Uudet piilarit ja matalia fiiliksiä

20181022_160832.jpg

Hankin uudet ”bilepiilarit”, siniset. Joskus aina hankin värillisiä-minulla on ollut ruskeat, smaragdinvihreät, siniset ja mustat. Viimeksi mainitut ovat aika hämmentävän näköiset läheltä. 😂

Minulla ja Teemulla alkaa vihdoin olla pöpöt parantuneet, Teemulla oli kurkunpääntulehdus, hän sai siihen antibiootit, minä en käynyt lääkärissä, otin vasn ahkerasti astmalääkettä infektioastmaani niin lopulta helpotti. Taisi siinä 6 viikkoa ainakin mennä. Vilille tuli viime torstaina flunssa kuumeineen, tänään on viimeistä päivää sairaslomalla, huomenna kouluun, ja isänsä luo.

Huomaan selvästi että pimenevät illat vaikuttavat mielialaan, ja kylmyys vointiin. Eniten minua tässä huolestuttaa kahden läheiseni syövät. 😢 Mitään muuta en tällä hetkellä toivo niin paljon kuin että kumpikin paranisi. ❤

Sain lauantaina syksyn kolmannen kaulaliinan valmiiksi. Kuvas en vielä laita, koska se menee lahjaksi eräälle rakkaalle ihmiselle. 😍 Aloin tehdä itselleni toista pörröhuivia valkoisesta Novitan Pilvi-langasta, tämän syksyn lempilangastani.

20181022_125810.jpg

Olen edelleen innostunut tekemään näitä bling bling-hiuskukkia. Pikkujouluja ei minulla ole tänä vuonna tulossa ainakaan tietääkseni, mutta saatanpa jonkun noista laittaa 10.11 The Jetsien keikalle, jonne minulla ja ystävälläni on liput. Ja jouluksi tietty jotain punaiseen mekkoon sopivaa.

Lämpöä ja kynttilänvaloa maanantai-iltaanne! ❤

 

20181019_140240.jpg

20181013_120702.jpg

20181013_120427.jpg

 

20181019_141855.jpg

20181013_120544.jpg

20181013_120316.jpg

 

Kesäinen Kesälahti ja syntyjä syviä – osa 999

Nyt olen täällä Kesälahdella, mieheni vanhempien mökillä. Olen uinut tänään 3 kertaa. Normaalisti en olisi uinut kertaakaan, koska vesi on vain 19-asteista, helteistä huolimatta.

Toukokuussa olin ystäväni Tanjan kanssa rannalla, ja hän meni uimaan ihan tuosta vaan. Itselläni on kestänyt aiemmin puolisen tuntia ennen kuin olen uskaltanut kastautua, olen mennyt veteen suunnilleen 5 cm kerrallaan, vaikka vesi olisi yli 20-asteista. Tanja sanoi, että kun menee vaan, se kirpaisee vain kerran ja sitten veteen tottuu. Kokeilin, ja näinhän se on! Riipaiseva kylmyyden kokemus on vain tunne jonka voi jättää huomiotta ja mennä vaan, kunnes sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin.

received_10156016455129221

Olen huomannut, että samalla periaatteella voi hallita paljon muitakin tuntemuksia.

Aiemmin sain aloin hyperventiloida ja jouduin paniikkiin tuntiessani kipua tai pelkoa. Saatoin joskus myös saada kilarit. En enää aikoihin. Olen vain kieltäytynyt tuntemasta oloani epämukavaksi ja pyrkinyt kulloisenkin epämiellyttävän tunteen herraksi. Olen päättänyt, että minä itse saan elämäni tasaisemmaksi. Ja näin on myös tapahtunut.

Lisäksi, vaikka muistini sekä keskittymis-ja tarkkaavaisuuskykyni ovat heikohkoja ja sählään, hukkailen ja unohtelen sanoja, en piiskaa enkä syyllistä enää itseäni. Teen parhaani ja koitan olla itselleni armollinen.

20180719_153652

Vaikka ikää ( ja painoa) tulee pikkuhiljaa koko ajan lisää, olen saavuttanut sellaista henkistä viisautta, jota ei voi mielestäni saavuttaa kuin elämänkokemuksen myötä.

Oikeastaan tämä vanheneminen on ihanaa! Neljänkympin kriisi on vihdoin selätetty, nyt kun seuraaviin pyöreisiin lukemiin on enää neljä vaivaista vuotta!

20180719_153606

Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi kolmen-ja neljänkympin kriisien jälkeen tuleekin viidenkympin villitys! Sehän on tila jossa tuntee itsensä tasapainoisemmaksi ja henkisesti vahvemmaksi kuin vuosikymmeniin!

20180719_153621

Olen päättänyt aloittaa kohti viidenkympin villitystä kulkuni ottamalla loman jälkeen tatuoinnin! Kuvan olen jo päättänyt. Teille kerron vasta sitten kun kuva on ihossani. Kovin näkyvälle paikalle en sitä ota-kuitenkin sellaiselle paikalle joka näkyy varsinkin kesäisin silloin kun niin haluan. 🙂

Ihanaa kesäistä torstai-iltaa kaikille! 😍

received_10156016455204221.jpeg

Juhannus Puruveden rannalla

Täällä Kiteellä juhannussää oli ihan kohtalainen- perjantaina sekä eilen illalla jopa lämmin. Vain juhannusaattona satoi, mutta vain päivällä. Kokko jäi tänä vuonna polttamatta kovan tuulen vuoksi.

Juhannusaattona päivällä juuri ennen ruokaa sain migreenikohtauksen. Mutta illaksi piristyin kuin ihmeen kaupalla pitkien päikkärien jälkeen. Jaksoin sitten laulaa karaokea navettabaarissa, ja muut pistivät jalalla koreasti. 🙂 Eilen oli väsypäivä, kun laulaessani seisoin liian pitkään ja lihaksista meni voimat.  Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, mutta olipa ihanaa laulaa pitkästä aikaa!

Tässä tulomatkan tunnelmia. 🙂

20180620_122316

Mökki ja rantaIMG_3295

Rantaterassi
IMG_3286

Loimutupa
IMG_3305IMG_3311

Polttamatta jäänyt kokko
IMG_3291

Vili vesipeto ui ahkerasti, Me Teemun kanssa emme uskaltautuneet veteen, koska vesi oli vain 18-asteista. Meilläpäin vedet ovat onneksi jo 20 asrteen kieppeillä tai ylikin.
20180623_202124

Juhannusaattona otin aurinkoa rantaterassilla. Aurinko ei minuun tartu, mutta en palakaan, jos minulla on lasten aurinkovoidetta, suojakerroin 50. Minusta on mukavaa silti lekotella auringossa.
20180621_151047IMG_3282

Loimulohi valmistumassa
IMG_3369

Vanha navetta oli saanut uuden, hienon ulkokuoren

IMG_3276

Mieheni rakentama navettabaari. Oikealla näkyvän oven takana on treenikämppä.
IMG_3272

Kuva ei ole erityisen onnistunut, mutta laitoin, koska ei tullut otettua yhtään poseerauskuvia, en jaksanut ihmeemmin laittautua tällä kertaa, varsinkin kun säät olivat sen verran viileitä ettei mekossa olisi tarjennut.
IMG_3329 (1)

Baarimestari valmiina valmistamaan itselleen appelsiinimehudrinkkiä.
IMG_3265

Herkkuja grillissä
IMG_3279

Juhannuspäivän brunssin kattaus
IMG_3337.jpg

Äiti ja poika
IMG_3333

Pin up-kuvia ei tosiaan tullut otettua, mutta kun palaamme tänne ensi kuun 12.päivä, sitten täytyy kyllä ottaa! Täällä on vaikka mitä hyviä kuvauspaikkoja, sekä tilalla että lähialueella!

Pian lähdemme kotimatkalle. Toivottavasti myös teillä on ollut ihana juhannus! ❤

Luonto, mielen paras hoitaja

IMG_0163

Olimme sunnuntaina pienellä luontoretkellä, ja huomasimme että niin oli moni muukin, kun oli ensimmäinen aurinkoinen päivä moneen viikkoon. Olimme paikassa jossa oli pari grillipaikkaa, meillä oli makkarat ja muut systeemit mukana. Grillipaikat vain olivat vain niin tupaten täynnä, että meidän olisi pitänyt odottaa ainakin puoli tuntia ennen kuin makkaramme olisivat mahtuneet ritilälle paistumaan. Tyydyimme siis pelkkään rauhalliseen kävelyyn ja talvisen luonnon ihasteluun. Ja olipa kaunista!

IMG_0135

Minulla oli lauantaina vielä fatiikkia ja lihasheikkoutta, niin emme kävelleet kuin yhteensä noin 800 m, hitaasti, välillä pysähdellen. Siksi käymme mieluiten paikoissa joissa on jotain nähtävää. puroja, kallioita, järvi, lampi yms., eikä vain pelkkää metsää.

Fatiikissa mieleni on aina matalalla. Masentuneet ajatukset tulevat väkisin, vaikka tiedän oikeasti että kaikki on hyvin. Itsetunto laskee, ja päässä pyörii negatiivisia, itseäni syyllistäviä ajatuksia. Vaikka olen jo oppinut vaikuttamaan ajatuksiini, ne yllättävät joskus, ja täyttävät mieleni ennen kuin ehdin kissaa sanoa.

Rakkaiden ihmisten lisäksi minulle paras mielen hoitaja on luonto. Saan valtavasti positiivista energiaa luonnosta.

Kun olin lapsi, kävimme lähes joka viikonloppu kävelemässä luonnossa, Se ikäänkuin nollasi arjen kiireistä rasittuneen mielen ja pyyhkäisi pois kiireet ja stressin. Vaikka pk-seudulle muuttoni jälkeen olenkin käynyt luontoretkillä huomattavasti vähemmän kuin sitä ennen, luonnon mieltä rauhoittava vaikutus on säilynyt.

Olen huomannut että jos en pääse pitkään aikaan metsään, alan voida henkisesti huonosti. Varsinkin Helsingissä asuminen oli mielelleni myrkkyä. Olisihan sieltäkin päässyt luonnon rauhaan, mutta aina ei vain millään jaksanut lähteä, varsinkaan silloin kun asuimme Merihaassa, lähellä Hakaniemen toria.

IMG_0156IMG_0159
Kun poikani oli vauva, keksin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan. Se oli minulle kuin keidas keskellä betoniaavikkoa. Kesällä kävin siellä joka ikinen päivä. Usein ostin kaupasta jotain syötävää, ja menin sinne pariksi tunniksi. Söin, istuin penkillä ja luin, samalla kun vauva nukkui päiväuniaan vaunuissa.

Puistokin meidän lähellä oli, mutta se oli yleensä täynnä juoppoja, koko ajan sai jännätä milloin joku tippuu mereen, alkaa rähjätä tai nähdä pikku-ukkoja.

Minua kiehtoo  metsissä ajan pysähtyneisyys. Kun mikään ei liiku, ei ole aikakaan, on vain läsnäolo. Saavutan metsässä  helposti tuon ajattomuuden ja kokonaisvaltaisen, rauhoittavan läsnäolon tunteen, ja tunnen puista ja kasveista lähtevän energian. Haistan raikkaan ilman, näen jokaisen kukan, kannon ja ruohonkorren, talvella lumen ja jään aikaansaaman harmonian.

IMG_0154

Nykyään, kun masennus on kansantauti, kehottaisin varsinkin kaikkia kaupungissa asuvia, masennuksesta joskus kärsineitä tai paraikaa siitä kärsiviä hakeutumaan luontoon. Se ei toki konkreettisia masennuksen aiheita poista, mutta rauhoittaa mieltä. Monesti emme vain tule ajatelleeksi koko asiaa, elämme vain ja popsimme lääkärin määräämiä nappeja.

Toki lääkitys on joskus tarpeen, tiedän sen itsekin. Mutta en vähättelisi luonnon parantavaa vaikutusta.

Itse nautin joka ikisestä vuodenajasta. Niillä on metsässä oma tuoksunsa. Oletko koskaan huomannut? Talvi, kevät, kesä ja syksy tuoksuvat kaikki erilaiselle. Talvella tuoksu on raikas ja kuulas. Tuoksusta valtaosa tulee puista, mutta toisin kuin syksyllä, kasvit eivät tuoksu, vaan puiden lisäksi tuoksuu pakkanen. Miltäkö pakkanen tuoksuu? Se on vaikea selittää, mutta sillä on oma tuoksunsa. Se tuoksuu minusta vähän samalta kuin pakokaasu, mutta ilman myrkkyjä. Hah, olipa kökösti kuvailtu. Mutta tuoksu on kirpeähkö ja raikas.

Kesällä tuoksuvat täydessä kukoistuksessaan olevat kasvit, sammal ja puut. Tuoksu on elävä, runsas, täyteläinen. Syksyllä siihen sekoittuu haikeutta. Haikeuden siihen tekevät kuolevat kasvit. Haikeutta kuitenkin lieventää syksyn ruskan kaunis väriloisto, joka hivelee silmää.

Keväällä tuoksuu toivo. Kuivuneen maan ja kuolleiden kasvinrankojen seasta pilkistävä kukka, aurinko. Vaikka kesän tuoksu on mielestäni paras, pidän hyvin paljon myös kevään tuoksusta.

Vaikka pidän myös talvesta, silti lasken päiviä kevääseen. Nyt ollaan jo voiton puolella.

Reipasta keskiviikkoa kaikille!

IMG_0150IMG_0109