen hiuskoriste.
Mieheni, minä sekä poikani joulupöydässä. ❤
Joululahjamekkoni, 50´s Ivana Roses Pencil Dress. Tämä on neulemekko, tällaista olin juurikin vailla, tämän jaksaa laittaa päälle heikommassakin hapessa, kun tämä ei ole liian juhlava, mutta asusteilla ja koruilla tähän tietty saa halutessaan juhlavuuttakin. oikea jokapaikan mekko!
Tulevana lauantaina on Unelmamekot-liikkeessä Riihimäellä 3-vuotissynttärit, Tervetuloa! Siellä on paljon ohjelmaa, plus tietysti meidän bändimme keikka!
Tässä enemmän tietoa tapahtumasta:
50-luvun mekkokauppa Unelmamekot täyttää 3 vuotta. Tilaisuutta juhlistamassa on ihka uusi Lauluyhtye Aikamatka, joka soittaa 50- 60-luvun iskelmä- ja pop-musiikkia sekä uudempia hittejä sovitettuna em. aikakausien tyyliin.
Päivän aikana on mahdollisuus mennä (huom. etukäteisvaraus) pikameikkiin, ottaa pikakampauksia ja lopuksi kuvauttaa itsensä kauniissa 50-luvun tyylisissä mekoissa studiokuvaajalla.
Vielä mahdollisuus varata aika näihin kaikkiin.
Mahtavia mekkotarjouksia. Miesten farkut ja paidat myös tarjouksessa.
Kahvitarjoilu.
Tervetuloa viettämään kiva päivä fiftarihenkisten ihmisten parissa.
Paikkana Unelmamekot (Unelmalemmikkien yhteydessä)
Keskuskatu 18-20, Riihimäki.
Varaa nyt oma aika meikkiin, kampaukseen tai kuvaukseen. Voit siis valita joko kaikki tai vain jonkun. (huom. maksullisia)
Tiedustelut ja varaukset 050 5436905 Sirpa
Tilaisuuteen vapaa pääsy.
Tapahtuman sivut:
https://www.facebook.com/events/611852336233188/
Nyt aivan uudenlainen hyvän mielen Helmat Hulmuten-hiuskukat-arvonta! Käy liittymässä Helmat Hulmuten-kukkaryhmään, valitse ryhmästä henkilö jonka haluaisit voittavan tilaustyönä tehdyn hiuskukan/hatukkeen. Samalla osallistut itsekin arvontaan, sillä voittajaa ehdottanut voittaa itselleen myös vapaavalintaisen hiuskukan! Julkistan voittajat su 12. 1. Allaolevasta linkistä pääset osallistumaan. Onnea Arvontaan!
https://www.facebook.com/groups/320630945140177/
Kuva: Satu Karmankallio/Starlightpinup
Kuva: Satu Karmankallio/ Starlightpinup
Kuva: Satu Karmankallio/ Starlightpinup
Kuva: Antero Piekiäinen
Kuva: Satu Karmankallio/ Starlightpinup
Kuva: Satu Karmankallio/ Starlightpinup
Kuva: Satu karmankallio/ Starlightpinup
Muistuttelenpa teitä vielä la 11.1 Riihimäellä olevan Unelmamekot-liikkeen 3-vuotissynttäreistä, jossa klo 12 esiintyy bändimme, lauluyhtye Aikamatka! Linkki tapahtumaan:
https://www.facebook.com/events/703371380071768/
Tässä musanäyte:
Tule ihmeessä ensi kuussa sovittelemaan ihania mekkoja ja jammailemaan kanssamme! ❤
Me saamme ehkä juuri ja juuri valkean joulun, jos ei kaikki lumi ehdi sulaa ennen huomista. Olemme täällä Pohjois-Karjalassa appivanhempieni luona, Puruveden rannalla. Tulimme lauantaina, ja sen jälkeen on joka päivä ollut plusasteita, pakkasta on luvassa kuulemma vasta loppuviikosta. Mutta en usko että kaikki lumi ehtii kuitenkaan ennen huomista sulaa, niin voimme edes leikkiä että täällä näyttää edes hitusen jouluiselta. 😀
Nyt kun on rauha ja hiljaisuus sekä läheiset ympärillä ja tasapainoinen olo, on aikaa miettiä asioita. Jostain syystä joulun alla mieleeni aina tulee myös ei-niin positiivisia juttuja, joita pohdiskelen. Ehkä se johtuu juuri siitä että on aikaa, ja siitä että tiedostan kaiken ympärilläni paremmin kun ei ole niitä normaaleja arkirutiineja, myös ne asiat jotka maailmassa ovat huonosti.
Kuulen usein että olen luonteeltani positiivinen, ja tietyn peruspositiivisen elämänasenteen itsessäni kyllä allekirjoitan. Silti minussa on ristiriitoja. Käytän masennuslääkkeitä ja olen kärsinyt ajoittaisesta masennuksesta vuosikymmeniä. Olen kuullut että mietin liikaa. Tavallaan ehkä näin onkin. Mutta en vain osaa sulkea silmiäni epäkohdilta tässä maailmassa.
Kun tapaan uuden ihmisen, uskon hänestä aina lähtökohtaisesti hyvää. Minulta puuttuu ns. perusepäluuloiluus, ja myös joskus varovaisuus. Haluan kaikille lähtökohtaisesti hyvää, ja haluan myös auttaa. Olen jopa hiukan naiivi ja sinisilmäinen. Tai no joku minut tunteva voisi sanoa, etten edes pelkästään ”hiukan”.
En haluaisi muuttua kokonaan kyyniseksi. Kyynisyyttä on tämä maailma pullollaan. Mutta varovaisuutta pitäisi oppia noudattamaan enemmän elämässä, joka tilanteessa. Minun hyväntahtoisuuttani on käytetty paljon hyväksi. Sitä on usein jo ehtinyt tapahtua pitkään, ennen kuin olen sen huomannut. Kun huomaan sen, muutun jääksi, ja osaan pitää puoleni. Monesti vaan olen siinä vaiheessa jo ihan rikki, ja olen ehtinyt jo syyllistää itseäni monet monituiset kerrat, ja ihmetellä mitä teen väärin. Tämä on tullut esiin lähes kaikissa tätä nykyistä edellisissä parisuhteissani.
Joskus tuntuu, että olen pöllähtänyt tähän maailmaan jostain ihan muualta. Etten kuulu tänne. Olen kuin alien. Tämän maailman ihmisten niin yleinen itsekkyys, pahantahtoisuus, negatiivisuus. Kiusaaminen, jonka kohteeksi olen itsekin joutunut jo lapsesta asti- yhdessä päiväkodissa, yhden poikajoukon taholta kaikkiaan 9 vuoden ajan, sekä muutamissa työ-sekä työharjoittelupaikoissa. Tuntuu etten osaa elää täällä. Ihmettelen välillä, miten tämä maailma voi olla näin pitkälle teknisesti kehittynyt, mutta niin monet ihmiset eivät omaa edes peruskäytöstapoja. 😦 Kärsin usein maailmantuskasta.
Olen tietysti surullinen siitä että jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 45-vuotiaana. Mutta olen myös helpottunut siitä että pääsin pois työstäni sairaalasta- todella hierarkinen paikka jossa minä kuuluin yhteen alimmista kasteista- minä kun ajattelen että kaikki ihmiset esim.työpaikalla ovat yhtä tärkeitä. En oppinut koskaan kestämään alentuvaa kohtelua. Kapinoin sitä vastaan, ja kyllä siitä oli usein hyötyäkin. Silti olen tyytyväinen, kun saan nyt eläkettä, ja lisäksi olen osa-aikainen Helmat Hulmuten hiuskukat-yrittäjä ja saan työskennellä kotona. Maailmantuskani on pienempi, kun saan olla enemmän ns, ”turvassa maailmalta ” kotonani, omassa pikku masilmassani- tehdä kukkia, kuunnella äänikirjoja, neuloa ja treenata laulua sekä tehdä kotiaskareita joko yhdessä mieheni tai avustajani kanssa, tai yksin, silloin kun jaksan. Nyt pystyn hyvin myös valikoimaan ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä.
En kuvittele olevani muita mitenkään parempi. Osaan olla loukattuna todella pirullinen. Kivuliaana ja fatiikissa en ole myöskään mikään päivänsäde, enkä stressaantuneena. Mutta tiedän että kaltaisiani on paljon, sillä masennuksesta kärsii ihan uskomaton määrä maailman ihmisistä.
Oliko ennen sitten paremmin? Ei, ainakaan globaalisti. Mutta osaan kyllä kuvitella, että olisin viihtynyt paremmin joskus 60-luvulla jossain pienessä kylässä maaseudulla, isossa lämminhenkisessä kyläyhteisössä, ison perheen lapsena. Tietty omat kommervenkkinsä oli siinäkin ajassa ja maailmassa. Mutta ei samanlaisia haasteita kuin nyt.
Olen minä silti onnellinen niin monesta asiasta. Niitä on ihan lukematon lista. Vaikka olen monisairas, kokonaisuutena elän nyt elämäni onnellisinta aikaa, ja masennuslääkkeet auttavat maailmantuskaani suurimmaksi osaksi. 🙂
Mutta Joulu on jo ovella. Tämä näistä mietteistä. nyt keskityn läheisiini, sekä elämäni ensimmäisten onnistuneiden kirjoneulesukkien neulomiseen, ja lepäämiseen, että jaksan huomenna touhuta Joulujuttuja. ❤
Rauhallista joulunodotusta kaikille! ❤
Aloitimme jouluvalmistelut viime viikonloppuna, jolloin teimme ensimmäisen satsin jouluruokia. Teimme laatikot alusta alkaen itse- nuorena tuli vedettyä valmislaatikoita, ovathan itsetehtedyt työläämpiä, mutta iän myötä sitä on alkanut arvostamaan enemmän makuja kuin nopeutta ruuanlaitossa. Teimme lanttu-ja porkkanalaatikkoa sekä rosollin sijasta lemppariamme punajuuri-aurajuustosalaattia. Sitä söimme viime vuonna joulupöydässäkin perinteisen rosollin sijasta. Jos tykkää aurajuustosta, on tosi hyvää, Lisäksi myös erittäin helppoa tehdä! Tässä ohje:
| 500 g |
etikkapunajuuria kuutioina
|
| 1 pussi (150 g) | |
| ½ dl |
hienonnettua ruohosipulia
|
| 2 |
omenaa pieninä kuutioina
|
KASTIKE |
|
|---|---|
| 1 prk (150 g ) | |
| 2 rkl |
sinappia
|
| 1 – 2 tl |
sokeria OHJE
|
Kinkkua emme vielä syöneet, vaan ihan tuollaisen pienen kalkkunarullan. Itsehän en kyllä kinkusta edes pahemmin välitä.
Valoa pimeyteen :
Viime viikolla aloitimme joulupiparien teon. Mieheni teki taikinan itse, siinäkin olemme huomanneet että itsetehty on tuhat kertaa parempaa kuin kaupan valmistaikina. Piparien koristelu on minulle työlästä, koska noiden tuubien puristaminen vaatii yllättävän paljon käsivoimia- jotka minulla EDS:n takia ovat tavallista heikomat. Mutta jaksoin tuon yhden pellillisen sentään koristella.
Eilen koristelimme piparkakkutalon osat, ja tänään kasaamme talon pihamaineen. Laitan siitä sitten kuvan, saa nähdä miten tällä kertaa onnistuu. Viimeksi talon pihalla majaili omistajapariskunnan lisäksi sokerimassasta tehty pupu, siili sekä kissa, katsotaan mitä sinne syntyy tänä vuonna.
Poikani koristeli yhden seinän piparkakkutalosta. Se on aika abstrakti mutta värikäs. Kun kysyin mitä kaikkea siinä on, hän kyllä esitteli kaikki kuviot erikseen. En kuitenkaan tänne kehtaa kirjoittaa kaikkea mitä siellä oli. Mutta sen voin sanoa, että tuli hieman huonoäitiolo kun repesin täysin kuullessani, vaikka olisi pitänyt torua. 😀 No, kyllä minä sentään muistin vähän valistaakin, sitten kun naurultani pystyin. 😀
Valmiita joulupipareita
Kynttilälyhtyjä terassilla
Huomenna olisi edessä joululahjojen paketointiurakka. Joulukuusta emme tänä vuonna laita ollenkaan, koska siinä ei yleensä koristeet kauaa viihdy-kiitos kissojemme. Viime vuonna oli joka aamu kuusi riisuttu koristeista noin reilun metrin korkeudelle, ja niitä sai sitten metsästää joka ikinen aamu ympäri kämppää. Muutaman kerran oli kuusi kaatuakin, kun jompikumpi karvakasa päätti kiivetä kuuseen katsomaan miltä maailma näyttää noin niinkuin lintuperspektiivistä katsottuna. 😀
Vointini on olut tällä viikolla muiden vakivaivojeni osalta hyvä, mutta alkuviikosta piipahdin silmäpolin päivystyksessä- huomasin etten näe kovin hyvin oikealla silmällä uusista silmälaseistani huolimatta. Menin optikkoliikkeeseen josta lasini hankin, he sitten testasivat lasien voimakkuudet ja totesivat ettei niiden suhteen ole käynyt virheitä. Näkönikin testattiin, ja todettiin että oikean silmän näkö on kuukaudessa huonontunut ihan merkittävästi! Syy ei päivystyksessä selvinnyt täysin, koska verkkokalvon repeämää ei ollut, kuten viisi vuotta sitten, jolloin molempien silmieni verkkokalvet laseroitiin silmäklinikalla paremmin kiinni. EDS:hän tietty nuo silmäongelmatkin minulla aiheuttaa. Varaan huomenna ajan lääkärille ja pyydän lähetteen silmäpolille, jossa voidaan tutkia perusteellisesti, mikä oikean silmäni tilanne on. Vasemmalla näen onneksi normaalisti, näillä uusilla rilleilläni.
Nyt sorvin ääreen hetkeksi, eli kuumaliimapistoolin ja kukkien pariin. 🙂
Rauhallista sunnuntaipäivää kaikille! ❤
